Huonejärjestys

 Muutos

Ystäväni Anni tuli tuomaan objektiiviä koekäyttöön ja minä halusin esitellä ongelman kodissani - työhuoneen. Olen istunut siellä nyt aikalailla koko ajan, maaliskuusta viime perjantaille, loma-aikoja lukuunottamatta. Koin työhuoneeni sekavaksi, enkä viihtynyt siellä. Olin jo joskus aikaisemmin miettinyt työpöydän siirtämistä kirjastoon, mutta se oli jäänyt vain ajatuksen asteelle. Ystäväni totesi tähän: "No tehdäänkö se nyt heti?" Ja siitä se sitten lähti. Puolessa tunnissa saimme siirron tehtyä. Pientä puuhaa jäi minullekin, koska tavaroiden täytyy hakea paikkansa ja sen lisäksi kävin hakemassa lisäpuuhaa eilen Ikeasta. 

Ennen kuvia ei ole, tässä tilanne perjantai-illalta. 

Entinen työhuone on nyt rentoutumishuone, lukuhuone,  musiikkihuone. Kirjasto on nyt yhdistetty kirjasto ja työhuone. Täältä ikkunasta näen jotain muutakin kuin lehtien havinaa ja oravien leikkiä. Näen oman pihapiirin tapahtumia ja lasten leikkiä hiekkalaatikolla. Näen piha koivut ja edelleen niitä oravia. Näkymä silmieni edessä on avarampi. 

Annilla on tarkka silmä asioiden suhteen ja meillä oli hauskaa. Hauskaa oli myös se, että kun Anni laittoi kirjastossa olleen mustavalkoisen korin tyynyineen ja päällyksineen sohvan viereen rentoutumishuoneeseen, ikkunalaudalla oli jo samansävyiset purkit. Se oli melkein liikaa se. 

Muutoksen ainoa huonopuoli on toistaiseksi ollut se, että kissat ovat nyt innostuneet raapimaan valkoista tuolia. Katsotaan rauhoittuuko tilanne tai mitä sille pitäisi tehdä. 

Pienin askelin

Kohti arkea

Uskoisin, että tauti on nyt selätetty. Kauan se kesti ja koville otti, mutta nyt näyttää ja tuntuu paremmalta.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla sitten tiistain 19. maaliskuuta, jos ei pikaisia visiittejä lääkärillä, apteekissa ja eläinlääkärillä lasketa. Hyvin on aika kulunut kotona nukkuen, lukien ja Sorjosta katsellen. Eilisellä kaupunkireissulla tein myös pienen kierroksen keskustakirjasto Oodissa ja tykkäsin. On hienoa, että tuollaiselle paikalle on tehty kirjasto.

Emmekö me kaikki olekin vähän ylpeitä hienosta kirjastolaitoksestamme?

Nyt minä kyllä - vol II

Muutosta omiin työtapoihin

Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut töitä enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Nyt tilanteeseen on tullut helpotusta. Seuraava muutos mikä pitää saada aikaan on muutos omissa työskentelytavoissa. Työnimeksi tälle muutokselle voisi antaa vaikka "Kiireestä keskittymiseen". Sen sijaan, että yritän pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti, voisin keskittyä pitämään niistä muutaman niin huolella, etteivät varmasti tippuisi.  Ne tärkeimmät pallot. Ne minun palloni.

Helppoa tämä ei ole. Mutta minkä tavan muuttaminen olisi? Olen kuitenkin asian tiedostanut ja sitä pohdiskellut, ääneenkin puhunut. Mitä olen tehnyt oikein? Missä onnistuin? Missä olisin voinut toimia eri tavalla? Eikö se ole jo kaiken alku, että asian on havainnut?

Edellinen lista on suhteellisen hyvässä kuosissa, vaikken sinne talvipuutarhaan keväällä ehtinyt ja kävelyäkin voisi entisestään lisätä. Tunnen kuitenkin, että nyt on aika uudelle listalle.

