Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiire. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiire. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hengitä, hengitä

Hengitä ja nauti

Töihinpaluu, pihlajanmarjat, aamukaste, pimenevät illat ja se hengitys. Muista se hengitys, ystävä hyvä. Kun työtehtäviä tuppaa tulla toisensa perään ja itse kahmit niitä tiedostamattasi lisää, hengitä, hengitä ja mieti mihin keskityt, mitä teet. Tee, älä ryntäile, älä eksy polulta. Nauti työstä ja hengitä. 




Hengitä kun astut ulos ovesta, hengitä kun teet ja hengitä kuin olet. Lue se siitä rannekkeesta minkä itsellesi ostit.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Minuuttiaikataulu

Minuutit, tärkeät minuutit

Minä ilmoitin eilen ystävälleni olevani kohtaamispaikassa, jota tosin en yksilöinyt, kello 18.05 ja lisäsin minulla olevan minuuttiaikataulun. Matkalla, autoni kellotaulua vilkuillessani, huomasin radion antaessa aikamerkkiä, kellon edistävän nelisen minuuttia. Rannekelloni oli kymmenen minuuttia jäljessä. Paikalla olin kolmea minuuttia etuajassa ja viisas ystäväni oli kahden mahdollisen kohtaamispaikan välissä.

Kuva toisen viisaan ystäväni ottama.
Minun kamerallani, lähestulkoon minun säädöilläni,
kun valitin kamerani ottavan suttuisia kuvia. 

Että pitäisikö taas välillä vähän hengähtää ja ajatella? Sillä oikeasti kiirettä ei ollut. Se vain tuntuu tarttuvan matkaan töistä.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Lempeä lauantai

ja kylmä kun mikä!

Ystävällinen, tai ainakin kissamainen, herätys oli tänä aamuna kello 5.50. Hetken sinnittelin, seitsemän jälkeen oli noustava. Kissoille ruoka ja haahuilua yöpaidassa valoa ja ikkunoita ihaillen, ilmaisjakelulehti, tuoretta ananasta ja kookosvesi  (yök!), kissojen leikittämistä ja hetkeä myöhemmin aamukahvi ja espanjalaisia leivonnaisia (eläköön se saksalainen kauppa!). Lauantai, eikä kiirettä minnekään.


Tähän voisi vaikka tottua.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eipä juuri muuta

Toukokuinen sunnuntai

Kissat on viety hoitoon, pihalla järjestetty kesää ja harjattu hämähäkin seittejä pois. Lautoja pesty ja yksi hyllykkö hävitetty. Sisätilat saivat muovituksen ja ehdin minä hetken jääkiekkoakin katsella. Ja koska tämä ei ole sisustusblogi, voin hyvin julkaista pari kuvaa.






Kunhan siirrän itseni pois sohvalta, muovitan vielä sohvan ja sen jälkeen kissojen tornin. Televisio täytyy suojata myös. Aamuksi jää vielä sänky. Sitten täytyy jännittää yhden työpäivän ajan mitä täällä on tapahtunut ja onko remontti saatu yhden päivän aikana tehtyä. Uusi avain minulla jo avainnipussa onkin.

Sitten toivoisin, että nämä projektit olisivat hetkeksi tässä. Kaksi vuotta sittenhän täällä tehtiin pattereiden termostaattiremppa ja silloin se venähti kohdallani pitkäksi. Itse remontin lisäksi täällä oli vesivahinko ja nukuin kolme viikkoa työhuoneen lattialla patjalla. Kun muitakin stressaavia asioita on ollut, kuten uusi työ, isäni sairaalaan joutuminen ja menehtyminen, muistotilaisuuden järjestäminen ja sitten vielä ne vaihdevuodet, niin jotenkin toivoisin, että saisi hetken hengähtää omassa elämässä kun työelämässä tapahtuu ihan tarpeeksi.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kolme ja puoli ja papukaijamerkki

Urakka

Viikkonloppuna suoritin listastani yhden asian lisää. Siivosin vaatekaappini. Sepä olikin urakka. Kolusin makuuhuoneeni vaatekaapit ja sovitin aika montaa vaatekappaletta. Niin montaa, että seuraavana päivänä minulla oli kummalliset lihakset kipeinä, sellaiset mitä tarvitaan kun otetaan pusero pois päältä kädet ristissä ranteista, helmasta kiinni pitäen.


Vaan kyllä kannatti. Tyhjä siellä ei edelläkään ole, vaikka kasseja kierrätykseen kertyi useita.

