Järkkäilyä

 Kotinurkissa

Vähän aikaa sitten hankin seisomatyöpisteen. Aluksi seisomatyöpiste oli työhuoneessa. Se ei sopinut sinne millään muotoa, ei tyylillisesti eikä muuten. Kun sunnuntai osui viikkosiivouspäiväkseni, päätin sitten pyöritellä huonekaluja. Sainpahan samalla otettua suuremmat kissanhiekat (ja sinne säilötyt tärkeät lelut) pois yläaulan lipaston alta. 

Puinen lipasto siirtyi makuuhuoneeseen ja siellä vaihtui sängyn suunta. Katsotaan kuinka kauan mennään näin. 

Ihan loppuun asti en tietenkään järjestellyt ennen kun ryhdyin kuvaamaan. Osa tyynyistä vielä korissa eikä sängyllä, torkkupeitto ja puhtaita vaatteita toisessa korissa. Vaan eipä haittaa, tämä on kuitenkin koti, jossa on aina joku projekti poikineen käynnissä muutenkin ja järkkäilystä on tullut lähes harrastus. 

Seuraava askel

 Rentolassani

Kamalan vaikea on puhua huoneista uusilla nimillä. Jos joku huone on ollut työhuone 15 vuotta, kuinka sitä nyt yhtä äkkiä osaisi toisella nimellä kutsua. Tai kuinka kirjastoni voisi nyt olla työhuone? No, niin tai näin, asiat ovat jälleen edenneet. Rentoutumishuoneen eli rentolan kaapit ovat saaneet ovia. En tiedä mikä pihiyden puuska minuun isku, kun jätin kaksi ostamatta. Todennäköisesti korjaan tämän asian tuota pikaa. 

Lisäksi huoneessa on nyt verho. Viime viikonlopun kirppiskierrokselta serkkuni kanssa löytämä. Verhoja on kaksi ja niistä toinen on nyt kirjastossa. Se tuskin on sen loppusijoituspaikka. Lisäksi kukkakaupan alennusmyynnistä mukaan tarttui pieni anopinkieli. Onpa hauskaa taas kunnostaa tai ehostaa kotia. Pitkästä aikaa. 

Huonejärjestys

 Muutos

Ystäväni Anni tuli tuomaan objektiiviä koekäyttöön ja minä halusin esitellä ongelman kodissani - työhuoneen. Olen istunut siellä nyt aikalailla koko ajan, maaliskuusta viime perjantaille, loma-aikoja lukuunottamatta. Koin työhuoneeni sekavaksi, enkä viihtynyt siellä. Olin jo joskus aikaisemmin miettinyt työpöydän siirtämistä kirjastoon, mutta se oli jäänyt vain ajatuksen asteelle. Ystäväni totesi tähän: "No tehdäänkö se nyt heti?" Ja siitä se sitten lähti. Puolessa tunnissa saimme siirron tehtyä. Pientä puuhaa jäi minullekin, koska tavaroiden täytyy hakea paikkansa ja sen lisäksi kävin hakemassa lisäpuuhaa eilen Ikeasta. 

Ennen kuvia ei ole, tässä tilanne perjantai-illalta. 

Entinen työhuone on nyt rentoutumishuone, lukuhuone,  musiikkihuone. Kirjasto on nyt yhdistetty kirjasto ja työhuone. Täältä ikkunasta näen jotain muutakin kuin lehtien havinaa ja oravien leikkiä. Näen oman pihapiirin tapahtumia ja lasten leikkiä hiekkalaatikolla. Näen piha koivut ja edelleen niitä oravia. Näkymä silmieni edessä on avarampi. 

Annilla on tarkka silmä asioiden suhteen ja meillä oli hauskaa. Hauskaa oli myös se, että kun Anni laittoi kirjastossa olleen mustavalkoisen korin tyynyineen ja päällyksineen sohvan viereen rentoutumishuoneeseen, ikkunalaudalla oli jo samansävyiset purkit. Se oli melkein liikaa se. 

Muutoksen ainoa huonopuoli on toistaiseksi ollut se, että kissat ovat nyt innostuneet raapimaan valkoista tuolia. Katsotaan rauhoittuuko tilanne tai mitä sille pitäisi tehdä. 

