Pitkästymisestä
Minä olen jo pitkään haaveillut pitkästymisestä. Siis ihan tosissani. Tuntuu, että päivät vilahtavat ohi supernopeasti ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Vastapainoksi haluaisin välillä pitkästyä. Viettää loputtoman pitkältä tuntuvan päivän, jolloin ehtisin vaikka mitä ja vielä pitkästyäkin. Tänään haaveeni on käynyt lähes toteen.
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
Aamiaisia ja muuta
Lontoossa
Olin edellisen viikonlopun Lontoossa, juhlistamassa ystäväni merkkipäivää. Tämänkertainen huoneistohotellimme sijaitsi Notting Hillin ja Bayswaterin välissä, miellyttävällä ja rauhallisella alueella. Sopivan kävelymatkan päästä löytyi lähikauppa ja aamiaistarvikkeiden saanti oli turvattu. Rauhalliset aamut toimivat hyvin, ainakin kahdelle meistä kolmesta.
Tuntui hienolta kävellä asfaltilla röpölöisen ja liukkaan jään sijaan. Tuntui mukavalta heräillä linnunlauluun, vaikka kyllä ne linnut jo täälläkin kevätlaulujansa virittelevät.
Yhdeksi päiväksi junailimme itsemme Oxfordiin, jonne haluan uudelleen. Päädyimme pubiin keskelle vilkkainta Lontoota, pubiin, jossa aika oli pysähtynyt. Löysimme ihastuttavan ja hauskan pikkukaupan, jossa sain yllättäen palvelua kassalla suomeksi.
Nyt on kevään virkistysmatka suoritettu ja kevät saa tulla.
Olin edellisen viikonlopun Lontoossa, juhlistamassa ystäväni merkkipäivää. Tämänkertainen huoneistohotellimme sijaitsi Notting Hillin ja Bayswaterin välissä, miellyttävällä ja rauhallisella alueella. Sopivan kävelymatkan päästä löytyi lähikauppa ja aamiaistarvikkeiden saanti oli turvattu. Rauhalliset aamut toimivat hyvin, ainakin kahdelle meistä kolmesta.
![]() |
Erikoismaininta: laseissa on punajuuri-inkiväärismoothe - ei siis punaviiniä! |
Yhdeksi päiväksi junailimme itsemme Oxfordiin, jonne haluan uudelleen. Päädyimme pubiin keskelle vilkkainta Lontoota, pubiin, jossa aika oli pysähtynyt. Löysimme ihastuttavan ja hauskan pikkukaupan, jossa sain yllättäen palvelua kassalla suomeksi.
Nyt on kevään virkistysmatka suoritettu ja kevät saa tulla.
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Lapsuudenpiha
Hidasta bloggausta
Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa vastata Saaripalstan Sailan haasteeseen lapsuudenpihasta. Nyt sitten tähän tartun ja kuinka ollakaan, huomasin, että haaste oli tullut minulle jo marraskuussa. Siis marraskuussa!
Lapsuuteni pihassa oli kunnolliset vuodenajat. Talvella oli lunta ja pakkanen paukkui.
Mummulla oli isoimmat marjapuskat, pionit ja kukat. Minä olen kuvassa tuo pienempi.
Pihatie oli pitkä eikä siitä saanut ajaa pyörällä ulos pysähtymättä.
Omenapuut tuottivat satoa ja omenahilloa riitti talven yli lettujen ja pannarin kanssa. Pihalla oli myös perunamaa. Muistini mukaan siellä viljeltiin myös sipuleita. Vadelmapensas oli valtava pöheikkö, vadelmista tehtiin menua. Pihalta löytyi myös mansikkamaa ja herneitä. Nam.
Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa vastata Saaripalstan Sailan haasteeseen lapsuudenpihasta. Nyt sitten tähän tartun ja kuinka ollakaan, huomasin, että haaste oli tullut minulle jo marraskuussa. Siis marraskuussa!
Lapsuuteni pihassa oli kunnolliset vuodenajat. Talvella oli lunta ja pakkanen paukkui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...