Aikamoinen kesä. Ihan siitä lähtien kun isäni meni sairaalaan kesäkuun alussa. Erilainen kesä kun ajattelin, mutta eihän tällaisia tapahtumia etukäteen suunnitella. Siunaustilaisuuden suhteen suunnitelmat on tehty, viimeisimpiä silauksia tekemättä ja sitten se jo onkin. Loppuviikosta. Asioita on ollut jos jonkinmoisia siunaustilaisuuden musiikista tarjoiluihin ja lehti-ilmoitukseen. Muuta ei juuri jaksa töiden ja järjestelyjen lisäksi.
Välillä sitä miettii, onko muistanut hengittää lainkaan. Välillä toivoo saavansa olla yksin, eikä kestä yhtään puhelinsoittoa, tekstiviestiä tai sähköpostia. Välillä kaipaa ystävien seuraa ja haluaa saada muuta ajateltavaa. Aikamoinen vuoristorata.