Havaintoja

viikon varrelta

• Olen hieman jumissa joululahjaksi saamani Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan kanssa. Aloitin rehvakkaasti kirjoittamalla tämän kuukauden tavoitteeksi unelmieni löytämisen. Kolmen unelman löytämisen. Enkä millään tiedä/keksi/huomaa mistä unelmoin. Kääk. Voiko ihminen olla ilman unelmia?
• Valon määrä on lisääntynyt. Kun lähdin perjantaina ajoissa töistä, havahduin valoon. Valo saa minuun liikettä. Kiinnostun sisustamisesta, valokuvauksesta ja keltaisesta ja vihreästä ja väreistä. Tuntuu, että herään vaikken tiennyt edes nukkuvani. 
• Linnut laulavat jo kevättä.
• TV:stä kuuluva urheiluselostus on edelleen mieltäni rauhoittava, hyvän olon ääni. Peruja lapsuudestani, oletan. 
• Liian vähäiset yöunet viikolla, ei ole hyvä juttu. Lauantai-iltana menin yhdeksältä nukkumaan ja heräsin tänä aamuna hieman kahdeksan jälkeen. 

Eipä juuri muuta

Toukokuinen sunnuntai

Kissat on viety hoitoon, pihalla järjestetty kesää ja harjattu hämähäkin seittejä pois. Lautoja pesty ja yksi hyllykkö hävitetty. Sisätilat saivat muovituksen ja ehdin minä hetken jääkiekkoakin katsella. Ja koska tämä ei ole sisustusblogi, voin hyvin julkaista pari kuvaa.

Kunhan siirrän itseni pois sohvalta, muovitan vielä sohvan ja sen jälkeen kissojen tornin. Televisio täytyy suojata myös. Aamuksi jää vielä sänky. Sitten täytyy jännittää yhden työpäivän ajan mitä täällä on tapahtunut ja onko remontti saatu yhden päivän aikana tehtyä. Uusi avain minulla jo avainnipussa onkin.

Sitten toivoisin, että nämä projektit olisivat hetkeksi tässä. Kaksi vuotta sittenhän täällä tehtiin pattereiden termostaattiremppa ja silloin se venähti kohdallani pitkäksi. Itse remontin lisäksi täällä oli vesivahinko ja nukuin kolme viikkoa työhuoneen lattialla patjalla. Kun muitakin stressaavia asioita on ollut, kuten uusi työ, isäni sairaalaan joutuminen ja menehtyminen, muistotilaisuuden järjestäminen ja sitten vielä ne vaihdevuodet, niin jotenkin toivoisin, että saisi hetken hengähtää omassa elämässä kun työelämässä tapahtuu ihan tarpeeksi.

Tuliainen

Tukholmasta

Ostin itselleni Tukholmasta, Fotografiskasta, tuliaisen. Siellä oli tarjolla näyttelyjulisteita vaikka kuinka paljon, mutta päädyin jalkoihin. Nyt tämä saa korvata muutamia vuosia sitten Roomasta ottamani kuvan. 

Huomaa kyllä, että kevät tekee tuloaan kun tekee mieli puhdistaa pölyt kodistaan sekä hankkia jotain pientä uutta. 

Hämähäkki vessassa

ja minikirjasto

Jokin aika sitten näin sosiaalisessa mediassa hämähäkin kutovan verkkoa. Se oli taidokas esitys jota jaksoi katsoa vaikka kuinka pitkään. Hieman sen jälkeen kun olin esityksen nähnyt, näin pikkuvessani nurkassa pikkuruisen hämähäkin ja kutomansa verkon. Jätin sen siihen ja siinä se on vieläkin. Eihän sitä nyt voi toisen elämäntyötä tuhota?

Lisäksi sain kimmokkeen perustaa vessaan pienen kirjaston. Näin jossain kuvan kahdesta hyllystä, jotka oli laitettu pytyn taakse seinälle kirjoja varten. Minä tyydyin pienempään kirjastoon.

Kierrätystä

omasta varastosta

Olen joskus 90-luvulla (eli ihan äsken) ostanut kaksi mattoa Stockan Hulluilta Päiviltä. Viimeiset kymmenen - viisitoista vuotta matot ovat olleet lähinnä varastossa. Tykännyt niistä olen kokoajan, mutta eivät silti ole päätyneet käyttöön. Ennen kuin nyt, uuden päiväpeiton myötä.

