Korvakoruja

Lisää korvakoruja

Kun lähden kotoa, laitan sormeeni sen aina sen yhden sormuksen. Hopeisen, sileän. Mutta korvakorujen kanssa on toinen juttu. Niitä tänne on kertynyt ja niiden täytyy sopia asuun. Niiden johdosta on myös kaulakorujen käyttö vähentynyt huomattavasti.

Korvakorut ovat minulle se juttu ja sen taitavat tietää niin ystävät kuin työkaveritkin. Eipä siis ihme, että sain työkaveriltani eräänä aamuna aikaisin viestin olenko jo ilmoittautunut Grazy Granny -yrityksen cocktaileja ja korvakoruja -tilaisuuteen. No en ollut, enkä ollut moisesta edes tietoinen. Sain toisen korvakoruhullun mukaan matkaan ja vietimme erinomaisen hauskan hetken kerrassaan ihastuttavassa Rakastan-kahvilassa. 

Valittavana oli vaikka ja minkälaisia kiinnityssysteemeitä ja aihioita. Itse suosin koukkuja, kun työpäivinä päässä on usein kuulokkeet. 

Lisäksi seuraan Little Bit Design -yritystä ja piti sitten sielläkin käydä ostoksilla. 

Nyt on sitten herkkuja jos jonkinlaisia. Korvakorukokoelma on kieltämättä suuri, muttei varmasti vieläkään täydellinen. 

Voitto kotiin!

 Instan arvonnasta

Lempparikauppani Littlebitdesingin joulukalenteriarvonta instassa sai minut osallistumaan arvontaan tai oikeastaan kahteen. Hyvä tuuri kävi, kun toisesta nappasin voiton kotiin. Ensimmäinen arvontavoittoni Instagramissa. Olen päättänyt osallistua arvontoihin vain silloin kun tuote todella kiinnostaa ja nyt kiinnosti. 

Valittavana oli kolmesta väristä, roosasta, mustasta ja neonpinkistä. Päätin saada väriä elämään ja valitsin neonpinkit. Epäilemättä oikea valinta! Nämä ovat kerrassaan ihanat ja piristävät. 

Kiitos Littlebitdesign ja arvontakeiju! 

PS. Näemmä hiuksien lisääntyvät harmaat ja rypyt kasvoissa eivät näy kun osan kuvasta sumentaa. Laihemmaltakin näytän, ainakin kasvoista. Vaan sen sanon, että korvakorujen kuvaaminen päällä on pahuksen vaikeaa. 

Postin syytä

Eikös vaan?

Niin, se ostolakko. Tavallaan se on pitänyt. Pienen lipsahduksen pistän Postin syyksi. Sehän on tänä päivänä aika yleistä, eikö vaan? Syyskuun lopussa, hyvissä ajoin ennen ostolakkoa, olin sortunut lempikorukauppani Little Bit Designin "sikaa säkissä" -korviskampanjaan. Eli neljät korvikset, niin ettei tiedä mitä paketissa tulee. 

Pakettia ei kuitenkaan ryhtynyt kuulumaan ja olin yhteydessä yrittäjään, joka kertoi, että paketti oli lähtenyt matkaan jo tilausta seuranneena päivänä. Odotin lisää, mutta pakettia ei vaan kuulunut. Laitoin viestiä uudelleen Little Bit Designiin ja sieltä ystävällisesti luvattiin lähettää minulle uusi ylläripaketti. Se tuli perille ja kas, samana päivänä postilaatikossa oli myös se alkuperäinen paketti. Siis syyskuun lopussa ja reilua kuukautta myöhemmin lähetetyt paketit tulivat minulle samanaikaisesti. Sen aikaisemmin lähetetyn päällä oli valkoinen tarra, johon Posti oli tehnyt merkintöjä osoitteen tarkastamisesta. 