Nyt minä kyllä..... vol II tulee tässä:

• jatka liikunnan lisäämistä
• keskity siihen mitä kulloinkin teet
• opettele päästämään irti
• pidä huolta omista palloistasi
• tutki mahdollisuutta osallistua ajanhallintakurssille
• tutki oman kirjaston antimia nk self-help kirjoissa ja sen sijaan, että hankit uusia, lue entiset (koskee myös muuta kirjallisuutta)
• hanki kuitenkin paperikalenteri myös ensi vuodeksi, kun kerran pidät siitä
• tapaa ystäviä ja ota aikaa myös itsellesi
• jatka museokortin ulkoiluttamista
• järjestä työpöytä uuteen uskoon, hävitä kaikki turha työhuoneen kaapista ja ota se hyötykäyttöön
• Istu puistonpenkille aina kun sinulla on siihen mahdollisuus, aisti ja havannoi

Tuolla mennään vähän aikaa. Sitten ei kun uutta kehiin. Ja ennen kuin into loppuu tältä illalta, taidan painua oman kirjastoni syövereihin. 

Asioita

arjesta

Töissä on ollut kiireitä, vieraita ja kiireitä. Lisääntynyt valo on virkistänyt ja pääsiäisenaikainen väsymys on selätetty. Mikä lie biorytmi, kuun asento tai matalapaine ollut syynä. Onneksi näin, sillä torstai ei ollut sieltä mukavimmasta päästä.

Kotiuduin töistä kuudelta, avasin television ja totesin ehtiväni vielä katsoa lempiohjelmaani Australian MasterChefiä. Sitten menin ja vatsa kurnien avasin jääkaapin. Sieltä leijaili vastaan lämpimän jääkaapin haju. Jääkaappi oli ilmeisemmin lopettanut toimintansa jo useita tunteja aikaisemmin.

Katsoin MasterChefiä, jupisin, jupisin ja avasin somekanavan. Ensimmäiseksi vastaan osui painajaismainen viesti ystävältä. Jääkaapin hajoaminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Aikani asiaa mietittyäni ajoin lähistöllä avoinnaolleeseen kodinkonemyymälään. Ostin uuden laitteen, maksoin kiltisti kuljetuksen, vanhan poisviennin, kätisyydenvaihdon ja mitä niitä nyt olikaan. Uusi jääkaappipakastin tulee maanantaina.

Rankan viikon jälkeen kokkailu tai siivoaminen ovat yleensä niitä asioita, joilla minä saan mieleni puhdistettua. Nyt käynnissä on suursiivous. Alkoi jo yhdeksältä, vasta kylpyhuone ja sauna siivottuina sekä kirjasto. Pieni bloggauspaussi ja homma jatkuu.

Onneksi ihana ystäväni lupasi tarjota minulle illalla lämmintä ruokaa ja kylmää juomaa. Eilinen illallinen oli juustonaksuja ja punaviiniä sekä erinomainen elokuva Teemalta, Lounasrasia.

Kirjastossa minua kohtasi tänään yllätys. Kukkivat kaktukset. Kukkivat ne jo syksyllä kun otin parvekkeelta sisälle, nyt toistamiseen. Että sen verran huonoa on ollut hoito.

Kirjastossa

Ikiliikkuja?

Kun on kirjoja, on pölyä. Yritän kuitenkin ajoittain pyyhkiä pölyt pois myös kirjastostani, kirjoista ja niiden takaa. Tänä aamuna aloittaessani taas tuota urakkaa, tuli mieleen ikiliikkuja. Pöly ja pölyjen pyyhkijä. Olisiko se siinä?

Tarkoituksena on myös jälleen kerran karsia kirjoja ja pistää niitä kiertoon. Ajoittain tämä on vain pakko tehdä kun tila on kuitenkin rajallista.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaludur, Mestaruusottelu, Blue Moon, 2013, ostos kirjamessuilta 2013. 

Lukuvuorossa: Galbraith Robert, Käen kutsu, Otava, 2013, saatu lahjaksi isältä. 

Arvaa kuka?

Pehmolelu

Muutamia viikkoja sitten iltapäivälehdessä kerrottiin, ettei aikuisen naisen kodista saa löytyä pehmoeläimiä. Tämän keski-ikäisen naisen kotiin muutama pehmoeläin on päässyt kotiutumaan. Enkä edes häpeä tunnustaa sitä. 

