Meillä ihmisillä on tapana urautua, tehdä asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Osittain se tuo turvallisuutta ja lepoa kaiken melun ja hälinän rasittamalle mielelle ja aivoille. Sitä ikään kuin lepää kun tekee asioita tutulla ja totutulla tavalla, menee tuttuihin paikkoihin tuttuja reittejä pitkin, käy samoissa kaupoissa ruokaostoksilla ja tietää tarkalleen mistä löytyy mitäkin.
Sitten on se toinen puoli, joka herää kun tekee asioita toisella tavalla. Hakee uusia kokemuksia ja hieman haastaa itseään. Minä olen haastanut itseäni mm. yrittämällä seistä oikein. Siis niin, että molemmat jalat ovat suorassa ja tasapainoisessa asennossa. Ei niin, että rasittaisi lonkkaa seisomalla vinossa, toinen jalka suorana ja toinen jalka hiukan polvesta taivutettuna, niin että jalat ja lantio ovat epätasapainossa. Kannattaa uskoa, että tämä on haastavaa ja vaikeaa. Ei uskoisi kuinka vaikeaa on seistä suorassa!
Olen myös päässyt haastamaan itseäni kohtaamaan ihmisiä eri tavalla kuin vähään aikaan. Kasvotusten, uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten ympäröimänä. Huomaa, että joutuu muuttamaan omia asenteitaan ja mielikuviaan siitä millaisessa maailmassa elämme. Ihan uuden oppimiseen saattaa mennä enemmän aikaa kuin ennen, mutta ihmiset pystyy kohtaamaan ehkä paremmin. Aika näyttää.
Omassa kuplassa on turvallista, mutta kyllä sieltä on hyvä tulla välillä ulos ja katsella muuta maailmaa positiivisin silmin. Ties mitä sitä voikaan oppia.
