monta edessä
Olen ollut töissä nyt viikon. Oikein hyvän viikon. Mitä ilmeisemmin kotona työskentely ja kotona lomailu sopivat minulle. Päiväretkistä olen aina pitänyt, kuten tiedossa on. Vaikka asioiden tekeminen on kivaa ja niistä kaikenlaisista tekemisistä saa inspiraatiota ja energiaa, täytyy tunnistaa rajansa. Niin sanotusti valita taistelunsa, vaikka taistelu onkin tässä kohdin ihan väärä sana.
Ensi viikolla kotonani hiljenee, kolme reilun 14 viikon ikäistä kissanpoikaa muuttavat omiin loppuelämänsä koteihin. Samalla loppuu yhteistyö kissalan kanssa, mutta ystävyys jatkuu. Ilmassa on haikeutta ja myös iloa. Iloa kun näkee kuinka odotettuja pennut ovat uusissa kodeissaan ja mikä ihaninta, uskon, että pääsen seuraamaan heidänkin elämää uusissa kodeissansa. Mutta kyllä sitä silti itku tulee kun pojat yksitellen lähtevät.
Arvaan, että tulee itku...vaikka ihanaa onkin, että pääsevät omaan uuteen kotiinsa..:)
VastaaPoistaYksi on jo lähtenyt, eikä vielä ole itkettänyt. Saas nähdä kuinka käy Milon ja Artun kohdalla.
VastaaPoista