Joulua, joulua

 Erilaista joulua

Ajelin aattona lapsuuteni kotiin. Välillä satoi vettä. Oli harmaata ja autoradiosta soivat joululaulut. Niissä hanki oli valkoinen ja mieli vaihtelevasti surumielinen tai iloinen. Mietin uusia sanoituksia. Niissä kerrottaisiin pimeydestä, harmaudesta, sateesta ja siitä, että alennusmyynnit alkavat heti joulun jälkeen. Siitä, että kukaan ei oikeastaan tarvitse mitään. Ja ne jotka oikeasti jotain tarvitsisivat, jäävät yleensä ilman. Joulukorttien sijaan lahjoitin rahaa eläinsuojelutyöhön. 

Yhteisen joulupöydän sijaan minä söin kauempana, vähän erilleen muista. Varotoimenpiteenä. Hyvältä maistui silti äitini tekemät jouluruuat, erityisesti sillit ja imelletty perunalaatikko. Vein perinteiset kukat naapuriin. Vältettiin kontakteja, vaihdeltiin viestejä. Avattiin paketteja, naurettiin ja ihmeteltiin niiden sisältöjä. Säästä ja pandemiasta huolimatta olo oli raukean tyytyväinen. On edelleen. Jollain tavalla pysähtyneen surumielinenkin, paikoitellen ihmettelevä ja odottava. Ihan kuin pinnan alla kytisi jotain mikä haluaa päästä ulos. 

Muutamat hassut valokuvat on nyt ladattu koneelle. Lukutuolini on varattu parempaan käyttöön, mutta lukemaan silti lähden. Lukuvuorossa Maja Lunden Mehiläisten historia -romaani, jonka norjalaiset kirjakauppiaat valitsivat vuoden parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi Norjassa vuonna 2015. Vaikuttaa lupaavalta. 

Matalapainetta

On säitä pidellyt

On se jo viimeistään nyt tunnustettava. Sää, korkeapaine ja matalapaine vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan. Tänään en ole herännyt kunnolla koko päivään. Otin vielä mehukkaat päiväunet sohvalla, vaikka aamullakin nukuin pidempään kuin yleensä. Toki kissat ruokin jo heti aamuseitsemältä, mutta painuin takasin sänkyyn heti sen jälkeen. Lukemaan, muka. Vaikka tottahan minä tiesin kuinka siinä sitten käy.

Lukeminen on kieltämättä maistunut viime aikoina ja aamuisin olen torkutellut enemmän kuin olisi hyväksi. Hyväksi hitaaseen rauhalliseen aamuun, toki töihin olen ajoissa ehtinyt. Kotitoimistolle on lyhyt matka.

Nyt lähtee

asiat etenemään

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen asiat etenevät. Ei tarvita kuin yksi ystävä, joka ottaa suunnittelu- ja insinööritaitonsa esiin. Alkuun tosin tarvittiin herkkumenú sekä kuplajuomaa, tarkempi suunnittelu hoitui ilman. Nyt on tarkoitus muokata pikku piha uuteen uskoon.

Oma

Asiat etenevä pikku hiljaa. Listalla on mm:

• Kissatarhan uusiminen: tarjous saatu, mutta odottaa, sillä tekijällä edessään pieni leikkaus
• Ison Tuijan kaato, tuo enemmän tilaa rhodolle
• Kevätesikoiden karsiminen
• Toiselle puolelle matalahko kohopenkki
• Aitojen pesu ja maalaus
• Pation reunoilla olevat istutusalueet uusiksi (osittain)

Naapurin

Kaikenlaista ja vielä enemmän. Toisen puolen naapurin kanssa sovittu jo villiviinin leikkaamisesta, aidan pesusta ja maalaamisesta. Toinen puoli vielä keskustelematta. Nyt lähtee. Parvekkeenkin voisi maalata. Sekin on ollut ajatuksissa jo pitkään.

Lukuvuorossa: Pamela Hartshorne: House of Shadows, PAN Books, 2015, lainassa ystävältä. 

