Sattumia, tapahtumia

Viikkojen varrelta

Eräänä etätyöpäivänä toukokuussa huomasin, että uunini on rikki. Samassa meni keittotaso vaihtoon. Torstaina pitäisi tulla uudet ja asennuksen kanssa. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt ilmankin, vaikka ruuanlaitto on kiinnostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tietenkin. Jostain syystä minua ei ollenkaan huvittanut lähteä kodinkoneostoksille, onneksi sain ystävät mukaan. 

Kun keväällä sairastin, hajotin kylpyhuoneen valaisimen kuvun. Se vaan jäi käteeni ja halkesi. Samaiset ystävät tulivat apuun ja makuutuomareiksi ja sainpa ystäväpariskunnan herran vielä asentamaankin tuon uuden valaisimen paikoilleen.

Kissanäyttelystä tullessani hajotin kamerani objektiivin. Onneksi kameran runko säilyi vahingoittumattomana ja kotoa löytyi toinen objektiivi. Kissanäyttely-ystäväni kautta sain hankittua itselleni käytettynä toisen objektiivin.

Aikaisemminhan minulta hajosi tänä vuonna jo tämän läppärini emolevy. Ja ystäväpariskuntani mies vei sen huoltoon. Että olisivatkohan tämän vuoden hajoamiset jo tässä? Minulle riittäisi. Ystävien apu on ollut korvaamaton, tästä olen kiitollinen.

Niin, ja siitä, että äiti on päässyt tänään kotiin.

Kukkia, kukkia

ihania kukkia

Isäni poismenon vuoksi olen saanut kaksi kukkalähetystä, kahdelta ihanalta ystävältä. Olen saanut kortteja, viestejä ja tervehdyksiä sosiaalisissa medioissa. Kiitos!

Tämän kimpun teki floristimestari Pirjo Koppi.

Tämän kimpun teki Piilola.fi

 Suru on myös kaunista.

Tuliaisia

yövieraalta

Harvinainen yövieras muisti meitä, minua ja kissoja, lahjoin. Tuli kuohujuomaa, kissanleluja ja itse ommeltu kätevä ja käytännöllinen kauppakassi hienosta Marimekon kankaasta. Tuli myös omenasato. 

Ihan kuin olisi ollut joulu ja minä kaikista kiltein lapsi. 

Kiitos ystäväni! 

3+6=9

ja viisi teenjuojaa päälle

Toukokuussa sorruin viiteen Tamsin teekuppiin. Sitten tuli vastaan kolme Tamsin kahvikuppia. Vähän aikaa sitten tuli viestiä Paula-ystävältä, hän oli löytänyt kuusi paria kahvikuppeja lisää. Sain ne lahjaksi. 

3 +

6 =

9

+ 5 teenjuojaa päälle

Olen tyytyväinen. Kiitos Paula! 

Sulo-kissa kävi hakemassa Ruska-mummun ja Rauha-tädin terveiset.

Ollaan siis Paulan kanssa nykyään jo sukuakin, kissojen kautta. 

Herkkujen herkku

Todellinen herkku

Kävin eilen Linnanmäen huvipuistoalueella kävelemässä yhdessä ystävän kanssa. Ajattelin tehdä postauksen kaikista niistä laitteista, joihin en uskalla mennä ja joiden katsominenkin sai vatsan kääntymään ylösalaisin. En kuitenkaan tee, sillä minun on laitettava tänne muistiin tämä herkkujen herkku. Makuja löytyy ainakin kahta, toinen maustettuna appelsiinilla ja toinen kardemummalla.

Olen nauttinut tätä intialaista herkkua nyt sekä jäätelön kanssa, että pelkästään hyvän kahvin kaverina. Vie kielen mennessään! Ja kiitos ystäväni, nyt minulla on tällaista herkkua myös kotona.

Herkkua löytyy kuulemma ainakin Helsingin Hämeentien intialaisia ruokatarvikkeita myyvästä kaupasta.

Lukihäiriö

Ei Hams vaan TAMS

On tämä kyllä vähän noloa, mutta pakko kertoa.

Kun ostin ensimmäiset kuppini, luin kuppien pohjassa olevan tekstin, tein puhelimella haun ja löysin tietoa. Kun sitten kotona yritin samaa, ei tietoa löytynyt. Ei sitten millään. No, ei kai se nyt mikään ihme ollutkaan kun päässäni oli TAMS muuttunut Hamsiksi. Eikä mieleeni todellakaan juolahtanut, että olisin tarkastanut nimen kupin pohjasta. Olin siitä niin varma ja tässä sitä nyt ollaan.

