Mutta niin kai se on tässä kuin muissakin asioissa. Kaikki aikanaan.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...
-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma... -
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise... -
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Kaunis pimeäntorjuja. Valosarjat ovat pimeän ajan pelastus, ne piristävät ja saavat omat nurkat näyttämään ihan uusilta.
VastaaPoistaEi kaikkea voi keksiä yhdellä kertaa, sittenhän ei jäisi mitään keksittävää enää tuleville vuosille! Tuollaisista neronleimauksista kun tulee niin hyvä mielikin.
VastaaPoistaKun joku löytää paikkansa, niin sitä ihmettelee kuinka ei asiaa keksinyt aiemmin.
VastaaPoistaOnpas nätit valot!
VastaaPoistaMulla kun palaa ihan peruspallovalot köökissä yötäpäivää, niin niihin ei enää edes kiinnitä huomiota!
mahtaakohan kissatätiyteen liittyä myös viehtymys erilaisiin jouluvaloihin?
VastaaPoistaMinäkin olen just tänä syksynä "löytänyt" tuollaiset pallovalot. Ne ovat nättejä, niin kuin keittiöstäsi näkyy.
VastaaPoistaKivat valot. Meille tuli tänään taas vahingossa yhdet lisää, mutta aikas pienet ;) Ja itse isovalo, aurinko näyttäytyi!
VastaaPoistaKauniit!
VastaaPoistaKaikki aikanaan ja omassa tahdissa. Nyt oli näiden aika asettua keittiöösi :)
VastaaPoistaKauniita ovat.
Ps. mitenkäs pelittävät Sulon kanssa?