Päiväkävelyllä

Seurasaaressa

Avustin ystävääni opiskelutehtävässä ja päädyimme sen johdosta päiväkävelylle Seurasaareen. Päivä oli pilvinen, aurinko pilkahteli välillä ja taivas oli osittain dramaattisen tumma. Vältyimme kuitenkin sateelta ja hyvä niin, kun matkassa oli mukana myös kamerani. Rakas, jota ulkoilutan nykyään liian harvoin. 

Vaikka tämä lämmin syksy ahdistaa hieman, niin toki siitä pitäisi osata myös nauttia. Syksyn värit hivelevät silmää ja tarjoavat parastaan. 

Kaunista, niin kaunista

 Kreetta Järvenpää 

Kävin aikaisemmin viikolla hoitamassa muutaman asian Helsingissä Kauppakeskus Kaaressa. Auton ajoin totuttuun tapaan kattoparkkiin ja sisälle mennessäni huomasin toisen kerroksen Finnfoto galleriassa Kreetta Järvenpään näyttelyn. 

Aikanani olen tutustunut hänen töihinsä paperikauppa Putingin ihanan postikorttivalikoiman kautta ja ihastunut ikihyväksi. Taiteilija sekä kokoaa kukka-asetelmat että kuvaa ne itse. En huomannut, että olisi ollut valokuvauskieltoa, joten nappasin muutaman kuvan. 

Teokset olivat myynnissä ja niitä voi ostaa myös taiteilijan kotisivujen kautta. Instagram-sivut löytyvät myös ja ne löytyvät @kreettakreetta tilin alta. 

Nämä ovat kaikki ihan mielettömän upeita ja todella vaikea ymmärtää, että teoksissa olevat kukat ovat oikeita! Kannattaa poiketa katsomaan näitä töitä, mikäli vain matkanvarrelle osuu. Omat kännykkäräpsyt eivät todellakaan tee oikeutta. 

Allas Sea Pool - Vesala

Keikalla

Hämmästyttävää, mutta totta, olen tänä vuonna käynyt jo kahdella keikalla. Ensin katsomassa Eromaa ja heinäkuun lopussa vielä Vesalaakin. Molemmat ihan huippuja! Mielellään jatkan keikoilla käyntiä, kunhan keikat ovat pienemmissä paikoissa, suuremmista ihmismassoista en välitä. 

Mukavaa muistelua, nyt, kun olen kotona kissavahtina Hertan sterilisaation jälkeen. 

Kuvia kesästä

Kesäkuussa

Aluksi tuntui, että kesä ei tule ollenkaan ja sitten se iski. Täysillä ja lujaa. 

Vuosikausia ulkovarastossa majaillut pallogrilli pääsi käyttöön, kunhan vaan viimeinenkin ritilä löytää perille ja metsäpalovaara etelä-Suomessa on ohi. 

Sokea piste

Vallilan Kansallisteatterissa

Tykkään ajallisesti lauantaipäivän teatteriesityksistä. En oikein osaa eritellä miksi, mutta niin se vain on. En osaa myöskään sanoa juuri mitään tästä dokumentaarisesta näytelmästä. Se oli kaikessa todellisuudessaan ihan absurdi. Sai miettimään politiikkaa ja Helsingin kaupungin ratkaisuja. 

Tämä oli myös ensimmäinen käynti Kansallisteatterin Vallilan pisteessä. Miellyttävä kokemus. Tosi hienoa, että vanhat rakennukset saavat uusia käyttötarkoituksia. Ainoa miinus oli se mikä niin usein on miinus eli vessajono väliajalla. 

Huhtikuu 2020

 tai lokakuu 2021

Konsertin piti alun perin olla huhtikuussa 2020, mutta se toteutui vasta lokakuussa 2021. Puolitoista vuotta myöhemmin. Totesin konsertin jälkeen ystävälleni, että oikeastaan Juicen musiikki sopiikin kyllä enemmän syksyyn kuin kevääseen. Että siinä mielessä ajankohta oli oikea. 

Oli ihmeellistä ja ihanaa kuunnella elävää musiikkia, istua täpötäydessä konserttisalissa ja olla Helsingin keskustassa sunnuntai iltana kun oli jo pimeää. Kai sitä ihminen kuitenkin taas tottuu, niin tapahtumiin kuin pimeyteenkin. Riku Nieminen oli muuten erinomainen Juicen kappaleiden tulkitsija ja niin toki oli koko muu orkesteri. Muutamat olivat olleet Juicen matkassa jo 70-luvulta lähtien. 

