Tiistaina 12.12. oli tarkoitus lähteä vuoden viimeiselle työmatkalle. Kissat oli viety hoitoon mummulaan viikonloppuna, valoisan aikaan. Matkalaukku pakattuna lähdin luottavaisin mielin matkaan. Säätiedotukset toki olin kuullut ja kotipihalla tuprutti tulla lunta mukavasti.
Kentällä meno vaikutti rauhalliselta, näkyvyys tosin oli lähes nollassa. Kaikki tuntui sujuvan kurjasta kelistä huolimatta hienosti. Törmäsin tuttuun mieheen ja se oli selfien paikka se.
Jossain kohdin ilmoitettiin lennon myöhästyvän 1,5 tuntia. Aika sujui nopeasti työkavereiden kanssa ja kohta olikin aika siirtyä portille. Sinne alas, porteille 31 ja jotain. Tiedossa bussikuljetus koneeseen. Muitakin koneita oli myöhässä pyryn ja sivutuulen takia. Jossain kodin pääsimme bussiin jossa kuljettaja puhui puhelimessa vuoronsa päättyvän kuudelta. Hetken kuluttua hän lähti ja jätti meidät bussiin. Ystävällien lentokenttävirkailija pyysi meitä takaisin odotusaulaan odottamaan kahdenkymmenen minuutin lisäviivettä. Tämä tuntui jo omituiselta jos noin lyhyestä ajasta olisi kysymys. Päästyämme sisälle kaikki virkailijat katosivat kuin tuhka tuuleen, ketään ei tullut tilalle. Siellä me olimme täysin tietämättöminä mistään ja vaikka kuinka somekanavia ja lehtiä selasi, ei missän ollut mainintaa ylityökiellosta. Reilun puolentoista tunnin kuluttua paikalle tuli virkailija, sitten vartija ja perässä toinen. Aloin jo uumoilla mitä seuraavaksi kävisi. Lento peruttiin, ihmisiä kehoitettiin lähtemään koteihinsa. Osalle järjestettiin bussikuljetus hotelliin, Siuntioon, ilman matkatavaroita tosin.
Lentokentän läpi kävellessämme oli selvää, ettei meidän koneemme ollut ainoa joka oli peruttu. Tuloaulassa oli enemmän ihmisiä kuin olen koskaan siellä nähnyt, tunnelma kireä. Matkalaukkuja oli odotettu kuulemma yli toista tuntia.
Yön aikana piti saada tietoa mahdollisista lennoista ja tulihan sitä. Minulle tarjottiin lentoa Frankfurtista Düsseldorfiin, ei tosin ollut tietoa miten sinne Frankfurtiin pääsisi. Työkaverini onnistui saamaan meille iltapäiväksi lennot Brysseliin, josta pääsisimme junalla määränpäähän lähes yhtä sutjakasti kuin Düsseldorfista. Tai niin kuvittelimme. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.
Aivan ihana tuo teidän selfie; onnistunut 100%. Jännää matkustusta, odotan jatko-osaa!
VastaaPoistaJatko-osa seuraa, vaan vielä en tiedä koska. Joulu pukkaa tulla päälle!
PoistaVoi hitsi, jopas on ollut huonoa tuuria. Hieno selfie tutun miehen kanssa :)
VastaaPoistaTekin siis tunnette!
PoistaLuinkin tuosta kentän hässäkästä....on se hyvä, että Finnair tekee hyvää tulosta, matkustajista viis..:))
VastaaPoistaNo, Finnair ei kyllä noille aisoille itse juuri mitään voinut. Kenttä henkilökuntineen on Finavian palkkalistoilla.
PoistaAhaa...tulipa haukuttua väärää puuta..:)
PoistaNo jopas ny. Jatkoa odotellaan!
VastaaPoistaJuu, oli vähän jännää.
PoistaSinulla oli ongelmallinen työmatka. Tai sen yritys, tarinahan ei vielä kerro pääsitkö lainkaan matkaan.
VastaaPoistaSinulla oli myös toisenlainen ongelma kuin minulla viime viikolla työmatkalla. Minun ongelmani ei johtunut säästä, joka oli aivan hyvä, vaan siitä, että kuopiolainen parkkihalli-ostoskeskussuunnittelu oli perin kummallista! Jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni kysymään ostoskeskuksessa, että mistähän täältä ulos pääsee. Lisäksi joutui kävelemään ajoramppia pitkin parkkihalliin, koska muuten ei olisi löytynyt autoa ikipäivänä! Onneksi työkaveri sentään tiesi missä se ramppi oli, itse en olisi löytänyt sitäkään. Umpikieroa savolaista suunnittelua sanon minä!
Oho. Tuo parkkihalli pitäisi melkein itse päästä näkemään! Kiitos muuten ihanasta paketista. Tuli perille tänään :) ja sitä nuuhkuteltiin kovin!
Poista