Versoo
Suuri valkosipuliviljelmäni ei pistänyt pahakseni muutaman päivän reissuani, vaan oli sillä välin kehitellyt oikein hienot versot. Viikonloppuna piti jo nuo poskeeni pistellä, mutta unohdin ne tyystin kokkaillessani. Ehkä sitten pääsiäisenä.
Helmi-kissakaan näitä ei ole vielä poskeensa pistellyt, joten säästänee ne minulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uusia asioita
Metalligrafiikkaa Taannoisen teatterikäynnin etkoilla ystäväni kertoi aloittamastaan metalligrafiikan kurssista ja kuinka ollakaan, löysin i...

-
Metalligrafiikkaa Taannoisen teatterikäynnin etkoilla ystäväni kertoi aloittamastaan metalligrafiikan kurssista ja kuinka ollakaan, löysin i...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Ihan mielettömän pitkät versot!
VastaaPoistaJaa-a, en menisi vannomaan. Meillähän Ransu tykkää kovasti valkosipulista ja Viljon on nähty popsivan ruohosipulia ruukusta keittiön pöydällä...
VastaaPoistaMyrsky: Eikö? Olen aivan mykistynyt minäkin.
VastaaPoistaSaila: Katsotaanpa miten meidän käy!
Hienot viljelykset, melkoista herkkua!
VastaaPoistaCheri: Kohta täytyy maistaakin! :)
VastaaPoista