Aukkoja sivistyksessä

paikattu

Minulla on selvästi ollut aukkoja sivistyksessä. On toki edelleen, vaikka yksi niistä on nyt tukittu ja toisen tukkimiseksi aloitettu toimenpiteitä.

Ensimmäinen minkä hoidin, oli Talo Jalavan Varjossa. Katsoin neljän jakson minisarjan Yle Areenasta ja järkytyksekseni huomasin, etten sitä ollut lukenut enkä aikaisemmin katsonutkaan. Ei liene ensimmäinen filmatisointi tästä klassikosta. Tykkäsin ja tämä sopii kyllä kuin nappi silmään kaikille DA-faneille ja varmasti muillekin laatusarjojen ystäville.

Toinen aukko on Elena Ferranten Napoli-sarja. Eilen tein nettitilauksen kaikista sarjan osista ja kunhan se tulee, niin päätynee lukulistalle nopeasti. Lukulistalla täällä toki on jo muutakin odottamassa, mutta tällä hetkellä aika on rajallista ja iltasaduksi olenkin päätynyt kuuntelemaan jo luettuja kirjoja. Jo luettuja siksi, että nukahdan niihin aina.

Kuka katsoo televisiota?

Mitä sieltä tulee?

Joskus ennen avasin television töistä tultuani ja surffailin kanavalta toiselle. Aina jostain löytyi jotain sopivaa. Nykyään avaan television yhä harvemmin ja harvemmin ja olen aika pihalla siellä esitettävistä ohjelmista ja sarjoista.

Muutama päivä sitten ajauduin keskusteluun televisio-ohjelmista ja päädyin sen avulla katsomaan Yle Areenasta sarjaa Ne kesät Intiassa. Ihastuin ja nyt olen katsonut ensimmäiseltä tuotantokaudelta jo lähes kaikki jaksot. Toinen tuotantokausi odottaa katsomistaan ja enempää ei tätä sitten kuvattukaan. Sääli.

Sain muitakin vinkkejä, mutta ne olen jo unohtanut. Mitä sinä suosittelisit Downton Abbey fanille, joka pitää myös tästä brittisarjasta?

Pieni pettymys

ja loistava toipuminen

Jo hyvän aikaa sitten olimme sopineet ystävien kanssa lauantaille Downton Abbey-maratoonin. Ruokakaapit oli täytetty ja aikataulut sovittu. Kauan odotettu päivä ja mikä pettymys! Netflix oli poistanut Downton Abbey - ohjelmistostaan. Skandaali! Koska riisipuuro oli valmiina, kahvit keitetetty ja brunssi pöydässä, oli meidän keksittävä jotain muuta.

Toiset maratoonarit, Saila ja Paula, toipuivat nopeammin. Minua harmitti vietävästi. Ehkä jopa koko ensimmäisen The Crown -sarjan jakson ajan.Vaan sen jälkeen ei sitten harmittanutkaan. Niin vei meidät mennessämme, että katsoimme koko ensimmäisen tuotantokauden kymmenen osaa. Siis kymmenen tuntia. Kymmenen tuntia televisiota.

Vaan kyllä kannatti.

Pussitushommia

Pakkaseen

Kävin kaupassa ja muistin vihdoin ostaa pieniä pakastepusseja. Kuorin ja raastoin inkiväärin, pistin pusseihin ja mietin miksi minä tämän näin tein. Teelusikallisia olisi hyvin voinut pakastaa jääpalamuotteihin. Tehty mikä tehty, nyt on raastettu inkivääriä syksyn flunssakauden varalle ja varmasti myös muuhun tarkoitukseen.

Siinä se samalla hoitui kun katseli Australian MasterChefiä (lempiohjelmaani) uudesta telkkarista. Jo näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, olen kyllä rakastunut Smart-TV:hen. Eikä niitä varmaan edes muunlaisia enää saa. Ei ainakaan helposti.

