Kun on kiire, en tunne mitään. En kylmää, en kuumaa, en makuja en kissan turkin pehmeyttä. Kun on kiire, hartiat nousevat ylös ja mieli on ärtynyt. Se heijastuu muihin ja muualle. Niihinkin elämän alueisiin, joissa kaikki on erinomaisen hyvin, kotiin, ystäviin, yhdessä tekemiseen.
Ehkä taas olisi aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ottaa asia kerrallaan. Harjotella elämää, sen kaikkia muotoja. Kuunnella ja huomioida. Olla hiljaa ja miettiä. Käydä paikoissa ja nähdä, saada vastapainoa päivittäiselle.
Herätyskello on soinut. Nyt pitäisi vain noudattaa sen kutsua.
Kiire ei ole mukavaa ja pitemmän päälle nostaa varmasti stressitason pilviin ja saa äkäiseksi. Toivottavasti ennätät hengähtämään! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaPositiivinenkin kiire saattaa rasittaa, vaikka tekeminen olisi kuinka mukavaa, liika on aina liikaa.
PoistaSe on hyvä välillä laittaa asiat tärkeysjärjästykseen...:)
VastaaPoistaNäin on!
PoistaKivoja kuvia - tykkään.
VastaaPoista