Samalla tuntui, että siivosin päätäni. Sinne on kertynyt viime aikoina aikalailla kaikenlaista. Kiukkua, kiirettä ja riittämättömyyden tunteita. Ensi viikko* näyttää siivosinkohan sittenkään tarpeeksi.

*kirjoitettu sunnuntai-iltana, ajastettu viikolle. Jos vaikka käy niin, ettei jaksa iltaisin tietokonetta kotona avata.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Voi elämä

kiihtyvä elämä

Elämä menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Kun ei vielä ole oikein saanut syksystäkään irti, on jo talvi ja huomaamattani joulu. Joulukoristeet ovat visusti tallessa, esille niitä ei ole vielä laitettu. Ehkä ensi jouluksi sitten? Joululahjoja on hankittu muutamia, muutamia puuttuu.


Kalenteri täyttyy vieraista ja uusista ystävistä. Ruokakauppaan ehtii harvoin ja silloinkin sitä yleensä ostaa jotain kissoille, kermaviiliä ja kananmunia tai jauheliaa tai sydäntä. 


Minä haaveilen kaupungista ja epämääräisestä vaeltelusta, vaikka kotonakin on hyvä. Haluaisin lukea kirjoja ennen höyhensaaria, mutta höyhensaaret kutsuvat ilta illan jälkeen vain muutaman sivun jälkeen. Joskus jopa ennen niitä sivuja, niin kuin esimerkiksi nyt.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Jaksaa, jaksaa

vielä jaksaa

Aikamoinen kesä. Ihan siitä lähtien kun isäni meni sairaalaan kesäkuun alussa. Erilainen kesä kun ajattelin, mutta eihän tällaisia tapahtumia etukäteen suunnitella. Siunaustilaisuuden suhteen suunnitelmat on tehty, viimeisimpiä silauksia tekemättä ja sitten se jo onkin. Loppuviikosta. Asioita on ollut jos jonkinmoisia siunaustilaisuuden musiikista tarjoiluihin ja lehti-ilmoitukseen. Muuta ei juuri jaksa töiden ja järjestelyjen lisäksi.


Välillä sitä miettii, onko muistanut hengittää lainkaan. Välillä toivoo saavansa olla yksin, eikä kestä yhtään puhelinsoittoa, tekstiviestiä tai sähköpostia. Välillä kaipaa ystävien seuraa ja haluaa saada muuta ajateltavaa. Aikamoinen vuoristorata.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Hengitä, hengitä

Hengitä nyt hyvä ihminen

Nyt on kiire. Niin kiire, että kun istuu työpäivän jälkeen autoonsa sitä ryhtyy miettimään tuliko päivän aikana lainkaan hengitettyä. Ehkä hengitin, mutta muistikuvia siitä ei ole. Työ on mielekästä, kivaa, haastavaa ja sitä on, noh, tarpeeksi. Mutta en valita. En halua valittaa. Pakko kuitenkin todeta tilanne, henkäistä syvään ja sitten vaan kääriä hihansa.


Ja jos jossain pitäisi petrata, niin se on se kuuluisa kommunikointi. Ei varmasti yllätä ketään. Ja vaikka kuinka asioita omasta mielestään selkeästi selittäisi, aina on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä selitystäni. Joskus mietin ovatko tahallaan ymmärtämättä lisätöiden pelossa. Joskus huomaan itse aloittaneeni kesken lauseen, eikä toisella ole edes mahdollisuutta ymmärtää. Taitolaji, joka vaatii keskittymistä ja paneutumista.

Niskat ja hartiat paukkuvat. Kiireellä tapanani on nostaa hartiat korviin näpytellessäni viestiä viestin perään. Kotikonetta ei juuri tee iltaisin mieli avata, vaikka blogeissa pyöriminen onkin kovin rentouttavaa. Kommentointi on jäänyt, mutta ehkä senkin aika taas joskus tulee.

Vaan on se työnteko silti ihanaa. Motivoivaa ja mielekästä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Paljon puuhaa

Ja mitä teen minä?

Tälle sunnuntaille on kertynyt paljon puuhaa, ja mitä teen minä? Kynttilöiden valossa (onkin tosi pimeä päivä!) kirjoittelen joulukortteja. Tämä lievittää stressiä tulevasta ja menneestä, vaikkei nyt suoranaisesti tekemättömiä töitä tehdyksi muuta.

Sellaistakin pohdiskelen, että voinko laittaa joulukortteja menemään sellaisiin osoitteisiin, jotka olen saanut Naukulan eri arvonnoista. Pahastuisiko joku? Mielipiteitänne otetaan vastaan mielellään!

Hyvää juhannusta

 Kuvien muodossa