Versoo
Suuri valkosipuliviljelmäni ei pistänyt pahakseni muutaman päivän reissuani, vaan oli sillä välin kehitellyt oikein hienot versot. Viikonloppuna piti jo nuo poskeeni pistellä, mutta unohdin ne tyystin kokkaillessani. Ehkä sitten pääsiäisenä.
Helmi-kissakaan näitä ei ole vielä poskeensa pistellyt, joten säästänee ne minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennen talven tuloa
Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd...
-
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten...
-
ja kesäloma Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamo...
Ihan mielettömän pitkät versot!
VastaaPoistaJaa-a, en menisi vannomaan. Meillähän Ransu tykkää kovasti valkosipulista ja Viljon on nähty popsivan ruohosipulia ruukusta keittiön pöydällä...
VastaaPoistaMyrsky: Eikö? Olen aivan mykistynyt minäkin.
VastaaPoistaSaila: Katsotaanpa miten meidän käy!
Hienot viljelykset, melkoista herkkua!
VastaaPoistaCheri: Kohta täytyy maistaakin! :)
VastaaPoista