Minulla oli viikko lomaa. Se tuli tarpeeseen ja täyttyi työllä. Erilaisella työllä. Toki asiat olivat muotoutuneet jo suunnitelmaksi ja siitä oli helppo lähteä liikkeelle. Juhannuksena maalasin seiniä ja siitä se sitten lähti.
Minä olen leikannut suurimman tuijani alaoksat ja valoa hulmahti tulla pihalle heti. Olen kärrännyt, kitkenyt, kaivanut, roudannut, saanut apua ystävältä niin suunnittelussa kuin roudaamisessa, olen tutkinut sääkarttoja ja katsonut voiko maalata. Olen ollut varsinaisella työleirillä. Eikä tämä jää tähän.
Toinen puoli aitaa on maalaamatta, kohopenkki rakentamatta ja kissojen ulkotarhan edusta perkaamatta. Tekemistä riittää. Onneksi nyt on ollut aikaa ja puhtia. Aina ei ole ollut ja senpä vuoksi piha on ollut jo useamman vuoden hieman rappiolla. Nyt se kohentuu kertaheitolla. Tai ainakin yhden kesän ja syksyn aikana. Lihaksia särkee, mutta mieli on hyvä.
Nähtäväksi jää säilyvätkö ämpäreihin siirtämäni kasvit hengissä ja saanko valkoisen särkyneen sydämen ja pionin siirrettyä uuteen kohopenkkiin.
Hyvältä näyttää! Puutarhassa kun saa paikkoja kuntoon, tulee niin hyvä mieli :)
VastaaPoistaTodella! Tuntuu saavan puolivalmiistakin. Huomenna jatkuu taas, toivottavasti. Eli nyt ei kaivata sadetta.
PoistaSulolle, Namulle ja Noomille jo ihanstelin tuota mamman rodoa...kaunis!
VastaaPoistaJA taas tuli todistettua, että maalilla saa ihmeitä aikaan...aita on, kuin uusi..:)
Maalia pintaan, auttaa kummasti.
Poista