Kuvan pehmoeläin muistuttaa minua päivittäin siitä, ettei kaikki välttämättä ole aina sitä miltä päällisin puolin näyttää ja vaikuttaa. Toiset pitävät sisimpänsä piilossa, eikä todellisuutta voi kuin arvailla. Toiset ovat löytäneet itsensä, toiset ovat ikuisia etsijöitä. Toiset pystyvät käsittelemään asioita ja pääsevät elämässään eteenpäin. Toiset junnaa jurnuttavat paikallaan ja ihmettelevät kuinka kaikki on aina niin vaikeaa. 

Sitten on tietysti meitäkin, joilla joku päivä on jurnuttava ja seuraava taas valoinen ja aurinkoinen. Ehkä kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa paras. Tänään aamuni alkoi masentavasti, harmaata, pimeää, nukutti ja väsytti. Puuhastelu pihalla muutti päivän kulun hyvään suuntaan. Kun vain aina muistaisi, että kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni. Ainakin omaan mielialaan voi vaikuttaa, jos vain haluaa. Tavalla tai toisella.

Lukuvuorossa

Lukuvuorossa

Kyllä täällä vielä luetaankin. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Joskus sivu tai kaksi, joskus enemmän. 

Työnalla ovat tällä hetkellä Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (Otava 2007) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson Tee työtä ja rakasta (tammi 2013). Molemmat omasta kirjastosta. 

Siri Hustvedtin kirjan kanssa minulla oli alussa vaikeaa, mutta kun ensimmäiset sata sivua olivat takana, lukeminen helpottui. Jostain syystä minua häiritsi se, ettei kirjassa ole normaalia luku-jaottelua. Tapana kun on ollut lukea illalla aina vähintään yksi luku loppuun ennen nukkumaanmenoa. Tämän kirjan kanssa olen joutunut muuttamaan tapojani. Ja se jos mikä on joskus vaikeaa.

Tove Janssonin elämänkerran kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut. Mielestäni oikein hyvin tehty kirja.

Verhot

kirjastoon

Olen asunut tässä kodissa yli yhdeksän vuotta. Kirjastossa ei ole koko aikana ollut verhoja, kun en ole osannut päättää minkälaiset sinne haluaisin. Minulla on joskus aika pitkiä mietintäaikoja, sanoisin. Eilen kävin ystävien kanssa Ikeassa ja nappasin matkaan halvat valoverhot. Minun oli tarkoitus ripustaa ne parvekkeen ja pihaoven eteen. Toisin kävi. Ne päätyivät kirjastoon. 

Ilman verhoja. 

Verhoilla.

Tarkoitus oli leikata nämä oikeaan mittaan, mutta toinen ystäväni käväisi kylässä iltasella ja kätevänä ja käytännöllisenä ihmisenä solmi verhot helmasta nippuun. Käyvät sitten tarvittaessa myös siihen tarkoitukseen mihin alunperin ajattelin. 

Olen erittäin tyytyväinen. 

Oho.

Voisiko? 

Nyt olen kyllä enemmän kuin ihmeissäni. Voisiko todellakin tämä huonolla hoidolla ollut orkidea kukkia uudelleen? 

Se olisi kyllä sitten ensimmäinen kerta tässä taloudessa. Yleensä kaikki kuolevat pikku hiljaa lehti kerrallaan. Tämä on kuitenkin säilynyt hengissä jo muutaman vuoden kirjaston hyllyllä. Ensimmäiset kukat olivat ja menivät jo aika päivää sitten. Mutta kukkavanalta tuo kyllä näyttää, eikö? 

Aikaisia aamuja

ja pienet päiväunet

Minut herätettiin tänään jo kello viideltä. Heti en suostunut nousemaan, yritin kääntyä ja siirtyä ja vaikka mitä, mutta huonoin tuloksin. Helmi-kissa piti pintansa ja sai aamuruokansa jo klo 5.23. Minä en saanut näiden aamutoimien jälkeen uudelleen unta, vaan kiertelin blogeissa, luin päivän ensimmäiset uutiset, keitin kahvit ja nautin aamiaisen. 

