Uuteen kukoistukseen

Kärhö

Olen asunut tässä samassa asunnossa nyt 14 vuotta. Samana päivänä kun muutimme, silloisen avomieheni ja kotikissojemme kanssa tähän asuntoon, pystytettiin kissoille ulkotarha. Se peitti alleen kasveja, joista en ollut tietoinen. Yksi niistä oli kärhö, en tiedä mikä. Se eli kaltoin kohdeltuna vailla huolenpitoa  ja kunnollista kasvupaikkaa kaikki nämä vuodet. Vasta tämän vuotinen uuden ulkotarhan rakennus, toi kärhön kunnolla esille. Kun vielä siirsin sen viereen tarvikehyllyn, sai kärhö haluamaansa tukea. Se on palkinnut minut heti. Ehkä vielä joku vuosi kukkasin.

Pihalle, portin pieleen, olen yrittänyt istuttaa kärhön jos toisenkin. Mikään niistä ei ole lähtenyt kasvuun. Ehkä niin ei sitten ole tarkoitus.

Patio

Pesuprojekti

Viime kesän lopulla havahduin, että minun on kertakaikkisen pakko pestä patio. Se on likainen ja kostealla kelillä sen päällä oleva likakerros tekee sen todella liukkaaksi. Kokeilunomaisesti kävin ostamassa pesuainetta, jonka pitäisi olla biohajoavaa ja kuurasin pienen alueen puhtaaksi. Toimi! Koska viime kesä ja syksy oli mitä oli, ei homma edistynyt. Tänä kesänä asiat ovat olleet sään puolesta toisin, mutta jostain syystä pesuhommiin tarttuminen on ollut jossain määrin hankalaa.

Vieläkään ei ole valmista. Töitä on hidastanut se, että teen sitä kontaten polvet mustelmilla, mustarastas teki pesän ulko-oven viereen ja hautoo siinä nyt ja sitten on ollut vaikka ja mitä.  Juhannuksena jatkan pesuhommia jos säät sallivat.

Lisäksi olen vihdoin käynyt kivikaupoilla ja taidan käydä vielä toistekin. Varjopuolen sivupenkkiin haluan lisää kiviä. Pikku hiljaa pikku hiljaa, pieni projekti kerrallaan.

Hurja urakka

Pation pesu

Takapihani patio kaipaa kipeästi pesua. Jostain syystä edes nämä helteet eivät ole saaneet minua tarttumaan puuhaan. Siinä saa juuriharjalla rapsutella ihan tosissaan, jos haluaa saada puhdasta jälkeä. Vaan onneksi tuntuu vielä onnistuvan. Ystäväni vihjasi kuuraamisen myös olevat hyvää harjoitusta käsivarsille ja siinä totisesti saisivat allit kyytiä.

Pieni harjoitus tuli tehtyä, vaan kyllä tästä riittää useampaankin kertaan. Pesun jälkeen patio olisi varmasti myös turvallisempi, nyt se on sateella tai kostealla säällä superliukas. Polvisuojukset vaan täytyisi hankkia tai kuurata kykkimällä.

Laiska töitään luettelee

Aikaansaannoksia

Ensimmäinen talvilomapäivä on käynnistynyt hyvin. Pienen pieni etupiha on siivottu. Alkujaan tilanne oli aika huono. Syksyllä hommat jäivät, kun ei riittänyt aika eikä voimavarat. 

Etupihan pieni kukkamaa näytti ennen kevätsiivousta varsin räjähtäneeltä. 

Köynnöshortensiasta lähtivät edellisvuoden kuivuneet kukinnot.
Vaikka kuivahtaneina ovat kyllä mielestäni kauniimmillaan,
raaskin silti ottaa pois uusien silmujen tieltä. 

Sitten siirryin puhdistamaan laatat, laattojen välit ja viereisen viheralueen.
Välillä piti kuvata ikkunassa päivystävää työnjohtoa.
Hoitivat päivystyksen vuoroissa. 

Orvokinhakureissulla päädyin sahaamaan parit aidanseipäät ja hankkimaan muita tarvikkeita. 

Kottikärrykuormallisia tuli kaksi, harvennusta tapahtui, haravointia ja kaikenlaista rapsuttelua. Onneksi tuli ainakin yksi sateeton päivä tälle viikolle, niin sai tämän puolen hoidettua suht säntilliseen kuosiin. Ja päivääkin on vielä jäljellä vaikka ja kuinka. 

Säätiedotus

lomaviikolle


Ensi viikolla minulla orn loma. Talviloma. Ansaittu ja odotettu. Lomasuunnitelmiakin on, enkä enempää niitä itselleni järjestä. Miltä vaikuttaa tämä lista:

• ikkunoiden pesu
• suursiivous (sis. lattioiden pesun)
• puutarhahommia (kun syksyllä jäivät)
• vierailu äidillä 
• vieraita kotiin
• vierailu kissakotiin

Mielestäni kattava lista. Mielessä pyörii vähän myös irrotettavan aidan rakentaminen ja ideakin on, mutta katsotaan ehdinkö. Kyseessä on kuitenkin vain viikko ja tarkoitus on myös levätä. Niin ja ehkä tarkastaa polkupyörän tilanne ja ottaa se jopa käyttöön.

