Kuinka syödä vesimelonia?

Vinkki 

Katselen aina välillä kaikenlaisia niksejä ruuanlaittoon ja valokuvaukseen liittyen, mutta tosipaikan tullen en niitä juuri muista. Paitsi sen kuinka vesimeloni tulee paloitella, jotta koko naama ei ole vesimelonissa.

Erinomaisen toimiva niksi.

Yritit

Ihanat yrtit

En ole mikään master chef, Australian Master Chefistä puhumattakaan.  Täytyy kuitenkin todeta, että pihalla kasvavat yrtit ovat pelastaneet monta arkista ruokalaija juuri silloin kun kotona ei ole ollut oikein mitään. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä olisi saanut ruokaa nopeasti. 

Yksinkertainen munakas, jossa muutama juustonsiivu, sipulia, persiljaa, ruohosipulia ja timjamia on pelastanut päivän. 

Niin myös tekemäni perunasalaatti johon heitin kurkkusalaatinjämän, vähän majoneesia, sekä keitettyjä kananmunia survottuna. Kun joukkoon lisäsi noita samoja yrttejä, nousi nopea perunasalaatti toiselle tasolle. 

Oi oi kun olen tyytyväinen pienen yrttimaani antimiin. 

Keittiön kaunistus

radio

Radio kuuluu mielestäni keittiön kalustukseen. Ruuanlaiton yhteydessä, siivotessa ja tiskatessa on mukava kuunnella radiota. Kanavaksi on valikoitunut Radio Suomi. Sieltä tulee useimmiten hyvin toimitettua ohjelmaa ja mukavaa musiikkia. Mukavaa olisi myös jos radio olisi kaunis. Täällä niin ei ole.

Parhas äänentoisto ja parhaiten kuuluvat radiokanavat tässä 80-luvun kaunistuksessa. Jos ei ole kauneudella pilattu, niin ainakin sillä on tunnearvoa. Radio tai kasettisoitin, kuten tämän vehkeen alkuaikoina sanottiin, on isäni keilailuvoitto. Johan tämä on kohta museotavaraa.

Koristelaatat

keittiössä

Keittiössäni on kaksi laatoitettua seinäpintaa. Hellan ja tiskipöydän sekä toisen tason takana. Molemmissa on kuusi koristelaattaa, joista muodostuu oheinen kuva. Vaikka aihe sinänsä on oikein hyvin keittiöön sopiva, ei se miellytä silmääni. 

Taannoisella kirpputoriretkelläni löysin ongelmaani uuden ratkaisun. Vaikka metallisten kylttien ja muiden tekstien suurin trendikkyys on jo taakse jäänyttä aikaa, tämä miellyttää silti silmääni enemmän kuin koristelaatat.

Olen tyytyväinen.

Kaikki on suhteellista

Ikä

Kaikki on suhteellista ja riippuu mihin vertaa.  Niin kuin nyt esimerkiksi ikä. Välillä sitä ajattelee jonkun asian ikää ja välillä se ei tule mieleenkään. Toiset paranevat vanhetessaan, toisissa ei ikä näy. 

Lähes hämmästyin kun ryhdyin miettimään käyttämieni keittiöpyyhkeiden ikää. Kapioiksi nimikoidut MK-keittiöpyyhkeet ovat äidinäitini siskon tekemiä. Ne ovat siirtyneet sieltä äidilleni ja sitten minulle. Äidinäitini oli syntynyt 1900 eikä ikäeroa siskon kanssa ollut paljoa. Nämä keittiöpyyhkeet ovat siis satavuotiaat. 100!

UE keittiöpyyhkeet ovat huomattavasti nuoremmat. Ne ovat äitini kapioita ja tehty 50-luvulla.

Kulumisen merkkejä ei näy, värit ovat säilyneet. Silitysrautaa näille olisi kyllä ehkä voinut näyttää ennen valokuvausta, mutta tämän vuoden silityskiintiöni on jo täynnä. Vuoden kiintiöön ei missään nimessä mahdu enempää kuin viisi silityskertaa.

Kissakortteja

kehyksissä

Keittiön kuvakokoelma on muuttunut jouluisemmaksi. Neljä kuvan postikorttia olen tilannut aikanani Keijumökistä ja mukaan on tullut myös yksi kakkupalaa tarjoileva kissa. Sen olen ostanut joskus Englannista.

Minua nämä Linda Peltolan kissakortit viehättävät kovasti. Tuovat hyvän mielen. Lindan töihin voi käydä tutustumassa Keijumökki-nettikaupassa ja hänen ihanaa kotiansa ja Mimma-kissaa pääsee ihastelemaan Romppalan blogissa.

