Terapiaa

saksilla

Jos joskus on liian kiire, kokkaan. Se on terapeuttista, meditatiivistä ja auttaa. Kun kuorii ja pilkkoo tuntee saavansa jotain aikaiseksi. Valmiiksi asti ja sitten voi nauttia työnsä tuloksista. 

Näköjään myös saksiminen auttaa. Minä tuhosin parisängyssäni olleen toisen (vanhan ja kuluneen) patjan. Leikkasin päällyskankaan rikki, vaahtomuovit pieniksi kappaleiksi ja metallijousetkin irrotin kankaasta. Erittäin terapeuttista. 

 Nyt minulla on sitten tuollaisia tukevia kiharrettuja jousia kaksi ruokakaupan paperikassillista. Tarkoituksena oli viedä ne metallinkeräykseen, mutten millään raaskisi. Itse en näistä mitään askarreltavaa keksi, mutta oikean ihmisen käsissä näistä saisi varmasti aikaiseksi vaikka mitä hauskaa.

Istuis vaan hetken ja katselis ikkunasta ulos.
Se on terapiaa se. 

Jos joku välttämättä haluaa vanhoja patjan jousia, voi ilmoittautua kommenteissa tai sitten sähköpostitse naukulankerho(at)gmail.com Lupaan säilyttää näitä ainakin päivän tai kaksi.

Tuubeja

tulee

En ole koskaan ollut käsityöihminen. Koulussa kun piti kutoa sukka, äitini teki toisen. Kovasti olivat eriparia. Nyt olen kuitenkin tarttunut puikkoihin ja tehnyt kolme kaulaliinaa ja kaksi tuubia. Siis kaksi sellaista pötkylää, jotka voi pyöräyttää kahdesti kaulan ympäri ja tarvittaessa käyttää vaikka päähineenä.

Tähän voisin hyvinkin jäädä koukkuun. Varsinkin jos lanka on paksua, silloin tuloksen näkee nopeammin.

Tee se itse

sohvatyyny

Eräänä vuonna päätin opetella virkkaamaan. Tein kolme kaulaliinaa samalla mallilla ja siihen se sitten jäikin. Opettelemaani malliin tuli vain ketjusilmukoita ja pitkiä pylväitä. Ensimmäisen kaulaliinan tein harmaasta langasta ja siitä tuli tiukka, liian leveä ja ihan kuin huovutettu. Kahden muun kanssa meni jo vähän paremmin. 

Esittelin tätä harmaata viimeistelemätöntä kaulaliinaa ystävälle, joka keksi, että voisin tehdä siitä sohvatyynyn. Itse en moista mahdollisuutta ollut ajatellutkaan. 

Tähän sohvatyynyyn tarvitaan siis yksi epäonnistunut leveä ja pitkä kaulaliina ja kekseliäs ystävä. Onhan tämä hauskempi sohvalla kun kaapissa muistuttamassa epäonnistuneesta virkkaustyöstä. 

Viimeisen kuvan värit ovat lähinnä totuutta. Varsin haastavaa kuvata mitään tällä valomäärällä. 

Oppia ikä kaikki

Kutominen

Minä en ole koskaan ollut käsityöihminen. Kouluaikoina äitini joutui kutomaan toisen sukan. Mikä lie päähänpisto nyt tullut, mutta olen päättänyt ryhtyä kutomaan. Harjoittelen oikeaa ja nurjaa, muuta en sitten osaakaan. Kun ensimmäinen tekele valmistui, oli pakko soittaa ystävälle ja kysyä miten se päättely tapahtui. Hyvä tulivat neuvot ja sekin sitten onnistui. 

Nyt on menossa kolmas kaulaliina. Ehkä seuraavaksi pitäisi oppia ymmärtämään mitä ne kaikki kummalliset lyhenteet ja ohjeet tarkoittavat. Mikäli innostusta siis riittää. Tiedä sitä sitten. Vielä ainakin tämä tuntuu mukavalta, paitsi että niska-hartiaseutu vihottelee ja pientä päänsärkyä pukkaa. Ehkä tätä voisi tehdä rennommin ottein.