Kaikki on suhteellista ja riippuu mihin vertaa. Niin kuin nyt esimerkiksi ikä. Välillä sitä ajattelee jonkun asian ikää ja välillä se ei tule mieleenkään. Toiset paranevat vanhetessaan, toisissa ei ikä näy.
Lähes hämmästyin kun ryhdyin miettimään käyttämieni keittiöpyyhkeiden ikää. Kapioiksi nimikoidut MK-keittiöpyyhkeet ovat äidinäitini siskon tekemiä. Ne ovat siirtyneet sieltä äidilleni ja sitten minulle. Äidinäitini oli syntynyt 1900 eikä ikäeroa siskon kanssa ollut paljoa. Nämä keittiöpyyhkeet ovat siis satavuotiaat. 100!
UE keittiöpyyhkeet ovat huomattavasti nuoremmat. Ne ovat äitini kapioita ja tehty 50-luvulla.
Kulumisen merkkejä ei näy, värit ovat säilyneet. Silitysrautaa näille olisi kyllä ehkä voinut näyttää ennen valokuvausta, mutta tämän vuoden silityskiintiöni on jo täynnä. Vuoden kiintiöön ei missään nimessä mahdu enempää kuin viisi silityskertaa.
Ihana postaus.
VastaaPoistaJa kun vielä nämä pyyhkeet oikein mankeloisi niin tulisi esille kankaan oikea kiilto ja kuosi olisi loistava.
Sinulla on aarteita joihin liittyy vahvasti sukusi naisten arjen elämä ja rakkaat muistot.
Sinä omistat aarteita.
Kiitos! Mankelointi tekisi varmasti hyvää, ehkä myös se silitysrauta. Onneksi tykkään näistä myös ryppyisinä! :)
PoistaMä olen huomannut saman - vanhat keittiöpyyhkeet ovat hyvin kestäviä. <3
VastaaPoistaErittäin kestäviä!
PoistaViisi silityskertaa. Se on aika paljon, minulla taitaa jäädä kiintiö sen alle ;-)
VastaaPoistaNo ehkä vähän liioittelin ;)
PoistaToota. Minullakin on joitakin äitini vanhoja - myös kauniisti nimikoituja - 1950-luvun alusta. Ja miten hyviä ne on edelleen käyttää!
VastaaPoistaErittäin käyttökelpoisia ovat!
PoistaMonessa satavuotiaassa on laatu vähän toista kuin näissä tämän päivän "nuoremmissa"!
VastaaPoistaJa pätee muuten joihinkin ihmisiinkin ☺
Totta :)
PoistaKomppaan Molleyta, mankelointi toisi kiillon esille. Ja sitten voinkin todeta, että omat kapiopyyhkeeni (mummun vanhat) ovat kaapin perällä. Joskus ne ovat mankelin kanssa kohdanneet, sillä mankelikin on mummuni vanha ;D
VastaaPoistaNo niin, sinäkin siellä olet mankeloinnin ystävä :) Ei muuta kuin mummun vanhat kapiopyyhkeetä käyttöön, niin pääset mankeloimaan :)
PoistaMinullakin on käytössä mummoni kirjomia keittiöpyyhkeitä, aarteita ♥.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla että on muitakin joita silittäminen ei erityisemmin kiinnosta... ;)
Luulen, että aika harva nauttii silittämisestä :)
PoistaVanhat pellavapyyhkeet taitaa olla ikuisia. Mulla on äitiniäidin ja myös hänen edeltäjieen peruja.
VastaaPoistaNiin minäkin luulen. Aarteita sielläkin.
PoistaMuistan kuulleeni, kuinka Ruotsin kuninkaanlinnassa mankeloitiin kivimankelilla kaikki hienot vanhat damastiliinat kruununprinsessan häihin, toki varmasti kaikkiin muihinkin tilaisuuksiin. Juuri siksi, että se tuo kiillon esiin. Minulla on äidinäidinäidin kutomia damasteja, olisikin ihana nähdä ne kerran oikein loistossaan mankeloituna. Pitänee viedä ne Tukholmaan ;-)
VastaaPoistaIhania nuo vanhat tekstiilit ja kirjailut!
Tukholmaan, kyllä. Tänne ei ainakaan kannata tuoda :D
PoistaVanhat on pyyhkeet! Ei kyllä näytä siltä, että ajan hammas niihin olisi pahasti purrut.
VastaaPoistaMutta sinun silityskiintiösi on suurempi kuin minun. Minä en silitä välttämättä kertaakaan koko vuonna. Kiintiö riippuu siitä tarvitaanko sinä vuonna kauluspaitaa vai ei :D
Ei sitä oikein ymmärräkään niiden ikää! Voi olla, että vähän liioittelin tuossa kiintiömäärässäni :D
PoistaAarteita ♡
VastaaPoistaAivan kuin uusia :) Minullakin on paljon vanhoja perittyjä pyyhkeitä ja muita tekstiilejä, ne kestävät ja kestävät. Ennen ajateltiin tavaroiden pitkäikäisyyttä, kertakäyttösyys oli tuntematon käsite.
VastaaPoistaPökräyttävän säilyviä!
VastaaPoistaEnnen tehtiin kestävää ja ikuista. Pitkä historia pyyhkeilläsi. Kaiken kun osaisivat kertoa.
VastaaPoista