Eikä tämä ole mikään maksettu mainos, vaan aito henkilökohtainen suositus.

Valoja

lisää valoja

Tänä vuonna tämä valosarja pääsi koristamaan keittiötä. Sopivat mielestäni tuohon erittäin hyvin ja nyt mietinkin miksen ole tätä aikaisemmin keksinyt.

Mutta niin kai se on tässä kuin muissakin asioissa. Kaikki aikanaan.

Joulukalenteri

jääkaapin ovessa

Joskus minut valtaa askarteluinnostus. En kyllä ole siinä kummoinenkaan tekijä, jälki on mitä sattuu. Lisäksi asiat saattavat unohtua vuosiksi hautumaan. Niin kuin nyt tämäkin kruunukorkeista tekemäni joulukalenteri. Keräsin korkkeja innokkaasti, naapuritkin auttoivat. Maalasin ja kirjoitin, liimasin korkkien taakse magneetit ja sitten unohdin tämän ja kaksi muuta tekemääni joulukalenteria kaapin perukoille.

Nyt yksi niistä pääsi jääkaapin oveen. En muista mistä olen idean ottanut, omani se ei ole. Oikeastaan tämä on kyllä aika hauska.

Hyvä ostos

markkinoilta

Markkinoilta, myyjäisistä ja käsityöläisiltä löytyy vaikka mitä kätevää ja käytännöllistä. Yksi hyvä keksintö on kattilankannenpitäjä.

Erittäin käytännöllinen ja kätevä esine. Se on ollut minulla ahkerassa käytössä jo vuosia. Kaikki sen tietävät, että kattilankannen on hyvä olla keitosten kiehuessa rakosellaan, mutta että joku on vielä siihen näin näppärän apuvälineenkin keksinyt. Aika hienoa!

Lukuvuorossa: Asunta-Johnston Maija Punapukuisen naisen talo, Wsoy 2000, ostos kirpputorilta. 

1/9 + parvekelasit

Keittiönikkuna

Mikä lie kevätpörriäinen minuun tänään pistänyt kun ryhdyin miettimään bussissa kotimatkalla ikkunanpesua. Hämmästyttävää on, että minä myös toteutin ajatukseni. Pesin keittiön ikkunan. Jäljellä on enää kahdeksan ikkunaa (jos lasken mukaan myös parin oven ikkunat) sekä parvekelasit.

Loppu-illan taputtelen itseäni olkapäälle ja ihastelen saavutuksiani. Ikkunanpesu on inhokkityöni. Yksi niistä.

Ja kyllä - kolmen krookuksen valtaisa kukkameri on vallannut etupihan. Kyllä nyt kelpaa niitä puhtaan ikkunan takaa ihailla.

Uusi taulu

keittiössä

Marraskuussa mietiskelin keittiön taulun vaihtoa, ja muutama viikonloppu sitten keksin ratkaisun joka miellyttää. Ostin Koiramäen Pajutallin myymälästä valokuvakehyksen.

Kehyksessä oleva kuva on normaalikokoinen postikortti ja antaa vähän vihiä kehyksen koosta. Kuva on helppo nipsauttaa paikoilleen, sillä kehyksissä roikkuu pieniä pyykkipoikia.

Vaihtelu virkistää

Hieman uutta sisustusta

Minä tarvitsen keittiöön uuden taulun. Tuo Musta Kissa viehättää minua kyllä edelleen, joten se laitetaan visusti talteen. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja nyt minä haluan seinälle jotain uutta. Musta Kissa onkin kiertänyt matkassani jo teinivuosista lähtien. Kehystetty se on vasta 90-luvun alussa.

Valot lähtivät ensin taulua kehystämästä. Nyt ne roikkuvat verhossa. Äitini vanhassa lakanassa.

 

 

Mutta mitä seinälle? Siinäpä vasta pulma.

Kaikenlaista

Purkissa

Kaikenlaista sitä ihminen itsellensä hankkii ja kaikenlaisia asioita sitä samaan purkkiin mahtuukin. Sulassa sovussa lasipurkissa keittiön tasolla asustelevat strutsinsulkainen pölyhuisku sekä Nalle Puh -pilli. Se on hankittu joskus, ehkä noin 15 vuotta sitten, Liverpoolista. Muistaakseni. Nalle Puhiin ei vain kyllästy koskaan.

Pilliä ei koskaan ole käytetty, mutta Nalle Puhia keinutetaan kyllä muuten säännöllisesti.