Kuninkaalliset häät

ja pientä purtavaa

Ystävä tuli katsomaan prinssihäitä kanssani. Juoma oli kuohuvaa ja ruoka kasvisruokaa. Ensimmäistä kertaa onnistuin kosteuttamaan couscous-salaatin niin, että olin tyytyväinen makuun. Couscousin seassa aurinkokuivattuja tomaatteja, mustia oliiveita, tuoretta minttua ja fetaa. Kostukkeena 1/2 limen mehu sekä oljyä.

Toisena ruokana oli yrteillä täytetyt tortillat. Idean näin joskus aikoinaan Jamie Oliverin tv-ohjelmasta ja resepti on elänyt mukanani aika kauan. Tällä kerralla nämä täytetyt tortillat tehtiin näin:

1 ruukullinen lehtipersiljaa
1 ruukullinen rucolaa
1 ruukullinen korianteria
1 tölkki (medium) tomaattisalsaa, sitä mikä löytyy kaupoista yleensä tortillojen vierestä
pilkottuja kevätsipuleita
runsaasti raastettua cheddar-juustoa

Täytteet alimmaisiin tortilloihin. Eikä tarvitse olla hurjia määriä. 

Yritit pieniksi ja tortillan päälle, lisätään tomaattisalsaa, kevätsipuleita ja lopuksi juusto. Kansi kiinni eli toinen tortilla päälle. Kuumalle paistinpannulle ilman rasvaa, painetaan kantta kiinni ja käännetään hetken kuluttua (ehkä n 1-2 min kuluttua). Erittäin herkullista. Makuakin saa vaihdeltua vaikka kuinka ja vain mielikuvitus on rajana mitä sisälle laittaa.

Museoita

ja kirpputori

Aah, kuinka mukavaa onkaan vierailla museoissa, kirpputorilla ja viettää aikaa ystävän kanssa. Ystävän, joka tietää minusta lähes kaiken ja vielä vähän enemmän. 

Alkuiltapäivästä lähdimme Kaapelitehtaan suuntaan, kohteena siellä järjestettävä kirpputori. Kirpputorille oli ainakin viidenkymmenenmetrin jono! Eikä se jono liikkunut mihinkään. Siispä kehittelimme lennossa varasuunnitelman ja päätimme vierailla  Hotelli- ja ravintolamuseossa sekä Teatterimuseossa. Kannatti! Tapasimme tuttuja ja pääsimme telkkariin. 

Kasper! Ja koko jengi oli paikalla myös. 

Kun aikamme olimme leikkineet, ihmetelleet ja tanssahdelleet museoissa, oli tie kirpputorillekin auennut. Jono oli kadonnut ja tilaa riitti hyvin ihmetellä tarjontaa. Hammaslääkäriystävämme sai lahjaksi hammasaiheisen opetustaulun ja ystäväni teki muitakin löytöjä.

Nyt voi taas jatkaa kotoilua ja rauhaisaa pääsiäisen viettoa! Hieno päivä, jonka kruunasi yhteiset kokkailut. Tällä kerralla minun luonani. 

Kuva ystävän ottama. 

Kirjoja

ja ruokakirjoja

Pidän keittokirjoista. Pidän myös kirjoista, joissa käsitellään ruokaa. Vaikka resepteistä ei juuri mitään koskaan valmistakaan, kai niitä lukemallakin jotain oppii. 

Sen lisäksi, että luen kirjoja, katson myös televisiosta ruokaohjelmia. Kestosuosikkini on Australian MasterChef. Ohjelma on hyväntuulinen ja kannustava. Vaikka kilpailijoita välillä kritisoidaankin, se tehdään mielestäni hyvällä tavalla. Hyvänmielen ohjelma!

On sitten

ilmoja pidellyt

Vettä, tuulta, lämpöasteita kymmenkunta, rakeita, kylmää ja juhannus. Sitä se on ollut. Olen ottanut järeämmät aseet käyttööni. Lounaaksi tulista kanakeittoa, iltateeksi jouluteetä tuhdeilla jouluisilla mausteilla. Yöpukuna pitkät legginssit, t-paita ja villasukat. Parvekkeen ovi visusti kiinni. Iästäköhän se johtuu, että matalapaine väsyttää? 