Jostain syystä valkoiset lampaantaljat ja valkoinen silkkipeitto alkoivat tuntua nyt liian valkoisilta. Tarvitsin kuvioita ja väriä. Eivät nuo päiväpeitto ja matot nyt välttämättä yhteen sovi, mutta miellyttävät silmää juuri nyt. Joku kaunis päivä saatan luopua myös noista mustista tyynyistä, mutten vielä. Enkä ainakaan lahjaksi saamastani Pariisi-tyynyliinasta.

Lisää Pariisia on tulossa makuuhuoneeseeni uusien taulujen myötä muutenkin, mutta niitä täytyy ensin hieman asetella.

(Ja jos joku ihmettelee tuota valkoista pötköä viimeisessä kuvassa, niin siellä sisällä menee piuha. Piuha on päällystetty suojalla kissani Namu Nakertajan vuoksi).

Niin, siitä matosta

Pepiltä

Se oli vasta helmikuuta, kun ajelin Tampereelle hakemaan ostamaani mattoa. Lupasin ottaa kuvia miltä olohuoneessa nyt näyttää. Tähän sitten sopisi liuta niitä vanhoja sananlaskuja, kuten parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja olikohan niitä muitakin?

Tässäkin kuvassa vilahtaa vasemmalla Sulo-kissan häntä, lampunvarjostin on vinossa ja taitaa olla itse kuvakin. Vaan mattoa minä rakastan. Päivä päivältä enemmän. Ihan nappi ostos! Kissankarvatkin lähtevät siitä erinomaisesti.

Kieltäytyminen

Total denial

Kellot on siirretty, mutta muuten kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Mitä enemmän sitä ajattelen, sen rankemmalta se tuntuu. En ajatellut viime keväänäkään ja se toimi. Tuntui helpommalta. Ehkä tälläkin kerralla.

Lomaa olisin kaivannut vielä yhden päivän lisää. Uni on maistunut ja olo on ollut kerrassaan saamaton. Pyykki pesemättä, imuria en käyttänyt. Valokuvauskaan ei tuntunut onnistuvan. Jostain pitäisi löytyä inspiraatio, sillä suunnitelma on ja tarvikkeet hankittu. Maalaushomma odottaa. Kun vain jaksaisi ryhtyä.

Huomioita

arjesta

Meille on tullut valoa. Ja sirkuttavia lintuja ja kissoille kevättä rintaan. Toisissa paikoin on näkyvissä katukivetyksiä niin, että mieli halajaa jo kevyempiin kenkiin. Vaatekaappi kaipaa väriä ja ensi viikolla on maaliskuu. Silmät hakeutuvat kaikkeen keltaiseen.

Sitten sitä miettii vähän jo sisustustakin. Viinikaapista en luovukaan, vaan maalaan sen. Harmaaksi. tumman harmaaksi. Väri se on sekin. Sitten mietin pitäisikö televisiotasoksi vaihtaa valkoinen hyllykkö ikeasta ja roudata se nykyinen tv-taso yläkertaan.

Kyllä tämä nyt keväältä vaikuttaa.

Tampereelle

ja takaisin

Minä ajelin eilen Tampereelle ja takaisin. Kaivettuani auton lumen alta, laitoin navigaattorin päälle ja lähdin matkaan. Oikealle, oikealle, oikealle ja 200 kilometriä suoraa matkaa. Siinäpä ne neuvot. Perille pääsin sopivasti ajoissa ja päivä sujui mukavissa merkeissä kiitos Pepin.

Maukasta keittoa nauttiessani taisin miettiä ääneen imuroivani ja peseväni lattian ennen kuin uutta mattoa lattialle mallaisin ja taisin myös saman keittolautasen äärellä todeta, että ehkä sitten vaan laitan sen siihen heti kuitenkin ja unohdan kaiken muun. Niin kävi.

Matto on lattialla ja olen siihen erittäin rakastunut. Niin myös perheen muut jäsenet. Lisää kuvia matosta ja olohuoneesta myöhemmin. Ensin täytyy vähän järkkäillä.

