sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Pienin askelin

Kohti arkea

Uskoisin, että tauti on nyt selätetty. Kauan se kesti ja koville otti, mutta nyt näyttää ja tuntuu paremmalta.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla sitten tiistain 19. maaliskuuta, jos ei pikaisia visiittejä lääkärillä, apteekissa ja eläinlääkärillä lasketa. Hyvin on aika kulunut kotona nukkuen, lukien ja Sorjosta katsellen. Eilisellä kaupunkireissulla tein myös pienen kierroksen keskustakirjasto Oodissa ja tykkäsin. On hienoa, että tuollaiselle paikalle on tehty kirjasto.


Emmekö me kaikki olekin vähän ylpeitä hienosta kirjastolaitoksestamme?

4 kommenttia:

  1. Olemme! Jos asuisin Helsingissä, käyttäisin kirjastoa olohuoneenani, niin viihtyisä se on.
    Hyvä, kun olet terve!

    VastaaPoista
  2. N o kyllä! Kirjastot on hienoja ja tärkeitä, niinpä en ole toipunut lapsuuden kirjaston purkamisesta, se oli mahtavaa 60-luvun rouheaa betoniarkkitehtuuria, oikeasti hieno tila. Mutta kirjasto laitoksena on todella hieno juttu. Oodissa täytyy ensi tilassa päästä käymään.
    Terveiset Ransulta, joka yrittää maata näppäimistön päällä.

    VastaaPoista
  3. Suomalainen kirjastolaitos on ihan superia, ja sitten Kallion kirjasto on vielä kirsikkana superikakun päällä :)

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa sairastuvalta takaisin! Nyt vasta huomasn että olet muuttanut blogin nimen. Kiva ja kivasti monimielinen nimi. Aurinkoista kevättä kissamammalle!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.

Ennen talven tuloa

Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...