Pääsiäisen saldo

ja puinen rasia

Aika valuu käsistä. Tuntuu kuin viime torstaista olisi iäisyys ja silti se oli ihan vasta. En ehtinyt rapsutella pihaa, enkä tiedä olisinko tarjennutkaan. Sen verran kylmä oli. En käynyt kävelyllä, en pyörälenkillä. Sen sijaan luin kaksi kirjaa, vierailin ystävillä, siivosin äitini kanssa isäni vaatekomeroa ja lajittelimme vaatteita kierrätykseen, kävimme hakemassa äidilleni toisen pienen pyöreän pöydän terassille ja joimme pullakahvit. Tapasin lyhyesti tätini, isäni isosiskon.

Tänään kävin tunnevyöhyketerapiassa, toisen kerran elämässäni. Uskaltauduin kun tiesin, että sitä harjoitteleva nainen on hyvä siinä mihin ryhtyy. Näin oli. Jo ensimmäisen kerran jälkeen sisällä kumpuava kiukku on rauhoittunut ja nyt toisella kerralla ja sen jälkeen olen miettinyt kaikenlaista. Aikaa, sen kulumista, sitä osaanko oikeastaan sanoa ei, palkitsenko vai lohdutan itseäni syömällä vai molempia? Olen myös miettinyt mitä minun keittiön ikkunastani pitäisi näkyä, sitä kuinka lämpimänä kesälauantaina kävelin soratietä vanhemmilleni ja nenässä tuoksui vastaleikatun nurmikon ja lämpiävän saunan tuoksu. En tiedä mistä tulin, enkä tiedä mitä oli tapahtunut ennen tai jälkeen, muistain kuitenkin tuon hetken. Olen miettinyt kuinka kesälauantaina astuin pienkerrostalon rappukäytävään ja vastaan leijui naapurin vieno saksofonin soitto. Tuolloinkin olin erittäin onnellinen. En minä onneton ole nytkään. Silti olen päätynyt miettimään noita erityisen onnellisuuden hetkiä, sitä miten ne voisi kopioida arkeen.

Sain mukaani Porvoosta puisen rasian, sen kantta koristaa naisfiguuri ja rasialla on tassut. Sisällä on nuoruudenkuvia isästäni. Pieniä, valkoreunaisia kuvia. Uusi aarteeni. 

Uusin nyt lukuvuorossa-listani. Osa luetuista on unohtunut, lukeminen on ollut vähäistä ja hidasta. Listassa kuitenkin nyt viimeisimmät.

Lukuvuorossa: Rantanen Leena; Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista, Viisas elämä, 2016. 

Lukuvuorossa: Hawkins Paula, Nainen Junassa, mitä hän näki?, Seven, 2016.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Reykjavikin yöt, Blue Moon, 2014.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Varjojen Kujat, Blue Moon, 2015. 

Syksy

syksy

Minä pidän syksystä ja vuodenajoista.

Varsinkin helteisen kesän jälkeen syksy on yleensä helpotus, syksy on kaunis ja arjen reunaan kiinni pääseminen tuntuu hyvältä. Aurinkoisten päivien lämmön takana väijyy kylmyys, tänäänkin se oli siellä. Joka syksy jaksan ihmetellä minne se valo katosi. Niin nytkin.

Ja vaikka se niin kliseiseltä tuntuukin,  minä pistän villasukat jalkeen, käperryn kirjan kanssa sänkyyn ja sytytän ehkä joskus kynttilän jos toisenkin.

Lukuvuorossa: McGilloway Brian, Rajamailla, Blue Moon, 2010, kirjamessulta 2012 10 euron hintaan. 

Rut Bryk - Taikalaatikko

EMMAssa 4.9.2016 asti

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus. Nyt kannattaa mennä EMMAan katsomaan Rut Brykin näyttelyä. 

Ennen kun näin ensimmäisiä kuvia tästä näyttelystä, en ollut Rut Brykistä kuullutkaan ja kehtaan sen vielä tunnustaa. Vaan nyt en voi enää unohtaa.

Aikamoista värien iloittelua, hienoja aiheita ja katsottavaa vaikka kuinka. Oivalluksia ja ajatuksia.