Sain myös päivän ensimmäisen idean. Kirjahyllyssä on joulunaikaan ollut tuollainen punainen pallovalaisin. Jotenkin tykästyin siihen, että kirjahyllyssä on valo ja olen miettinyt mitä tuon jouluisen tilalle laittaisin. Tänä aamuna sitten muistin, että olen joskus saanut veljeltäni joululahjaksi kaksi tuollaista alemman kuvan lasikuutiovalaisinta. Kävin laittamassa niistä toisen kirjahyllyyn. Sitten tuli uni. 

Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet otettiin kello 8 - 10.45. 

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Kirjasto

Siivousta

Asioilla on tapana levitä, kasvaa ja laajentua. Minäkin päätin katsoa vain yhden kirjahyllyni alahyllyistä ja siitä se sitten lähti. 

Tämän siivousoperaationi tuloksena, tein Muistikirjaani välilehden kirpputori. Siellä on listattuna ne kirjat, jotka odottavat uutta kotia. Jos olet kiinnostunut jostain opuksesta tai useammasta, laita sähköpostia Naukulan sähköpostiosoitteeseen (Naukulankerho(ät)gmail.com). Katsotaan sitten miten kirja(t) luoksesi päätyisivät.

Pakkasta?

Kylmenee, kylmenee

Tänään kun kävelin bussipysäkiltä kotiin, tuntui ilmassa selkeästi talvi. Lämpöasteita oli + 4,5 C, mutta jotenkin tuntui silti hyytävän kylmältä. Talvirintama on tulossa. Onneksi on villasukkia, kissa ja kasoittain kirjoja. Voi mennä vällyjen väliin lukemaan ihan niin aikaisin kun haluaa.

Pimeässä sekin tuntuu sallitummalta ja minä käytän tilanteen hyväkseni! Toisaalta, mitä ihmeen kiellettyä lukemisessä olisi valoisankaan aikaan?

Voinko auttaa?

Tarvitsetteko apua?

Silloin jos täti raahaa monen kilon painoista ostoskoria kirjakaupan alennusmyynnissä, on ehkä turha kysyä josko täti tarvitsee apua. Kohteliasta se kyllä on.

Kolme tämän päivän hankintaa ylhäällä poikittain. Varsin ihania kaikki.

Ostolakko

lokakuun loppuun

Nyt kyllä pitäisi ryhtyä ostolakkoon -  ainakin kirjamessuihin saakka. Sinne pitää taas lokakuussa päästä ja mieluiten hyvässä tutussa seurassa lapsuuden ystäväni kanssa. Tästä on muodostunut meidän yhteinen juttumme.

Viimeisin kirjahankintani (ei kun toiseksi viimeinen...) olivat nuo kuvan oikealla alalaidassa olevat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjat. Se viimeinen kirjahankintani oli tämä ja siitä tulee varmasti juttua Naukulan puolelle. Vasemmalla ylhäällä on aukko ja siinä kuuluisi olla Myrskyluodon Maija. Sen ostin viime kesänä Suomalaisen alesta. Se maksoi 10 euroa ja siihen oli koottuna kaikki viisi Maijan elämästä kertovaa kirjaa. Rakastuin kirjaan.

Aukko sivistyksessä

ja useampiakin löytyy

Tänään pysähdyin hetkeksi katsomaan telkkaria. Löysin samalla aukon sivistyksessäni, sillä en varmasti koskaan ole lukenut Kotiopettajattaren romaania. Koska tiedän aukkoja olevan useampia, en ole tästä moksiskaan, pieni pyörähdys Antikka.net osoitteessa ja kohta löytyy tämä teos hyllystä.

Kamalan helppoa tämä shoppailu on nykyään. Minulla onkin ollut kehystettynä Olli Löytyn kirjoitus Aamulehdestä jo pidemmän aikaa. Näin sanoi Olli:

"Kotien seiniä kiertävät täysinäiset kirjahyllyt eivät enää kerro omistajansa kulttuurisesta pääomasta vaan siitä, että tämä ei hallitse kulutuskäyttäytymistään."

Valitettavasti tällä hienolla toteamuksella ei ole ollut toivottavaa tehoa tässä huushollissa. Vaikka useita vuosia esillä onkin ollut.