tietokonetta vältellen
Joulu tuli ja meni. Yksi ylimääräinen vapaapäiväkin. Kun istuu päivittäin tällä samalla jakkaralla saman pöydän ääressä, ei omaa kotikonetta ole juuri jaksanut avata. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta tähän kohtaan.
Valokuvaus on jäänyt vähemmälle. Epäilen innon nousevan taas helmikuussa, silloin kun päivän huomaa jo selvästi pidentyneen. Aattona kävelin hetken äitini pihalla. Oli kaunista, kirkasta ja kylmää ja monenlaista kulkijaa.
Vuosi vetää nyt viimeisiään ja viimeinen toive tälle vuodelle meillä olisi. Ei uuden vuoden raketteja, kiitos.