Jos joku pyytäisi minua valitsemaan lempityöni tämän näyttelyn töistä, joutuisin toteamaan: "Älä nyt hullujas puhu, sehän on ihan mah-do-ton-ta." 

Pienintäkin yksityiskohtaa olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan ja niitä yksityiskohtia oli niin paljon, ettei enää pystynyt niitä edes ymmärtämään. Taidanpa pistäytyä toistekin. Suosittelen!

Lukuvuorossa: Jarmo Ihalainen Mitä miehen pitää, Atena, 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Katherine Pancol Mimmit, Bazar, 2014, omasta kirjastosta, Stockan alesta viime vuonna, -70%. 

Omituisia ajatuksia

lauantai-aamusta

Jos on perjantai-iltana mukavaa tekemistä, viikonlopusta saa eniten irti. Jos perjantaina saa aikaan sotkun tiskipöydälle, jättää sen siihen yöksi ja siivoaa sotkun yöpaita yllään lauantaiaamuna ja ehkä suorittaa käsitiskiä, ei viikonloppu voi olla kuin täydellinen.

Viime perjantaina sain sotkun aikaiseksi kokkailemalla ystävälle pekoniavokadopastaa. Hyvää tuli ja koska tällainen suurtalouskokki olen, tähteitä jäi nautittavaksi vielä sunnuntailounaallekin.

Vaan ennen lounasta täytyy hoitaa muutama jo aloitettu homma loppuun asti. Kukkiakin pitää vielä tänään muistaa kastella, kun ei ole sitä kunnon kesäsadetta tullut vieläkään. Pöh.

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Laulun loppu, Tammi 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Perinnön varjo, Tammi 2011, omasta kirjastosta. 

Kurssimaisemia

ja maisemia

Olin kurssilla. Lähdin maanantaina ja palasin eilen. Kurssipaikkana Driebergenissä Hollannissa sijaitseva hotelli The Bergse Bossen. Ympäristön maisemat olivat varsin komeat.

Harmi vaan, että me näimme nämä maisemat vain kurssihuoneen seinällä olevassa valokuvassa.

Kurssilla  oli varsin antoisaa ja mukavaa, mutta kyllä koti on aina koti.

Lukuvuorossa: Donna Leon Ansionsa mukaan, Otava 2016, oma ostos omaan kirjastoon. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Joan Didion Maagisen ajattelun aika, Like 2012, oma ostos omaan kirjastoon maaliskuussa 2015. Melkein luettu. 

Lukuvuorossa: Susan Cain Growing up as an introvert in a world that can't stop talking, Penguin Random House UK, 2016, ostos Amsterdamin lentokentältä. 

Sataa, sataa

ropisee

Sade tekee hyvää. Luonto puhdistuu ja kirkastuu talven pölyjen alta. Sateen ropina on kotoisen rauhoittavaa ja hillitsee katupölyä. Eilen istutettu kärhö saa vettä niskaansa, samoin etupihan uudet pienet taimet.

Vaan aamuksi toivoisin auringonpaistetta, kevättä ja lintujen laulua. Ei olisi liikaa pyydetty, eihän?


Lukuvuorossa: Vainio Anneli, Kotini on linnani - Elämää Etelä-Ranskassa, Kirjapaja, 2009, ostos kirjakaupasta, hinta 5 €. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: P.D Jamer Syystanssiaiset, Otava, alunperin julkaistu vuonna 2011, ostos kirppikseltä, 3,30 €.

Messuilua

Kevätmessut!

Nyt ne ovat! Kevätmessut. Kevätkauden avajaiset.

Huono kuva japaninvaahterasta.
Vielä minä sellaisen joskus pihalleni hankin. 

Iltaa kohden hinta laski, ystävän kanssa pistettiin kimppu puoliksi.
25 tulppaania viidellä eurolla. 

Aah, paikalla oli taas Kristallirouvakin.
Liike on Museokadulla, joten nyt jäi vielä vain haaveeksi. 

Maarit Kontiaisen tyylistä tykkään,
ja aiheista myös. 

Kesän ensimmäinen (melkein)grillimakkara. 