Kevättä rinnassa

ja sisustus mielessä

En koskaan sisusta, mieti sisustusta tai vaihda huonekalujen paikkaa kesällä tai talvella. Tänään ryhdyin heti herättyäni vaihtamaan työhuoneessa järjestystä. On siis pakko olla kevät.

Aurinko on paistanut ja päivä pidentynyt. Olen erittäin tyytyväinen tämän viikonlopun antiin. Ostoksiin, puuhiin, tapaamisiin ja asioihin. Minulla on onnellinen olo.

Pyörähdys ja puuhastelua

kotona

Kävin kotona Porvoossa. Siivosin kolme tuntia vanhemmillani putkiremontin jälkiä. Isäni ilmoitti haluavansa joululahjaksi valkoisen kepin. Äiti ei malttanut olla pesemättä olohuoneen ikkunaa, vaikka siihen paistoi aurinko. Nautin lounasta ja ajelin aurinkoisessa säässä kotiin. Aikainen lintu ja niin edelleen. 

Kotimatkalla pyörähdin kaupassa. Kotiin tulin tavaroiden kanssa, joita en tiennyt edes tarvitsevani. Näille taisi silti olla tilaus. Koti päivittyi kummasti. Pienempään sänkyyn olen tyytyväinen. Mitä nyt välillä kirja kopsahtaa lattialle, kun yritän sitä viereeni laittaa. Pieni haitta kaivatusta lisätilasta. 

Perjantain kirppispyörähdyksen jälkeen makuuhuoneeni Pariisi-seinä sai uuden taulun. Lypsyjakkara pääsi yöpöydän tehtävästään ja päätyi kukkatelineeksi.

Pariisissa olen ollut vain muutaman kerran, silti se sykähdyttää ja tuo energiaa. Pariisi-seinä on enemmän kuin tarpeen. Se on jollainlailla mielenlaatu, ei paikka. Vaikea selittää, enkä edes yritä. Listaan vain siihen liittyviä sanoja: läsnäolo, energia, tekeminen, ilo, onnellisuus.

Jotenkin on sellainen olo, että tämä viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Ostin lahjan

itselleni

Jos on jo perjantaina tehnyt jotain mukavaa, tuntuu viikonloppu ihanan pitkältä. Eilen sain luokseni kaksi ystävää, tänään tapasin muutaman. Päivän teemaan kuului kissanäyttely kauppakeskuksessa, hampurilaisateria sekä pientä shoppailua. Banaanien, jogurtin ja leivän lisäksi sorruin uuteen ulkolyhtyyn. Ostin lisäksi kaksi valosarjaa viime talvena rikkoutuneiden tilalle ja viritin valot pimeään iltaan. 

Onnittelin itseäni. Keksin, että jos viritän toisen valosarjan johdon yläkautta pistorasiaan (verhokiskoja pitkin), se saattaa säilyä ehjänä. Aika näyttää. 

Mielessä on myös käynyt tämän blogin muuttaminen yksityiseksi. Aika näyttää tämänkin. 

Kierrätys

kunniaan

Vanhalle sängylle ei löytynyt ottajia. Tilasin Kierrätyskeskuksen hakemaan. Tulivat sovitun aikarajan puitteissa, ottivat sängyn ja pari ylimääräistä tavaraa mukaansa. Aivan loistavaa. Nyt ei eteisessäkään enää loju sängynosia (ja kohta ei ole enää mitään tekosyytä olla siivoamatta).

Erinomainen palvelu Kierrätyskeskukselta noutaa isompia tavaroita/huonekaluja kotoa. Veloituksetta hyvään tarkoitukseen. Voiko paremmin olla?

Uusi sänky tai oikeammin runkopatja tuli viime perjantaina.

Näyttää hyvältä ja sängynrungosta luopuminen toi tarvittavaa tilaa. Vaikka kuinka siitä sängystä pidinkin, tämä oli oikea ratkaisu.

Verhokiskoista

ja stoppareista

Torstain piti olla onnen päivä. Remontin piti loppua ja perjantain piti tuoda loppuhuipennus kun sängyn oli määrä saapua. No, sänky tuli. 