Lähetin taas viestin yrittäjälle ja mietin mitä pitäisi tehdä; palauttaa vai maksaa jälkimmäinenkin paketti. Ja kun yrittäjä ehdotti ajattelemiani vaihtoehtoja, ei uteliaisuuteni antanut periksi, vaan maksoin toisenkin ylläripaketin. Enkä katunut. 

Sittemmin ostolakko on pitänyt paremmin. 

Littlebit Design

Roppakaupalla kehuja

Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin koruihin Pepin avulla, jos ei blogissa niin sitten Instagramissa. Ensimmäinen ajatus oli, että vau ja sitten se linkki hukkui jonnekin. Vähän aikaa sitten törmäsin uudelleen ja nyt päätin ryhtyä toimeen.

Tarvitsin ehdottomasti Littlebit Design -yrityksen valikoimista kaksi rannerengasta (olisin tarvinut muutakin, mutta päätin odottaa seuraavaa palkkapäivää ja mielessä liikkui sanat kohtuus kaikessa tarvitsemisessasi Mamma N).

Breathe. 

let shit go

Tilauksen tein viime viikolla, paketti saapui tänään. Ja minkälainen paketti. Kaikki oli mietitty, asioihin oli panostettu ja itse rannekorut olivat upeita.

Lähetyksen mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että saa mainostaa some-kanavissa jos siltä tuntuu. Minusta olisi tuntunut siltä ilman tuota kainoa kehoitustakin. Erittäin upea näyte mitä saadaan aikaan silloin kun asioihin paneudutaan, niitä mietitään ja kaikki on kasattu yhteen ihanaksi, täydelliseksi paketiksi.

Rannekoruni maksoin ihan itse (28 €/ kpl), joten tämä ei ole maksettu mainos. Kuviakaan en ehtinyt ottamaan järkkärillä kun oli niin kiire kertomaan tästä mainiosta yrityksestä, sen mainioista tuotteista ja kerrassaan täydellisestä paketista, minkä sain. Ja voi olla, että joudun nukkumaan nämä rannerenkaat päällä, enkä ehkä ota niitä koskaan pois. Sitä paitsi sopivat hyvin suunnitelmiinikin (huom. edellinen postaus).

Vanhassa kaupungissa

Porvoossa

Vaikka käynnilläni  oli surullinen kaiku, halusin silti käydä myös vanhassa kaupungissa. 

Raatihuoneentorilla törmäsin mielenkiintoiseen korukauppaan.  Tiskin takana yrittäjä ja tekijä itse. Kissaihminen tunnisti kissaihmisen heti, ei kai kuvan lusikkakissoilla muuten olisi ollut tuollaisia nimiä?

Vanhoista lusikoista ja muista välineistä tehtyjä koruja on nähty jo aikaisemminkin, nyt näin silti jotain uutta. Yksi koru tarttui mukaani, vaikka kissa-aiheita pyrinkin välttämään. Huonolla menestyksellä, tunnustan.

Näissä koruissa oli mielestäni raikas ote ja oma näkemys. Tykkäsin kovasti.

PS: Maksoin koruni ihan itse.

Taas messuilla

Kissoja ja vähän muuta

Viikonloppuun kuului messuilua useamman tunnin ajan. Pääasiassa viihdyin Eläinystäväni -messuilla, eurooppalaiskissojen rotupöydässä ja vähän muuallakin. Pikapyörähdyksen tein myös kädentaitajien luona.

Moneen ihastuin, mutta Niina Halosen töihin rakastuin! Uskomattoman upeita ja taidokkaita, ihania lasitöitä.

Lisäksi löysin sen, mitä viime marraskuussa jäin harmittelemaan. Ja nyt kun katson tätä alla olevaa kuvaa, näen, että valokoimista olisi löytynyt myös Namu! Eikä enää tarvitse kuin pohtia kuinka monta kissakorua yhdellä ihmisellä voi olla?

Yllä olevat kissakorut ovat Helmiprinsessan käsialaa.