Iltaisin olen seurannut jalkapallon MM-kisoja Brasiliasta. Jalkapallo on mielestäni viihdyttävää ja sen äänet tuovat kummallisen turvallisuuden tunteen. Johtunee siitä, että lapsena lauantaisaunan jälkeen katsoimme aina Englannin liigaa yhdessä isän kanssa. Puoliajalla tuli piirrettyjä. Nyt minua on jäännyt mietityttämään miksi joukkue-esittelyissä ennen pelin alkua pelaajat yksi toisensa jälkeen laittavat kädet puuskaan. Miksi näin? (Kaikenlaista sitä minäkin pohdin.)  

Kirja

kirpputorilta

Tein eilen pienen kirpputorikierroksen. Löysin muutaman lahjan ja itselleni, suurelle Downton Abbey fanille, kirjan. Muistan tämän tv-sarjan heikosti, enkä katsonut siihen tehtyjä jatko-osia. Kirjan kansi on alkuperäisestä sarjasta, sen muistan. Lisäksi tämän kirjan kansi tuo mieleeni toisen tv-sarjan, sillä sen kirjassa on samantyylinen kansi. Tämä sarja oli nimeltään Testamentti. Sen näkisin mielelläni uudelleen. En muista koska se tuli, enkä muista kuinka pitkä se oli, mutta muistan siitä pitäneeni. 

Teemalta

Eero Aarnio: Myhäilevät muodot

Onnistuin eilen avaamaan television oikeaan aikaan oikealta kanavalta. Katsoin Eero Aarniosta tehdyn dokumentin Myhäilevät muodot. Hyvä dokumentti uskomattomasta persoonasta. Taidan nyt olla rakastunut Eero Aarnioon. Dokumentti oli erinomaisesti tehty ja toi hymyn kasvoille. Nauroinpa siinä jopa ääneen kun Eero Aarnio kertoi olevansa nykyään eläintarhanhoitaja.

Tämä dokumentti kannattaa katsoa, jos se eteen sattuu. Suosittelen!

Lukuvuorossa: Kankimäki Mia Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Otava, 2013, omasta kirjastosta, hankinta kirjamessuilta viime vuonna. 

Maisema

tänään

Täällä tupruttaa tulla hiljalleen lunta. Jos tämä vauhti pysyy, niin minäkin olen tyytyväinen. Paljoa lunta ei tarvitakaan, maisema valaistuu jo vähämmästäkin.

Eilisilta kului television ääressä, niin kuin lähes aina itsenäisyyspäivänä. Kättelyä on mukava katsoa pukujen takia ja konsertti oli mielestäni hyvä vaihtoehto perinteiselle tanssille. Keskustelua on eri foorumeissa aiheuttanut muun muassa konsertin surumielinen sävy. Minun mielestäni konsertti oli tähän juhlaan juuri sopiva. Jos me emme nyt muutenkaan niin riehakkaita ole, niin miksi sitten itsenäisyyspäivän konsertissa?

Liikaa riehakkuutta löytyikin sitten Tampere-talon ulkopuolelta. En voi ymmärtää. En vaikka kuinka asiaa miettisin. Mielenosoittajien sanoma jäi epäselväksi. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta taidan jättää sikseen. Ei tuolla tempauksella mitään hyvää saavutettu.

Muisto mammasta

isoäitini

Minun äidinäitiäni kutsuttiin Mammaksi. Mamma oli syntynyt marraskuussa 1900. Muistan kuinka katsoimme yhdessä Moskovan olympialaisten miesten 10.000 m juoksua. Suosikkini oli Miruts Yifter.
Kun ilmoitin tämän mammalle, tokaisi hän: "Mitä? Sellainen ryppyinen vanha rusina!" Miruts Yifter oli silloin joko 42 tai 36, mamma 80 ja minä 14.

Kuulemma vanhempieni seurusteluaikana Mamma katsoi isäni kanssa urheiluohjelmia televisiosta iltamyöhään kun äitini oli mennyt iltaunisena jo nukkumaan. Penkkiurheilijoita koko suku!