Ilja Repin

Ateneumissa

Kuten moni muukin, niin minäkin. Yhdessä ystävien kanssa kävimme jo tovi sitten katsomassa Ateneumissa Ilja Repinin näyttelyn. Näyttely on avoinna 29.8. joten vielä ehtii. Ei tosin kannata jättää viime tippaan. Vaikka rajoituksia on (toistaiseksi ainakin) höllennetty, etukäteislippua suositellaan. Mekin sellaiset hankimme ja pääsimme sisään sujuvasti. Kaiken lisäksi oli mukavaa päästä tutkimaan teoksia läheltä kun väkimäärää oli näyttelyssä rajoitettu. 

Leo Tolstoi

Kerrassaan vaikuttava näyttely. Hämmästyttävän valokuvamaisia maalauksia, erilaisia tiloja ja tunnelmia. Onneksi kotoa löytyi kirja Repinin Retretin näyttelystä vuodelta 1995, niin pääsee vielä kotonakin ihastelemaan. Toki aidot työt ovat aina upeampia ja vaikka kirja olisi kuinka hieno, se on vain varjo itse töistä. 

PS. Vaikka kuinka mietin en muista käyneeni Retretissä Repiniä katsomassa ja mietin miksi minulla tämä kirja on. Lisääntyvätkö kirjat oikeasti hyllyssäni itsekseen? 

Ryijyt

 Helsingin Taidehallissa

Muutamia viikkoja sitten kävin katsomassa ystävän kanssa Helsingin Taidehallissa näyttelyn ryijyistä. Valitettavasti näyttelyyn ajan varannut ystävä ei päässyt mukaan. Oli ensimmäinen kerta, kun menin ajanvarauksella näyttelyyn. Toinen kerta seuraa lähipäivinä. Spontaaniudenhan se kyllä tappaa, mutta näinä aikoina ymmärrettävää kyllä. 

Näyttelyn ryijyt olivat Tuomas Sopasen yksityiskokoelmasta. Kokoelma sisältää kaikkinensa huikeat yli 600 ryijyä! Ihan käsittämätön määrä 20-vuoden keräilyn jälkeen. Vanhimmat ryijyt olivat 1700-luvulta ja uusimmat nykyajalta. 

Olipa ihana päästä jälleen näyttelyyn. Ikävää, että yksi kolmesta ei päässyt. Toivottavasti Ateneumin Repiniin sitten. 

Kahvia ja jäätelöä

Suomenlinnassa

Kesälomaa on takana kaksi viikkoa ja edessä vielä yksi. Jostain syystä tunnen oloni erittäin rentoutuneeksi ja tuntuu, että olen ollut lomalla jo pitkään. Ties mistä se sitten johtuu. Jos keksisi sille kaavan, niin pistäisin myyntiin  ja  käyttäisin sitä itse tulevina kesinä.

Ties mitä sitä ensi viikoksi vielä keksiikään. Ainakin yksi keikka kierrätysasemalle. Lisäksi täytyy hankkia johto läppärin ja kameran väliin. Näyttää pahasti siltä.

Jos ei muuten niin linnunlaulun tähden

Haagan rhodopuisto

Kun on saanut aikaan paljon, tekemättä juuri mitään, voi olla itseensä tyytyväinen. Näin kävi eilen.

Lähdin eilen asioilleni. Kävin hakemassa erikoisruokaa kissalle omalta eläinlääkäriasemalta ja sieltä poikkesin lähes huomaamatta Haagan rhodopuistoon. Oli siellä muutama muukin, mutta se ei haitannut. Atsaleat kukkivat, rhodotkin aloittelivat. Alue on kertakaikkiaan ihana, satumainen ja täynnä linnunlaulua. Ihan täynnä. Sinne voisi poiketa pelkän tunnelman ja linnunlaulun vuoksi. Video kannattaa katsoa äänet päällä. 

Tämä olisi kyllä sellainen pakko nähdä -kohde. Alppiruusupuiston koko on 8,6 hehtaaria. Sen on suunnitellut Helsingin rakennusvirasto ja Helsingin Yliopisto vuonna 1975. Käsittämättämän hieno alue ja näkemisen arvoinen.

Kun päivä vielä jatkui hyvällä keskustelulla ja muutamalla rästihommalla, oli ensimmäinen lomapäivä erinomainen.