Muutama vuosi sitten minä hermostuin talven loputtomaan mustavalkoisuuteen ja tilasin omista valokuvistani tauluja olohuoneen seinälle. Vihreää oli pakko saada. Ajattelin tauluja tilapäisiksi, mutta siinä ne vaan olivat useiden vuosien ajan. Helmi-kissan kuva ilmestyi keskelle myöhemmin.
Vuonna 2000 kun Helsinki oli Euroopan kulttuuripääkaupunki, hankin näyttelyn yhteydestä kauniit japanilaiset linnut julisteina. Ehkä noin vuonna 2010 laitatin julisteet kapapahville ja jo viime viikolla ne pääsivät koristamaan olohuoneeni seinää.
Julisteiden alareunassa on teksti: Zen master Sesshu and his followers. Japanese art from 15th - 19th century sekä tieto siitä, että nämä ovat ilmeisesti Unkoku Toyon teoksia.
Minä sanoisin, että hiljaa hyvä tulee. Välillä muutoksen voi saada aikaan myös olemassa olevin keinoin. Seuraavaksi voisi sitten lajitella noita sohvapöydällä olevia läjiä. Ehkä.
Niin lohdullisia nuo sohvapöydän läjät. Ja niin tuttuja;)
VastaaPoistaValokuvataulut ovat kauniita ja japanilaiset lintutaulut superkauniita!
VastaaPoistaMitä olisi sohvapöytä ilman kirjapinoja? Nimim. kirja- ja lehtipinot ovat kotoisia. Olohuoneesi näyttää hyvin viihtyisältä!
Onpa nättejä! Mutta japanilainen estetiikka onkin yks niitä mun lempilapsia. Sekän vanhempi että uudempi...
VastaaPoistaLady of the Mess: Miten niitä pinoja aina kertyykin?
VastaaPoistaAnnaS: Kiitos! Tuossa sohvannurkkauksessa noita lehtiä luetaankin, joten lienevät oikeassa paikassa.
Zepa: Minäkin pidän japanilaisesta taiteesta ja muotoilusta.
Ihana tunnelmallinen sohvanurkkaus!
VastaaPoista