Kiitos Hannah, että kommentoit asiaa toisten löytöjeni kohdalla! 

Nyt voin rauhassa tutkia Tamsejani ja niiden historiaa. Onkin iäkäs yritys kun juuret menevät vuoteen 1874. Näitä löytäisin kyllä mielelläni lisää. Molempia ja vaikka muitakin saman tyylisiä.

Lukuvuorossa: O´Faolain Nuala Tunnentko minä teidät? Tammi, 2000, ostos kirpputorilta. 

Valkoisia ruusuja

Helmi-kissan muistolle

Sain perjantaina Paulalta upean ruusun Helmi-kissan muistolle. Upea kukka upealle kissalle. Kiitos Paula! Valokuvaustaidot eivät riitä ikuistamaan ruusun kauneutta. 

Istutan ruusun ulos, pienelle etupihalleni, kunhan saan raivattua pensaita pois. Syksyllä tämä ruusu täytyy leikata matalaksi ja peittää havuilla ja kun minä kirjoitan nämä ohjeet tänne ylös, ne on helpompi muistaa. Niin se aina minulla menee, muisti on kytköksissä sormenpäihin. 

Ihania tuliaisia

Milanosta

Olen viime vuosina tehnyt pidennetyn viikonloppumatkan kahden ystäväni kanssa vähintään kerran vuodessa. Ensimmäinen yhteinen retki tehtiin Göteborgiin ja Tanskaan elokuussa 2008. Tanskan läpi ajoimme vuokra-autolla, Skodalla ja ryhmällemme muodostui nimi Skoda-Siskot. 

Matkoillamme toiset kaksi Skoda-Siskoa lukevat karttaa ja näyttävät suunnan, minä olen se joka valokuvaa. Ulkomaanmatkoista olen tehnyt muistoksi valokuvakirjat. Niitä on mukava selailla ja muistella matkan hauskuutta, kävelyretkiä, maisemia ja ruokaelämyksiä.

Nyt Skoda-Siskot olivat Milanossa ilman minua. Sieltä saamani tuliaiset olivat upeat: karvainen joulupallo, kamera-kaulakoru sekä minikirjoista tehty rannekoru. Näitä tuliaisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tulivat oikealle henkilölle!

Kaunis kiitos ystävilleni! Olin selkeästi mukana matkalla, vaikka kotona päivystinkin.

Hopeatoffeeherkku

Testattu on! 

Olen aina pitänyt kovasti toffeesta. Kaikenlaisesta toffeesta, mieluiten pehmeästä ja sellaisesta mikä tarttuu ikävästi hampaisiin kiinni. Kun huomasin hopeatoffeejälkiruokaohjeen Tyrniä ja Tyrskyjä -blogissa, oli pakko kokeilla heti. 

Aineksiakin tähän herkkuun tarvittiin niin vähän, että jopa minä muistin ne ulkoa kaupassa ollessani. Kyllä kannatti! Oli hyvää ja ainekset seuraavaankin satsiin on nyt olemassa. Kiitos siis hienosta vinkistä Reposaareen!

Tähän on tultu

Matkapuhelinriippuvuus

Muistan ensimmäisen työkännykkäni jostain 90-luvun puolivälistä. Sain sen käytettynä työkaveriltani. Sen näppäimistöstä puuttui numero kolme. Minua se ei haitannut, sillä ilmoitin, etten sillä koskaan kenellekään soittasi, vastaisin vain. Työkaverini kotilankaliittymässä oli paljon kolmosia, ja vaimonsa epäili tuon numeron puuttumisen johtuvan siitä. 

Noh. Ajat ovat siitä muuttuneet. Eilen puhelimeni mykistyi täysin. En saanut sitä edes pois päältä. Hetken asiaa mietittyäni ajelin kauppaan, mistä sen olin ostanutkin. Siellä se onneksi osattiin saada jälleen toimintakuntoon. Hauska sattuma asiassa on se, että sen teki tuon entisen työkaverini poika. Poika, jonka lankaliittymässä oli aikanaan paljon kolmosia. 

Nykyisestä puhelinriippuvuudesta kertoo varmasti jotain se, että aikaa puhelimen mykistymisestä siihen kuin olin jo kaupassa, kului vain puolisentoista tuntia.

