Merkitään nyt muistiin vuoden viimeisen työmatkan loppukin.
Matkaan pääsimme seuraavana päivänä. Düsseldorfin sijaan lensimme Brysseliin. Sieltä junalla Aacheniin tarkoituksena illastaa työkavereidemme kanssa. Päädyimme kuitenkin hotelliin syömään kahdestaan, sillä, yllätys, yllätys, juna oli myöhässä. Reilun tunnin. Ensin vajaa puoli tuntia ja sitten vielä hitaammille raiteille siirtyminen hidasti matkaa entisestään. Ei voinut kuin nauraa.
Hotellilla ruoka oli hyvää, vaikkei paikka muutoin kummoinen ollutkaan. Varsin eksoottinen mökki.
Itse kaupunki näytti viehättävältä, ainakin se vähä mitä siitä näimme matkatessamme toimistolta asemalle taksilla.
Voi ääh mikä määrä aikaa ja vaivaa yhden tai kahden työpäivän tähden! Kunpa työmatkat jotenkin pystyttäisiin korvaamaan teknologian avulla, osittain onneksi jo. Hirveä kestävyyskoe tuosta sitten tulikin. Onneksi tyyny ilahdutti.
VastaaPoistaOnneksi suurin osa pystytään hoitamaan lyncin/skypen yli! Vaan kyllä niitä työkavereita on joskus kivakin nähdä livenä. Nyt vaan ei oikein homma toiminut.
PoistaUlkomaan työmatkoissa on aina jännitysmomentteja 😀 Jälkeenpäin nuo naurattavat, mutta jossain asemilla tai kentillä odottaessa ei suuremmin hymyilytä.
VastaaPoistaOnneksi naurattaa jo, silloin ei muuta kuin väsyttänyt ja ottanut päähän.
Poista