maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kamalaa ramppaamista

vessassa

Kun remontti eilen valmistui, päätin viettää illan sohvalla naistenlehtien parissa. Niitä olikin taas kertynyt vinopino. Jostain kumman syystä piti kuitenkin juosta vessassa koko ajan. 

Kyllä sitä voikin tulla iloiseksi yhdestä remontista. Tumma seinä on ihanan rosoinen, vielä viime töikseni vetäisin parit siveltimenvedot ihan sikin sokin ja vaaleampi harmaa rauhoittaa. Kuvan seinä on sitä vaaleamman harmaata, vaikka kuvassa näyttääkin ihan joltain muulta. 


Kuvan taulussa flamencotanssija tanssii Madridilaisessa ravintolassa vikkelin askelin. Taisipa tuo pieni kehystetty valokuva nyt löytää paikkansa. Kuvan koukku on ostettu joskus 90-luvulla Brightonista. Niitä on kaksi ja pidän niistä kovasti edelleen. 

10 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää, nyt vasta ehdin edellisetkin kuvat katsastaa - tiedä sitten päivittyikökään edellinen postaus lukulistaan, siinä(kin) on ollut nyt jotain hämminkiä!

    Se on aina niin mautinnollinen tunne kun saa katsella omien kättensä töitä, valmista lopputulosta!
    Hyvä sinä! :)

    VastaaPoista
  2. Lukulistoilla tuntuu olevan usein hämminkiä. On tosissaan ollut aika nautinnollista!

    VastaaPoista
  3. Kyllä olet taitava ja ahkera! Nyt on kiva istuskella vessassa :-)

    VastaaPoista
  4. Kyllä se tosiaan näyttää niin hyvältä, että ei ihme, jos vähän ramppuuttaakin! :)

    VastaaPoista
  5. Tuen fiiliksissä! Valmis oma remppa on ihana juttu!

    VastaaPoista
  6. Tulikohan vessasta liiankin viihtyisä?

    VastaaPoista
  7. Kyllähän tuolla mielellään ramppaa ;)

    VastaaPoista
  8. Voin ymmärtää, että remppa ilahdutti ja virkisti. Minä kun virkistyin jo pelkästään siitä, että järjestettiin peräkamarin tuolit eri järjestykseen. Nyt "romuvarastoni" on osittain piilossa ja nojatuolini paremmassa paikassa, niin että huoneessa on selkeämpää ja on mukavampi katsella telkkaria.
    Kestää varmaan jonkin aikaa, niin että aina kun menet vessaan, sinun tulee hyvä mieli ja virkistyt. Kyllä tässä virkistyy sivullinenkin.

    VastaaPoista
  9. Snabelbacka: Tiedä nyt noista, mutta joskus se inspiraatio tännekin iskee!

    Mama: On se niin paljon enemmän mieleinen kuin entinen!

    Zepa: Kiitti!

    Inna Vaara: Voi olla!

    Päivi: Ihan ilman asiaakin!

    Kiitos Elina!

    Paula: Se on ihmeellistä, miten pienikin muutos virkistää. Samalla sitä miettii miksei sitä järjestystä/asiaa ole aikaisemmin tehnyt!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.

Ennen talven tuloa

Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...