Älypuhelinsovelluksista

ja puhelimesta

En jaksa etsiä uusia sovelluksia puhelimeeni. Parhaimmat vinkit tulevat ystäviltä ja lounaspöytäkeskusteluissa. Tällä viikolla kuulin ilmaisesta sovelluksesta nimeltä Duolingo. Sen avulla opiskellaan kieliä. Latasin sen itselleni ja nyt opiskelen iltaisin aina 10 minuuttia kerrallaan. Aika hauskaa. Suorastaan koukuttavaa.

Ja tästä tulikin mieleeni, että nyt on aika hakea se harmaa, seinämallinen Ericsson-puhelimeni ulkovarastosta. Taidan tietää minne se kuuluu. Jo nyt. Ehkä. Vastahan se on minulla ollut noin 15 vuotta ja tässä osoitteessakin olen toukokuussa asunut 10 vuotta. Välillä sitä vaan on niin pitkät piuhat.

Lukuvuorossa: Laurain Antoine Punaisen muistikirjan nainen, wsoy, 2015, tuli kirjakerhosta vahingossa ja hyvä kun tuli. Ihastuttava tarina. 

Tähän on tultu

Matkapuhelinriippuvuus

Muistan ensimmäisen työkännykkäni jostain 90-luvun puolivälistä. Sain sen käytettynä työkaveriltani. Sen näppäimistöstä puuttui numero kolme. Minua se ei haitannut, sillä ilmoitin, etten sillä koskaan kenellekään soittasi, vastaisin vain. Työkaverini kotilankaliittymässä oli paljon kolmosia, ja vaimonsa epäili tuon numeron puuttumisen johtuvan siitä. 

Noh. Ajat ovat siitä muuttuneet. Eilen puhelimeni mykistyi täysin. En saanut sitä edes pois päältä. Hetken asiaa mietittyäni ajelin kauppaan, mistä sen olin ostanutkin. Siellä se onneksi osattiin saada jälleen toimintakuntoon. Hauska sattuma asiassa on se, että sen teki tuon entisen työkaverini poika. Poika, jonka lankaliittymässä oli aikanaan paljon kolmosia. 

Nykyisestä puhelinriippuvuudesta kertoo varmasti jotain se, että aikaa puhelimen mykistymisestä siihen kuin olin jo kaupassa, kului vain puolisentoista tuntia.

Kiitos asiantuntevasta avusta Jumbon Stockmannin avuliaalle ja osaavalle myyjälle!