Hienoja hyönteishotelleja! 

Oli taas kerrassaan paljon katsottavaa. Mukaan tarttui pihaportin pieleen kärhö, josko sen saisi nyt kasvamaan. Tulppaaneita, muutamia sipuleita ja maksaruohoa etupihan pienelle pläntille. Olen tyytyväinen!

Lukuvuorossa: Rommi Satu: Moottoripyörällä Himalajalle, Basam Books, 2011, oma ostos 2016.  

Lukuvuorossa: Vainio Anneli: Kotini on linnani - Elämää Etelä-Ranskassa, Kirjapaja, 2009, oma ostos 2016. 

Lukemisesta

ja kirjoista

Kyllä täällä vielä luetaankin. Hitaasti ja sinnikkäästi. Iltaisin ei aina ole jaksanut useampaa lukua lukea ja kun työmatkatkin kuljen nykyään autolla, on lukeminen vähentynyt. Minulla on jopa vähän lukemista ikävä, vaikkei se lukeminen minnekään kadonnut ole.

Kirjakaupoissa käymistä yritän välttää. Kirppiksilläkään minun ei kannattaisi poiketa ainakaan kirjahyllyjen luo. Vaan minkäs sitä ihminen itsellensä voi.

Tänään kun poikkesin Ateneumissa katsomassa  Rodinia ja Japanomaniaa, pyörähdin myös läheisessä kirjakaupassa. Kaikki kirjat viisi euroa.

Tänään oli tällainen päivä. Alotin jo Satu Rommin matkakirjaa Moottoripyörällä Himalajalle ja tykkään. Juuri tällaisista tykkään. Ai kuinka kivaa lukea.

Samaan aikaan kun kannan kirjoja ovesta sisään, on kotikirjastoni nurkkaan kasautumassa pino kirjoista, joista luovun. Toistaiseksi kasassa on keittokirjoja ja jotain muuta. Ehkä sitten joskus saan tätä kasaa kasvatettua, jotta saan ostokseni hyllyyn. Maalausprojektikin odottaa. Mutta sille ei nyt löytynyt inspiraatiota.

Lukuvuorossa: Rendell Ruth Nokikolarin poika, Gummerus, 2005, omasta kirjastosta, luettu jo. 

Lukuvuorossa: Bonetti Benjamin How to Stress Less, Capstone, 2014, omasta kirjastosta, tuliainen yhdeltä työmatkalta Amsterdamin kentältä. 

Kuinka liike pysäytetään salamalla?

Ja kaikkea muuta kivaa

Valokuvauskurssi jatkuu edelleen. Se on ehkä hauskin valokuvauskurssi näistä kolmesta mihin olen puolen vuoden sisällä osallistunut. Se on myös kurssi, missä olen kokoajan enemmän tai vähemmän kujalla. Aika pimeällä kujalla.

Välillä kuvittelen, että ymmärsin jotain ja seuraavassa hetkessä kuvitelmani romuttuu. Hauskaa tämä silti on, kuvata ja kokeilla, muutaa asetuksia ja kokeilla taas. Sen verran on tullut kokeiltua, että olen ilmeisesti onnistunut saamaan oikeaan käteeni tenniskyynärpään. Eikä ranteessakaan hyvältä tunnu. Kun otan kameran käteeni irtosalaman kanssa ja liikuttelen sitä, tiedän tarkalleen mikä on se liike mistä nämä vaivat ovat saaneet alkunsa. Kurssia on jäljellä kaksi kertaa kaksi ja puoli tuntia, sitten täytyy kuvata taas kevyemmällä kalustolla, tarkoittaen, että irtosalama saa hetkeksi jäädä.

Niin ja kuinka se liike sitten pysäytetään salamalla? Toivottavasti kurssin lopuksi osaan vastata tuohon kysymykseen. Nyt se hoidetaan kokeilemalla ja tuurilla.

Lukuvuorossa: Waters Sarah Parempaa väkeä, Tammi 2015, lainassa ystävältä. 

