Sinne meni

Kesäloma

Töissä kaikki on aikalailla aikataulutettua. Päivittäiset, viikottaiset ja kuukausittaiset palaverit. Asiat jotka pitää tehdä päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Siksi toivon lomiltani jotain muuta. Spontaania olemista muutamien kiinnitettyjen tapahtumien ympärille. Nyt onnistuin. Olen tyytyväinen, levännyt ja jopa odotan maanantaista työhön paluutani. Ainoa asia, mitä en odota on herätyskelloon herääminen. Se tuntuu aina ikävältä. 

Vaan vielä on edessä viikonloppu ja sitten alkaa arki. Ihana arki. 

Viikko takana

 monta edessä 

Olen ollut töissä nyt viikon. Oikein hyvän viikon. Mitä ilmeisemmin kotona työskentely ja kotona lomailu sopivat minulle. Päiväretkistä olen aina pitänyt, kuten tiedossa on. Vaikka asioiden tekeminen on kivaa ja niistä kaikenlaisista tekemisistä saa inspiraatiota ja energiaa, täytyy tunnistaa rajansa. Niin sanotusti valita taistelunsa, vaikka taistelu onkin tässä kohdin ihan väärä sana. 

Ensi viikolla kotonani hiljenee, kolme reilun 14 viikon ikäistä kissanpoikaa muuttavat omiin loppuelämänsä koteihin. Samalla loppuu yhteistyö kissalan kanssa, mutta ystävyys jatkuu. Ilmassa on haikeutta ja myös iloa. Iloa kun näkee kuinka odotettuja pennut ovat uusissa kodeissaan ja mikä ihaninta, uskon, että pääsen seuraamaan heidänkin elämää uusissa kodeissansa. Mutta kyllä sitä silti itku tulee kun pojat yksitellen lähtevät. 

Rentouttavaa viikonloppua

ja hyvää pääsiäistä

Minä harjoittelen uusia tapoja. Pyrin lähtemään töistä heti työajan päätyttyä, ainakin melkein. Ensimmäisenä päivänä ei onnistunut, eikä ihan seuraavinakaan. Mutta parannusta on selvästi havaittavissa. Niinpä tänäänkin olen jo kotiuduttuani ehtinyt tehdä kanakeiton, nauttia sitä kaksi kulhollista, jakaa osan pakkaseen tulevia iltoja ajatellen. Söin ensimmäisen kulhollisen mämmiä kerman kanssa. Olen jutellut äitini kanssa, katsonut loppuun kauan sitten aloittamani elokuvan. Olen päästänyt kissoja tarhaan ja sisälle ja toistanut tätä lukemattomia kertoja. Olen tehnyt valmiiksi appelsiinifekolisalaattia ja niistänyt. Niistänyt niin ettei loppua tule.

En nyt kamalasti olisi tähän kohtaan tätä nuhanenää kaivannut, mutta tuli silti ja ihan ilman lupaa.

Iloista, rauhallista ja hyvää pääsiäistä kaikille! 

Kanakeitto: Perunaa, sipuli, 2 valkosipulin kynttä, chili, purkillinen maissia, litra vettä, purkillinen kookosmaitoa, ruukullinen korianteria, hyppysellinen suolaa ja cayannepippuria. Niin ja sitten sitä kanaa. Itse ostin maustamattomia kanan rintafileitä, leikkasin niistä pienempiä paloja ja paistoin ensin. 

Päivän saldo

ja sitten nukkumaan

• Aikainen herätys 
• Ehdin kuin ehdinkin kahdeksaksi töihin - se ei kuulu tapoihini. Jo 8.20 tuntuu paljon miellyttävämmältä
• Töitä, töitä, töitä
• Hervottoman hauska lounastauko 10 sekunnin joulutervehdystä suunnitellessa
• Tehtyjä työtunteja yhdeksän - vähemmän kuin päiviin
• Kauppareissu - unohdin mantelit (enhän minä itselleni vaan glögiin ja puuroon)
• Kuivat pyykit pois narulta
• Tiskikoneen tyhjennys
• Pitkä puhelu
• Imurointi
• Yleinen järkkäily

Lattia Riikassa. 

Mitä tästä opin? No sen, että kannattaa lähteä porukalla syömään, ajoissa kotiin ja ryhtyä hommiin arki-iltanakin. Jää aikaa viikonloppuna muuhun. Kuten glögiin ja Downton Abbey -maratooniin.

Ajatukset kasaan

Tunteella ja tekemisellä

Kun on kiire, en tunne mitään. En kylmää, en kuumaa, en makuja en kissan turkin pehmeyttä. Kun on kiire, hartiat nousevat ylös ja mieli on ärtynyt. Se heijastuu muihin ja muualle. Niihinkin elämän alueisiin, joissa kaikki on erinomaisen hyvin, kotiin, ystäviin, yhdessä tekemiseen.

