Jos on jo perjantaina tehnyt jotain mukavaa, tuntuu viikonloppu ihanan pitkältä. Eilen sain luokseni kaksi ystävää, tänään tapasin muutaman. Päivän teemaan kuului kissanäyttely kauppakeskuksessa, hampurilaisateria sekä pientä shoppailua. Banaanien, jogurtin ja leivän lisäksi sorruin uuteen ulkolyhtyyn. Ostin lisäksi kaksi valosarjaa viime talvena rikkoutuneiden tilalle ja viritin valot pimeään iltaan.
Onnittelin itseäni. Keksin, että jos viritän toisen valosarjan johdon yläkautta pistorasiaan (verhokiskoja pitkin), se saattaa säilyä ehjänä. Aika näyttää.
Mielessä on myös käynyt tämän blogin muuttaminen yksityiseksi. Aika näyttää tämänkin.
Meilläkin on mietitty, koska vois laittaa ulos valosarjan. Ehkä nyt voisi jo laittaa, kun on iltaisin niin pimeää :) Ja uusi lyhty piristää kummasti, vaikka jemmassa olisi vanhoja. Viimeksi eilen nuorempi tytär sanoi, että kävellääs vaan ohi, kun olin menossa lyhty katsomaan...
VastaaPoistaVoi hyvin laittaa! Illalla on jo tosi pimeää :) Hauska kommentti nuoremmalta tyttäreltä! :D
PoistaMeinaatko yksityiseksi silleen, että hakukoneet ei löydä, mutta että nykyiset lukijat löytää? Vai kokonaan omaksi päiväkirjaksi? Mul on vähän kokemusta... voin kertoa, että kommentteja tulee ikävä siinä kohtaa kun lukijat vähenee ja vähenee. Mut jos sen kestää niin mitä ettei.
VastaaPoistaJoo, ehkä, tai en tiedä. Jostain syystä ajatus on nyt kummitellut päässä, vaikka mitään varsinaista syytä tälle ajatukselle ei olekaan. Ootellaan ja katsotaan.
PoistaMeillä on ollut valosarja parvekkeella jo muutaman viikon. Se on sellainen kangaspallojuttu ( onkohan ne pellavaa?), johon itse laitetaan ne pollukat lamppujen päälle. Parasta siinä se, että voi valita värit ja niitä vaihtoehtoja oli useita kymmeniä!
VastaaPoistaValoja tarvitaan! Nyt ulkona on jo säkkipimeää.
PoistaPakko kommentoida, tämä on niin rauhoittavan ihana blogi lukea. Tuot itsellesi tärkeitä asioita esiin niin hienotunteisesti etten koe tirkisteleväni elämässäsi vaikkemme tunne toisiamme ollenkaan. Lukukokemuksien jakaminen antaa vinkkejä kirjastokäynneille ja muut kuvaamasi kauniit asiat virkistävät arjen keskellä. Ja tottakai vierailu Naukulassa on jokapäiväinen rituaali kuten aamukahvi ja sanomalehti.
VastaaPoistaTervehtien Yrjö kissan ja Romeo cockerin äitykkä Arja
Unelmiina, kiitos kauniista sanoistasi! Kommentti lämmitti kovasti. Olen yrittänyt pitää huolta siitä, että kirjoitukset vaikuttavat minulta. :)
Poista