Nyt on kiire. Niin kiire, että kun istuu työpäivän jälkeen autoonsa sitä ryhtyy miettimään tuliko päivän aikana lainkaan hengitettyä. Ehkä hengitin, mutta muistikuvia siitä ei ole. Työ on mielekästä, kivaa, haastavaa ja sitä on, noh, tarpeeksi. Mutta en valita. En halua valittaa. Pakko kuitenkin todeta tilanne, henkäistä syvään ja sitten vaan kääriä hihansa.
Ja jos jossain pitäisi petrata, niin se on se kuuluisa kommunikointi. Ei varmasti yllätä ketään. Ja vaikka kuinka asioita omasta mielestään selkeästi selittäisi, aina on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä selitystäni. Joskus mietin ovatko tahallaan ymmärtämättä lisätöiden pelossa. Joskus huomaan itse aloittaneeni kesken lauseen, eikä toisella ole edes mahdollisuutta ymmärtää. Taitolaji, joka vaatii keskittymistä ja paneutumista.
Niskat ja hartiat paukkuvat. Kiireellä tapanani on nostaa hartiat korviin näpytellessäni viestiä viestin perään. Kotikonetta ei juuri tee iltaisin mieli avata, vaikka blogeissa pyöriminen onkin kovin rentouttavaa. Kommentointi on jäänyt, mutta ehkä senkin aika taas joskus tulee.
Vaan on se työnteko silti ihanaa. Motivoivaa ja mielekästä.
Joskus aiemin työviikossa oli vielä maanantai ja perjantai, nyt ei taida olla enää kuin perjantaina. Kiire pitää siitä huolen. Onneksi on kuitenkin työpaikka :)
VastaaPoistaNiin, ja huomenna se taas onkin! Työpaikka on hieno asia ja kun vielä tykkäänkin työstäni, niin se on hyvä. Ehdin olla myös ilman.
PoistaNiin tuttuja ajatuksia. Huoh.
VastaaPoistaÄlä muuta sano.
PoistaAi muillakin on tuollaista, tavallaan lohdullista kuulla.
VastaaPoistaKommunikointi on taitolaji. Minusta on vaikea huomioida erilaiset ihmiset, koska kaikille ei voi selittää asioita samalla tavalla. Joskus harmittaa, kun ihminen kuuntelee, nyökkäilee ja sanoo, että asia selvä, mutta pian selviää, että eipäs se ollutkaan. Oliko selitys huono vai ymmärrys?
Niin just. Välillä varmaan niin ja joskus toisin näin. Eikö?
PoistaKylläpä kuulostaakin tutulta ;) Meillä on nyt paljon vieraskielisiä perheitä, kommunikointi välillä haastavaa. Mutta kun eivät meinaa suomenkielisetkään ymmärtää puhettani, selityksiäni. Huomaan välillä itse että vajavaisista (heidän mielestään), selkeistä (omasta mielestäni) puheistani ei ota kukaan selvää. Puheissani sekottuvat ajatukseni, mielikuvani, joten selostukseni SAATTAA kuulostaa sekavalta ;) Asiat hyppivät ja samassa lauseessa onkin monta eri asia . ;D
VastaaPoistaNo mutta tuohan tuli kerrottua selvästi :D
PoistaKommunikaatio on taitolaji ja sitä voi harjoitella. Suosittelen Marshall Rosenbergin kirjaa Myötäelämisen taito. Se auttaa oivaltamaan miksi viesti ei mene perille niin kuin on tarkoitettu ja miten sen saa menemään perille. Minulle on ollut NVC-tekniikasta paljon apua työelämässä ja muussakin elämässä tietysti. Työssään viihtyminen voi olla myös kavala loukku, joka johtaa uupumiseen. Kannattaa asettaa rajat jaksamiselleen.
VastaaPoistaMinä olen aivan varta vasten yrittänyt kuunnella itseäni, että selviäisi miksei "kukaan" ymmärrä mistä on puhe. Välillä olen myös kysynyt, että saako selityksistä selvää, kun on ollut sellainen tunne ettei mene perille mitenkään.
VastaaPoistaEi ole kyllä auttanut, yhä edelleen ymmärretään väärin ja puhutaan eri asioista. Ehkä sitten eläkeiässä (mikä se ikä sitten onkaan silloin kun minä sen ikäinen olen) osaan jo puhua edes äidinkieltäni ymmärrettävästi. Ihmisellä pitää olla tavoitteita :-D