Ehkä taas olisi aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ottaa asia kerrallaan. Harjotella elämää, sen kaikkia muotoja. Kuunnella ja huomioida. Olla hiljaa ja miettiä. Käydä paikoissa ja nähdä, saada vastapainoa päivittäiselle.

Herätyskello on soinut. Nyt pitäisi vain noudattaa sen kutsua.

Nyt alkaa arki

Miniloma ohi

Olen uusi ihminen. Joulun ja vuodenvaihteen tuomat ylimääräiset vapaapäivät rentouttivat. Loppiaisen jälkeiset kaksi lomapäivää kruunasivat tilanteen. Nyt on mieli virkeä ja olo levännyt. Muutama paperikasa on selvitetty, muutama rästihomma tehty. Pyjamapäiviä on ollut useampia kuin vähään aikaan. Pyykkikori on tyhjä (tässä kohdin unohdan nyt ihan tarkoituksella ne kaksi pesua odottavaa kylppärin mattoa) ja vaatekaappi siivottu.

Keväälle on varattuna yksi valokuvaukseen liittyvä kurssi, joogakausi alkaa, kuten myös aktiivinen kausi yhdistystoiminnassa. Työ pitää kiireisenä, muutama työmatka tiedossa ja yksi kurssi. Niin, ja myös kesäloma. Sitten joskus.

Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta nyt voisin tehdä. Lupaan hengittää, hengähtää ja osata olla vaan. Tästä se sitten taas lähtee - ihana arki.

Rytminvaihdos

arkeen

Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin, sain tietää, että saan lyhyen määräaikaisen työprojektin. Aloitin sen jo tällä viikolla. Työ on ihanaa, mielekästä, motivoivaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäisenä päivänä kävelin juna-asemalle hymy huulillani räntäsateessa muiden työläisten kanssa. 

Hymyni ei ole hyytynyt vieläkään. Päinvastoin. 

Päivän teema

joulu pakettiin

Hiljalleen olen kerännyt joulua pois kodistani. Nyt joulupallot ja muut odottavat paketoimista kirjaston lattialla. Haikealta tämä puuha tuntuu, vaikka tuo tullessansa myös tietynlaista selkeyttä. Arki alkaa ja se on hyvä. Minä oikeastaan pidän arjesta.

Joulukorteista en kyllä vielä malta luopua, ne koristavat täällä edelleen.

Lukuvuorossa: Lennox Judith Lasiin kirjoitettu, WSOY, 2003. On siis jo luettu. 

Lukuvuorossa: Mandela Nelson Pitkä tie vapauteen - omaelämäkerta, WSOY, ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi 1994, tämä on pokkariversio ja hankittu viime vuonna. 

Siivousta ja pyykkäystä

Kotipäivä

Illalla luin myöhään lukuvuorossa olevaa kirjaa. Sen yli 800 sivuinen koko asettaa hieman rajoituksia lukemiselle. Viimeiset parisataa sivua menossa, seuraavaksi valitsen jotain kevyempää. Enkä nyt puhu kirjan sisällöstä. Aamulla heräsin lyhyiden yöunien jälkeen jo seitsemältä. Jatkoin lukemista tunnin, kunnes tuli taas uni silmään. 

Herättyäni lopullisesti tähän harmaaseen joulukuun päivään, ryhdyin siivoamaan. Tavarat ylös lattioilta ja imuri hurisemaan. Sitten pesin kylpyhuoneen lattian ja pyyhin pölyjä. Pesukonekin hurahti päälle. Toista koneellista en voinut pestä, koska Sulo-kissa marssi päiväunilleen saunaan heti ensimmäisen koneellisen valmistuttua. Vielä on astianpesukone tyhjentämättä, sillä ryhdyin katsomaan viikon aikana tullutta postikasaa. Aika paljon mainoksia tulee ilmaisjakelulehden välissä. 

Aamiaisen nautin puoli kahdelta. Vatsa oli kurissut nälkäänsä jo ainakin yhdestätoista lähtien. En vaan malttanut pysähtyä. Eilen kommentoin ystäväni blogissa, etten ole koskaan tehnyt uuniriisipuuroa koska tykkään seistä kattilan vieressä hämmentämässä. Tänään sitten tempaisin riisipuuron uuniin. Aika nopeasti muuttui mieli. 

Ensimmäiset joulukortit tulivat tänään. Ihanaa. 

Olen myös havainnut kuinka pölypallon väri on muuttunut kissan värin mukaan. Ennen oli sellaista cremenpunaista pölykoiraa, nyt tummempaa. Ei niin, että täällä nyt niin paljon sitä pölyä olisi ollut. 
Ei hullumpi päivä.