Olohuoneessa on yhtenäinen verholauta, josta poistettiin osa ja saumasta piti tulla niin huomaamaton, etten sitä lainkaan huomaisi. Toisin kävi. Sauma näkyy selvästi ja lisäksi sen verholaudan alareunassa on kolo. Kurkkasin myös verholaudan alle verhokiskoihin. Itku meinasi tulla. Minulla on ollut kolme verhokiskoa vierekkäin. Kolme on lähtenyt toiselta puolen kulmasta ja kolme toiselta puolelta kulmasta. Keskelle, siihen missä ei ole ikkunaa vaan seinä, jäi vajaan metrin mittainen aukko verhokiskoihin. Kukapa sitä nyt seinäänsä verhoilla peittelisi. Kiskojen paikalleen asentamisen jälkeen minulla toki olisi tämä mahdollisuus, sillä verhokiskot on jatkettu niistä toisista ja yllätys yllätys eivät sitten jatkukaan seinään asti. Voisin siis pitää verhoja keskellä seinää oikein hyvin. Lisäksi verhokiskot on yhdistetty varsin näppärästi toisiinsa stoppareilla. Siis niillä mitkä asennetaan kiskojen päihin pitämään verhonipsut kiskossa.

Olin ottanut kuvat ennen ja jälkeen tilanteesta. Lähetin palautetta remonttimiehelle, ruusuja ja risuja. Lupasivat tulla korjaamaan puutteet maanantaiaamuna, mutten vielä ole kiukuspäissäni pystynyt vastaamaan sähköpostiviestiin. Ehkä pystyn siihen kohta.

Myös kirjastossa on tapahtunut jotain verhoille. Ne ovat nimittäin repaleiset. Meillä on tainnut käydä kylässä ötökkä ja Naukulan asukit ovat hoitaneet sen pois päiviltä.

Patteriremontti

etenee

Patteriremontti etenee hitain askelein. Täällä on ollut koti sekaisin jo reilun viikon verran (pattereiden eteen piti järjestää metri tilaa) ja vasta huomenna tänne tullaan ensimmäistä kertaa. Sen verran kovalla rytinällä sitten tullaankin, että olemme evakossa. Siis töissä koko päivän. Pakko ottaa kissat mukaan, sillä eilen sain jo vähän esimakua etenevän remontin äänistä. Tämän vaiheen jälkeen ei äänekkäitä vaiheita pitäisi olla. Niin toivon ja erityisesti toivon, että saisin jo huonekalut paikoilleen.

Luulisi, ettei huonekalujen paikat niin paljoa tunnelmaan vaikuta, mutta kylläpä vaan vaikuttavat. Kirjaston valkoinen sohva tukkii kirjahyllyä ja tuo olohuoneen lipasto on selkeästi ihan väärällä paikalla. Muista järjestelystä puhumattakaan. Että voivatkin tällaiset asiat häiritä. Ihan pikku juttujahan nuo tässä maailmankaikkeudessa.

Lautanen

paikoillaan

Kirppikseltä ostamani lautanen hakee paikkaansa. Luonnollisesti yhden tavaran lisääminen aiheuttaa koko asunnonmittaisen ruljanssin. Vielä ei tiedä jääkö lautanen tuohon, vai pyöräytetäänkö kaikki ympäri uudelleen. Vanha kirjasinhylly ainakin on oikein sopiva työhuoneeseeni.

Kunhan joku vielä kävisi läpi kaikki kasat, silppuisi turhat paperit ja pyyhkisi pölyt. Niin, eikä tuo lamppukaan tuohon nyt oikein istu. Täällä on kevättä rinnassa.

Koristelaatat

keittiössä

Keittiössäni on kaksi laatoitettua seinäpintaa. Hellan ja tiskipöydän sekä toisen tason takana. Molemmissa on kuusi koristelaattaa, joista muodostuu oheinen kuva. Vaikka aihe sinänsä on oikein hyvin keittiöön sopiva, ei se miellytä silmääni. 

Taannoisella kirpputoriretkelläni löysin ongelmaani uuden ratkaisun. Vaikka metallisten kylttien ja muiden tekstien suurin trendikkyys on jo taakse jäänyttä aikaa, tämä miellyttää silti silmääni enemmän kuin koristelaatat.

Olen tyytyväinen.