Prinsessahäät

televisiosta

Tänään on ohjelmassa prinsessahäiden katsominen ystävän kanssa. Tarjolla kasvispizzaa ja mansikkakakkua. Hieman kyllä mietin sitä valmiin prinsessakakun ostamistakin,  mutta mansikat veivät  voiton. 

Mansikoita on paljon ja ajattelin makeuttaa niitä hieman hunajalla jos tarvis. Kuvan mansikat maistuvat suussa vieläkin, ne olivat makeita. Heinäkuun lopulla ne ovat parhaillaan, tähän aikaan voivat olla vielä vähän kirpeitä. 

Ohjelmassa tänään

Pikku naisia

Liv-kanava näyttää tänään klo 21 alkaen elokuvan Pikku Naisia. Tämä on vuoden 1994 versio, ei se vanhempi vuonna 1949 tehty. Ajattelin katsoa. Taitaa olla juuri sopivaa tiistai-illan ohjelmaa minulle.

 

 

Kaunis bloggaaja itkuisin silmin

 

Kiitos Pirkko!

Minä sain Muistikirjaani tunnustuksen!

Otan tämän vastaan iloissani ja vastaan heti tunnustukseen.
Tässä pitää kertoa itsestään seitsemän asiaa, joten tässä ne tulevat:

Olen suunnaton Downton Abbey fani (1) ja itken lähes jokaisessa jaksossa (2). Niin myös tänään. Ensi viikon tiistaina alkaa uusi tuotantojakso ja minä olen työmatkalla (3). Se harmittaa. Toivottavasti saan nauhoittavan digiboksini tallentamaan tuon jakson, vaikka digiboksini nykyään vähän temppuileekin. Jos en saa, niin sitten täytyy miettiä miten sen näkisin.

En osaa nimetä lempielokuvaani (4), enkä lempikirjaani (5), eli on se sitten hyvä, että lempitv-sarja on löytynyt.

Mielestäni minulla on hyvä mielikuvitus (6), mutta näiden seitsemän satunnaisen asian keksimiseen on tänään kulunut aikaa. Jos siis vaikka sen kertoisin, että olen horoskooppimerkiltäni härkä (7).

Ja sitten nimetä blogeja, jolle tämän haluaa lähettää eteenpäin. Ne tulevat tässä:

Autuas Olo
Mintun Helminauha

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päivän itkut

on nyt itketty!

Torstaina unohdin, että viimeinen jakso Kotiopettajattaren romaanista tulee telkkarista. Tänään sain jonkinmoisen ahaa-elämyksen ja muistin unohtaneeni. Ei muuta kuin Yle Areenalle ja sieltähän se löytyi. Löytyy vielä neljä päivää ja linkki toiminnee niin kauan.

Olin kuin naulittu koneeni ääressä koko 51 minuuttia ja sain sitten tirautettua ne kyyneleetkin tälle päivälle. Oli se vaan hyvä sarja!

Aukko sivistyksessä

ja useampiakin löytyy

Tänään pysähdyin hetkeksi katsomaan telkkaria. Löysin samalla aukon sivistyksessäni, sillä en varmasti koskaan ole lukenut Kotiopettajattaren romaania. Koska tiedän aukkoja olevan useampia, en ole tästä moksiskaan, pieni pyörähdys Antikka.net osoitteessa ja kohta löytyy tämä teos hyllystä.

Kamalan helppoa tämä shoppailu on nykyään. Minulla onkin ollut kehystettynä Olli Löytyn kirjoitus Aamulehdestä jo pidemmän aikaa. Näin sanoi Olli:

"Kotien seiniä kiertävät täysinäiset kirjahyllyt eivät enää kerro omistajansa kulttuurisesta pääomasta vaan siitä, että tämä ei hallitse kulutuskäyttäytymistään."

Valitettavasti tällä hienolla toteamuksella ei ole ollut toivottavaa tehoa tässä huushollissa. Vaikka useita vuosia esillä onkin ollut.