Toivelista joulupukille ensi vuodeksi

Haaste Saaripalstalta, Sailalta

Liika kiire vaikuttaa muistiin, minulla ainakin. Nyt kun on levätty, luettu, nukuttu, rapsuteltu koiraa ja kissoja (omia ja ystävien) muistui mieleeni saamani haaste. Se tuli joulupäivänä Sailalta. Haasteessa tulee kertoa kolme älytöntä joululahjatoivetta. Niiden pitää olla sellaisia, joiden toteutuminen ei ole mahdollista.

Tätä listaa pitäisi miettiä harkiten, mutta menköön nyt näin. Joululahjatoiveeni, olkaa hyvät:

1. Lahjakortti aikamatkailuun. 
2. Laulutaito. Voisi tätä kehittää, mutta mutta...Serkkua lainatakseni: "Et sä nyt varsinaisesti missään kohdin väärin laula, mutta ei toi sun äänes ole kyllä mistään kotoisin." 
3. Piirtämisen taito. Tätäkin voisi kehittää, mutta ei minusta suurta taiteilijaa silti tule. 

Tätä listaa olisi voinut jatkaa kyllä, mutta näillä mennään.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lukuvuorossa: Morton Kate, The Secret Keeper Pan Books. Lainassa ystävältä. Palautus hieman nakerrettuna....Vai noinkohan tuli tänne jo nakerrettuna?

Onni on..

Onni on..

Onni on oma pieni huonekuusi, aikaa ihailla sitä ja joulunpunaiset pallot.

Onni on ystäviltä saadut lahjat, odotetut ja yllättävät. Onni on ystävät.

Onni on auringonpaiste ja vihreys. Onni on tietoisuus valon lisääntymisestä.

Onni on illalliskutsut jouluaattona,

Joulu on sujunut mallikkaasti ja minulla on epäilys sen jatkuvan samanlaisena.

Lukuvuorossa: Haatainen Kaisa, Meikkipussin pohjalta, Johnny Kniga kustannus, oma joululahja. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Helle, Otava, 2015. Luettu jo. 

Mitäköhän sitä seuraavaksi lukisi?

Minä en ikinä...

vaan sitten kuitenkin

Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.

Viime viikonloppuna ostin.

Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo). 

Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin. 

Kotoilua

koko sunnuntain

Joskus tarvitsen kotipäivän. Tämä päivä tuntui siihen sopivalta. Aamiainen sängyssä, lukemista, yhden pienen kaapin siivous, yksi kassillinen vaatteita kiertoon. Pastaa ja päiväunet. Sain minä sitten hiuksenikin harjattua ennen kuin ulkoilutin kissoja pihalla.

Syystyöt pihalla ovat tekemättä. Siivous jäi. Pyykkiäkään en pessyt, astianpesukone pyörähti ja nyt se on täynnä puhtaita ja tiskipöytä täynnä kokkailuni jälkiä. Tuntuu loppuvan liian lyhyeen tämä päivä. Akut on kuitenkin ladattu ja olen valmis tulevaan viikkoon.


Lukuvuorossa: Strayed Sheryl Villi vaellus, Like-pokkari, 2015. Ostos kirjakaupasta. 

Lukuvuorossa: Ironside Virginia Oon voimissain, Loisto-pokkari, 2008, ostos kirppikseltä. 

Lukuvuorossa: Tikkanen Märta Yksityisalue, Tammi, 1997, ostos kirppikseltä. 

Vauhdikas viikonloppu

ja kukkivat ruusut

Isää on onniteltu, tavaroita kierrätetty pisteeseen jos toiseenkin, uusi sänky ostettu ja vaikka mitä. Arvio makuuhuoneen kuivatusajasta on nyt 7-10 päivää. Tilasin isännöintitoimistosta itselleni kopion korvauspäätöksestä (taloyhtiön vakuutuksesta). Siinä lukee selvästi, että korvataan vahinkoa edeltävään tilaan. En nyt oikein ymmärrä mistä minulle sen muovimaton keksivät? Kyllä nosti verenpainetta, eikä asia vieläkään ihan loppuunkäsitelty ole. Nyt on kuitenkin jo itkut itketty ja tilanne näyttää paremmalta. Hyvä niin. 