Kiitos asiantuntevasta avusta Jumbon Stockmannin avuliaalle ja osaavalle myyjälle! 

Hyvä työ palkittiin

Tunnustus

Tässä se nyt nähtiin, hyvä työ saa palkintonsa ennemmin tai myöhemmin! Me saimme tunnustuksen Myrskyltä ja Minnalta. Kaunis kiitos teille rakkaat raitapaidat! 

Hyvän työn tekeminen tuo hyvän mielen myös itselle. Kaappeihin on tullut tilaa ja eilen lähti sitten vielä toinenkin kuorma Hesylle. Yhden tuplalakanan leikkasin valmiiksi räteiksi ja muut turhat liinavaatteet vein ihan sellaisenaan.

Päätin, että jos ei ole tykännyt jostain viimeiseen kymmeneen vuoteen, maku tuskin muuttuu ja näitä turhia on turha säilytellä omassa kaapissa!

Vielä parit

hankinnat

Nyt olen tehnyt tämän vuoden perennapenkki- ja kärhöhankinnat. Seuraavana kohteena on ystävän pihamaa, josta ajattelin käydä hakemassa luvan kanssa muutaman kielon alun. Kiitos jo etukäteen S! 

Perennapenkki on myös lisääntynyt Saaripalstan pionilla sekä unikoilla. Kiitos Saila! Kiviäkään ei olisi pitänyt lähteä hakemaan kaukaa, sillä niitä löytyi taloyhtiön mailta roskien joukosta! Kiitos vinkistä K! 

Kaunein kotimatka

ikinä

Minä olen kotiutunut Saaripalstalta. Voin vannoa, että kotimatka oli kaunein ikinä. Harvemmin sitä nimittäin matkataan kahta tuntia upeassa kesäaamussa käsittämättömän kauniissa maisemissa. Yhteysalus - bussi - bussi - bussi yhdistelmä osoittautui helpoksi ja aamu seitsemältä alkanut kotimatka loppui iltapäivällä puoli neljältä. Sen jälkeen toki piipahdin vielä Porvoossa hakemassa Helmi-kissan kotiin. 

Ihana loma, vaikka huoli Helmin voinnista sai perhosia minunkin vatsaani. Kiitos Saaripalstan väelle! 

Painepesuri

Iltapuhde

Menin illalla ulos pesemään villiviinin värjäämää aitaa. Välineinä minulla oli ämpärillinen vettä ja tiskiharja. Ystävällinen naapuri katseli hetken toivotonta touhuani ja ehdotti omaa painepesuriaan tuohon hommaan. Kylläpä tulikin puhdasta ja nopeasti!

Vaikeusastetta nosti Helmin ulkotarha, mutta kyllä minä sen verkkoaidan takana olevan aidanosan ja seinänkin sain jotenkuten pestyä. Yllättävää myös, että sisällekin tuli valoisampaa kun vihertävän harmaa seinä on muuttunut valkoisen harmaaksi.

Kyllä kannatti pestä, vaikka samalla sainkin hankittua noin 27 muhkeaa hyttysenpistoa.

Kiitos naapureille!

Lahja

Kiitos ystäväni äidille!

Ystäväni äiti on taikuri käsitöissä. Hänen sormistaan syntyy vaikka mitä ihanaa ja kaunista. Minäkin sain osani tästä taituruudesta. Kuvan kakkukuvun.

Kakkukupu on virkattu pitsiliina, joka kuvassa hakee vielä muotoaan muovikelmun ja salaattikulhon avustuksella.

Kauniit kiitokset tästä ihanasta lahjasta lähtevät ystäväni äidille Poriin! Kiitos.

Yllätyspaketti

Kiitos Ninni!

Maanantaina sain lukea Mintun Helminauhasta, että minut on tavalla tai toisella valittu yllätyslahjan saajaksi! Olin ja olen varsin otettu asiasta.

Paketti tuli perille tänään! Luonnollisesti se piti avata heti, eikä yhtään säästellä. Sieltä paljastui kauniisti pakattu ihana sisältö:

tummaa suklaata, ihana vihko sekä Marimekon pussukka.

 

 

Ja arvatkaapa mitä? Tällä mammalla ei voi olla tarpeeksi pussukoita, eikä ihania vihkoja.

Tumma suklaakin maistuu mainiosti pimenevinä iltoina.

 

Kiitos, kaunis kiitos, ihanasta ylläripaketista Ninnille!