Vaan mitä sanoo säätiedotus? Kylmenevää ja sateista. Toivottavasti kuitenkin vähän pilkottaisikin.

Lapsuudenpiha

Hidasta bloggausta

Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa vastata Saaripalstan Sailan haasteeseen lapsuudenpihasta. Nyt sitten tähän tartun ja kuinka ollakaan, huomasin, että haaste oli tullut minulle jo marraskuussa. Siis marraskuussa!

Lapsuuteni pihassa oli kunnolliset vuodenajat. Talvella oli lunta ja pakkanen paukkui.

 

 Mummulla oli isoimmat marjapuskat, pionit ja kukat. Minä olen kuvassa tuo pienempi.

 Pihatie oli pitkä eikä siitä saanut ajaa pyörällä ulos pysähtymättä.

Omenapuut tuottivat satoa ja omenahilloa riitti talven yli lettujen ja pannarin kanssa. Pihalla oli myös perunamaa. Muistini mukaan siellä viljeltiin myös sipuleita. Vadelmapensas oli valtava pöheikkö, vadelmista tehtiin menua. Pihalta löytyi myös mansikkamaa ja herneitä. Nam.

Ihon alle

Mutta miten sieltä pois?

Aina joskus, aika harvoin onneksi, jokin asia, tapahtuma tai yksittäinen lausahdus päätyy suoraan ihon alle ja jää vaivaamaan. Tänään kävi niin. Kysyin saanko valokuvata, jäin odottamaan vastausta ja tuntematon ulkopuolinen pariskunta jäi päivittelemään kysymystäni, neuvomaan, opastamaan ja katsomaan minua kuin ulkoavaruudesta tipahtanutta outoa oliota. Ja he jatkoivat ja jatkoivat ja jatkoivat ja jatkavat varmasti edelleen.

Kysyin siis galleriassa saako siellä kuvata. Paikalla töissä ollut ystävällinen rouva ei tiennyt ja yritti kysellä asiasta, ilmeisesti gallerian omistajalta. Vastausta ei ehtinyt käyntini aikana tulla, mutta töissä ollut rouva antoi luvan kuvata näyttelyssä ollutta omaa teostaan. Ulkopuolinen pariskunta hoki hokemasta päästyään tekijänoikeuksista ja siitä kuinka taiteilijoilta pitää kaikilta kysyä lupa ja kaikkea muuta. Sanoin olevani tietoinen asiasta ja kerroin, että juuri siksi kysyn lupaa. Ei ollut tehoa, eikä minua todellakaan kuultu. Mistä tuo pariskunta tiesi mitä galleristi oli taiteilijoiden kanssa sopinut? Mistä he tiesivät, vaikka lupa olisi ollut ja kuvaaminen ehkä toivottuakin mainostamista?

Tutustuin näyttelyyn ja koko sen ajan pariskunta jatkoi aiheen käsittelyä. Kaikkinensa galleriakäynnistä jäi paha maku suuhun.

Sen jälkeen olen miettinyt mikä sai asian jäämään ja pyörimään ajatuksiini ja ennen kaikkea miten saan sen sieltä pois?

Asiaa tomaateista

Tähän on tultu

Tomaateista kerroin täällä ja tomaatintaimista täällä.

Tomaateista tuli satoa. Viisikymmentä tomaattia. Eivät ehtineet sijoituskodissaan punastelemaan, koska kesä, noh, oli sellainen kuin oli. Viime sunnuntaina kotiutin sadon vihreinä. Tänään tilanne on taas muuttunut.

Erittäin jännittävää saanko kaikki kypsymään pöydällä. Jos onnistun, niin tarkoitus olisi tehdä näistä paholaisen hilloa.

Yritit

Ihanat yrtit

En ole mikään master chef, Australian Master Chefistä puhumattakaan.  Täytyy kuitenkin todeta, että pihalla kasvavat yrtit ovat pelastaneet monta arkista ruokalaija juuri silloin kun kotona ei ole ollut oikein mitään. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä olisi saanut ruokaa nopeasti. 

Yksinkertainen munakas, jossa muutama juustonsiivu, sipulia, persiljaa, ruohosipulia ja timjamia on pelastanut päivän. 

Niin myös tekemäni perunasalaatti johon heitin kurkkusalaatinjämän, vähän majoneesia, sekä keitettyjä kananmunia survottuna. Kun joukkoon lisäsi noita samoja yrttejä, nousi nopea perunasalaatti toiselle tasolle. 

Oi oi kun olen tyytyväinen pienen yrttimaani antimiin. 