Parkettiinkin saan itse vaikuttaa. Helpotus!

Lukuvuorossa: Lehtolainen Leena Surunpotku, Tammi 2015, kirjakerhosta. 

Lukuvuorossa: Teir Philip Talvisota, Otava, 2013, Ostos Stockan -80% kirja-alesta. 

Lukuvuorossa

Lukeminen

Montaa sivua en jaksa iltaisin ennen nukkumaanmenoa lukea. Kun vielä jossain kohdin opettelin lukemaan hitaammin ja enemmän ajatuksella, ei kirjoja kulu samaan tahtiin kuin ennen. Jotain on sentään luettu: 

Lindén Zinaida: Monta maata sitten, Gummerus, 2013. Ostettu ruotsalaistuvan kirjakaupan -80% alesta. Mielenkiintoinen elämänkerta. 

Kerrigan Kate: Onnellisen avioliiton reseptejä, Bazar, 2015, hätäostos kun lukeminen oli unohtunut matkalla kotiin. Välillä tuntuu, että Bazar on tämän hetkinen suosikki kustantamoni, mutta tämä kirja ei kyllä oikein sytyttäny. 

Marklund Liza Ajojahti, Otava, 2013, lahja isältä. Tuttua Marklundia, ei juuri yllätyksiä, mutta pakko silti saada tietää mitä tapahtuu. 

Lisäksi kirjoja on järjestelty, viety kierrätyskeskukseen, oltu viemässä kierrätykseen mutta palautettu hyllyyn. Hyllyyn, jonne ei kyllä mahtuisi enää yhtään kirjaa. Mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi. Heikko mikä heikko. 

Yksi vaihe

ohi

Tänään pakkasin kimpsut ja kampsut ja kissat ja kissojen vessan ja painoin heti aamusta töihin. Työpäivän päätteeksi patteriventtiilien vaihto oli tehty ja äänekkäin vaihe onnellisesti ohi. Seuraavia vaiheita on vielä tiedossa, mutta niiden aikana kissat ovat kotona. Ehkä minäkin, jos sattuu sopivaan kohtaan. 

Töiden jälkeen pääsin kuuraamaan kotona, mitä lie olivatkaan patterit syöneet kun mustia vesiroiskeita oli sekä seinissä, pattereissa että lattioissa. Ei tähän muuta, kuin että eläköön ihmesieni! 

Hieman rempan aikataulut sotkivat muuta elämää, mutta onneksi kaikki järjestyi. Lisää kuvia kissojen toimistopäivästä huomenna Naukulassa. 

Lukuvuorossa: Didierlaurent Jean-Paul Lukija aamujunassa, Tammi, 2015, olisikohan tullut minulle vahingossa kirjakerhosta?

Että jaksaakin sataa

joka päivä

Tänä aamuna oli ihan käsittämätön sade. Kevyt, kasteleva, voimakas ja jotenkin kamalan tiheä. Vaikka tuulilasinpyyhkijät tekivät työtänsä täysillä, tuskin eteensä näki. Eikä ollut kiva etsiä aamun vierailukohdetta keskellä katutyömerkkiviidakkoa (Länsi-Pasilassa) hurjassa sateessa. Saati sitten parkkipaikkaa. Loikkia kummallisia reittejä, väistellä aitoja ja merkkipaaluja ja vaikka mitä. Vaan löysinpä perille ja vielä ihan sopivaan aikaan.

Kuvassa kyllä eri sade ;)

Jos nyt jotain voisi toivoa, niin pientä taukoa. Kesäsade on ihan kiva, sadekesä ei. Kohtuus kaikessa.

Lisäksi minua jäi nyt kovasti mietityttämään nuo tuulilasinpyyhkijät. Minä olen tottunut kutsumaan niitä pienestä pitäen vinkkareiksi. Jonkun muunkin olen kuullut tätä nimitystä käyttävän ja joku on kuvitellut minun puhuvan vilkusta. Siis vinkkarit vai ei? Siinäpä kysymys.

Lukuvuorossa: Koch Herman Illallinen, Siltala, 2014, lainassa ystävältä.