Sadonkorjuu

Ruukusta pakkaseen

Kesän alussa laitoin ruukkuun voimakasta minuttua ja salviaa. Salviaa olen käyttänyt kesän mittaan, mutta mintun käyttö on jäänyt. Keräsin siis varsin muhkean sadon ja vielä jäi jäljellekin.

Tällä kerralla muistin työkaverilta kuulemani vinkin. He pakastavat yrttejä jääpalamuotteihin ja tarvittaessa nappaavat ruuanvalmistukseen. Mielestäni erinomainen ajatus, jonka onneksi muistin. Sain mintuista kaksi jääpalamuotillista pakkaseen ja vielä jäikin.

Käytän minutua lähinnä teessä, smoothiessa sekä couscoussalaatissa. Sitä voisi kyllä laittaa myös pyöryköihin ja nauttia vaikka mansikoiden kanssa sellaisenaan. Nyt nautin minttua punaviinimarjoista ja mansikoista sekä mantelimaidosta tekemässäni juomassa. Mukana oli myös tilkka hunajaa taittamassa punaviinimarjojen kirpeyttä ja niin, taisin sinne raastettua inkivääriäkin mukaan laittaa.

Luulenpa, että yritän saada mintun talvehtimaan uudessa yrttipenkissäni.

Kolme neljästä

maalattu

Takapihalla on tapahtunut lisää. Toisen puolen aidan kolmeneljäsosaa on saanut uutta väriä pintaansa. Sain eilen innostuksen kyläreissuni jälkeen ja ryhdyin maalaamaan kun sadetta ei ollut tullut kahteen päivään ja aita oli kuiva.

Kuvista ei tarvitse juuri arvailla mikä osa on maalattu ja mikä ei. Neljäs osa jäi maalaamatta kun koin sinne pääsyn kuitenkin liian hankalaksi. Sen vuoro on kun kissojen ulkotarha kunnostetaan. Yöllä heräsin rajuun rankkasateeseen. Onneksi maalit olivat kuitenkin vielä aamulla aidassa.

Edistystä

puutarhassa

Mukavasta kiireestä huolimatta, on puutarhassakin taas tapahtunut. Multasäkkejä olen kantanut kotiin useampana iltana ja tänään kävin ostamassa muutaman yrtin. Ihan vain mallatakseni mitä voisin ensi vuonna viljellä. Ja koska minä olen minä, oli pakko ostaa tuollainen vihreä puutarhatonttu viljelylaatikkoa koristamaan. Myös toisen kuvan pieni rautaenkeli päätyi ostoskoriini.

Penkki on vielä yhtä isompaa perennaa vaille ja tarkoituksena olisi myös viimeistellä kohopenkin matalampi osa tuollaisella lautareunalla. Sitä varten pitäisi saada muutama lauta kuskattua kotiin ihan koko pituudessaan. Katsotaan onnistuuko. Kunhan ne helteet sitten elokuussa lomani aikana tulevat (!), pesen pation laudat.

Toinen puoli taitaa jäädä tänä vuonna laittamatta, ajatukset ovat nimittäin siirtyneet nyt etupihalle. Aita toki pitäisi vielä maalata, mutta sitä ei voi tehdä ennen kuin aita on kunnolla kuiva. Noinkohan onnistuu tänä kesänä?

Pientä edistystä

Puutarhassa

Kyllä täällä tapahtuu. Asia kerrallaan. Pikkuhiljaa. Sateen sattuessa sormia on kihelmöinyt ja olen halunnut työntää ne multakasaan, auringonpaisteella on laiskottanut.

Lautatavaraa olen hankkinut lisää, niin myös puutarhamursketta. Heräteostoksena ostin kaksi punaista tiiltä. Nämä päätyivät etupihalle kohtaan mistä edellinen asukas oli napannut laatan pois ja korvannut sen mullalla. Minä en saanut siinä kohdin juuri mitään kasvamaan, paitsi ruukussa. Nyt on ruukulla tukevampi alusta.

Lautoja sahasin vain siihen pituuteen, että sain ne kuljetettua kotiin. Se oli juuri se trooppinen päivä jolloin ilman kosteusprosentti oli korkea ja aurinko paistoi. Rillit huurussa ajelin kuorman kanssa kotiin.

Pihalla on läjiä. Jos käyttää bloggarin kuvakulmia, niin on siellä kaunistakin. Hommat jatkuvat ensi viikolla. Tuskin maltan odottaa.

Ei lopu työt kesken

ja minä tykkään

Asiat edistyvät. Työ ei kuitenkaan lopu kesken. Aikaa kuluu, mutta hermot lepäävät. Ehkä minä kaipasin tällaista juuri nyt?

Ettäkö oli  paljon juuria? Huh huh.

Lautoja en eilen kerennyt hakea lisää, mutta sen ehtii. Työnjohto on kissanäyttelyssä (terveisiä vaan sinne!) ja minulla riittää tekemistä muutenkin. Tänään on vuorossa toisen puolen aidan pesu. Tulee tarpeeseen! Villiviinin poistamisen jälkeen aita on varsin ..... rustiikki.