Pieniä iloja

arkeen ja juhlaan

On se kyllä hyvä, että vapaapäivänäkin on aikainen herätys. Tähän mennessä on ehtinyt jo vaikka mitä. Toinen koneellinen pyykkiä on loppusuoralla ja aamiainen myös. Kahvia ja puuroa. Uutta puuroa. Puuro olisi varmasti kaivannut vähän enemmän haudutusta miedolla lämmöllä, mutta kun puuronkeittopuuhiin ryhdyttiin vasta noin kolme tuntia heräämisen jälkeen, ei siihen enää ollut aikaa. Hyvältä maistuu silti inkiväärihillonokareen kanssa. Vaan se pakkaus! Se vasta jotain olikin.

Jos näitä puuroja söisi, niin ei enää olisi ryynit pitkin kaappeja ja työtasoja. Että voikin yhdestä kaatonokasta tulla näin iloiseksi.

Tarina yhdestä yöstä

Viime yönä.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. No oikeasti ei ollut. Mutta makuuhuoneesta kuului ääni: pssssst. Enkä sitä sitten yhtään enempää miettinyt silloin yöllä. Ääneen heräsin ja sen jälkeen nukahdin. Ei ollut tietoa ajasta. 

Aamulla nousin ylös ja ryhdyin petauspuuhiin. Patterin vierestä lattialta löytyi lätäkkö ja isoäidin pellavalakana siis makuuhuoneen verho oli litimärkä puolesta välistä alaspäin. Patterista lähti lähes näkymätön vesisuihku kohti verhoa. Sen jälkeen lähetin yhden tekstarin ja sitten alkoikin trafiikki. Nyt on patteriin vaihdettu osa ja jäämme ihmettelemään mitä tapahtuu lattialle. Ei sitten mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. 

Elojuhlilla

siirtolapuutarhassa

Viime sunnuntaikin vierähti ystävien seurassa. Ensin katsomassa Ilonaa ja Zetoria, sitten Vallilan siirtolapuutarhan elojuhlilla. Elojuhlilla oli vaikka mitä. Hauska tapahtuma. Bändinä Mustat Silmät, tarjolla hernekeittoa, makkaraa, lettuja ja pelejä.

Improvisaatiota Jaana Saarisen ja Ullariikka Koskelan esittämänä. Molemmat improvisaatioteatteri Reactorista. 

Kerrassaan hienot puitteet, hienoa ohjelmaa ja mukavaa seuraa. Harmi vaan, etten itse ollut oikein kuosissa, mikä lie auringonpistos tai lämpöhalvaus minua koetteli. Vasta tänään olo on kunnolla normalisoitunut sunnuntaista.

Viikko sitten

siirtolapuutarhassa

Siirtolapuutarha on kyllä paratiisi keskellä kaupunkia. Muutaman tunnin jälkeen tuntuu kuin olisi ollut useamman päivän lomalla. Tunnelma on leppoisa ja kesäinen.

Kun seurakin vielä oli mitä parhainta, akut latautuivat mainiosti. 

Vastoinkäymisiä

ja väsy

Nyt piti olla patteriremontin viimeiset hetket. Vaan eipä sitten olekaan. Yhdestä asunnosta löydettiin putkivuoto ja se on hoidettava kuntoon heti. Mielummin jo eilen. Lisälasku ja viivästyminen eivät ole mukavia. 

Se hyvä puoli tästä patteriremontista on toistaiseksi ollut, että olen saanut vietyä kolme kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen. Vielä pitäisi jatkaa siivoiluja, muttei millään jaksa. Lyhyeksi jääneet yöunet saavat silmät painumaan väkisin kiinni. Niin oli komea ukkonen, että herätti ja valvotti viime yönä tovin. 

Ostoslistalle

lamppu

Kuinka vaikeaa voi olla muistaa ostaa yksi lamppu vilkkuvan tilalle? Kysyn vaan.

Kylpyhuoneen lamppu on nyt vilkkunut vajaat kaksi viikkoa ja minä olen sinä aikana käynyt useasti kaupassa ja miettinyt mitä minun pitikään ostaa. Aina olen tullut siihen tulokseen, ettei kai mitään muuta kun sitä ruokaa. Väärässäpä olen ollut.

Josko vaikka huomenna? Tai viimeistään ylihuomenna? Kun nyt sen kerran tännekin muistiin laitoin.

Porvoossa

kaupungilla ja kylässä

Perinteinen kesäpäivä Porvoossa on vietetty. Olo on virkistynyt ja hyvä, vähän väsyttääkin. Aikainen herätys, pieni pyörähdys vanhemmillani laajentunutta sisäkattoremonttia katsastamassa, täsmäiskut vanhaan kaupunkiin, lounas terassilla ja kahvit ystävällä. Kotisohvallakin on tullut vietettyä jo tovi.

Yhdessä kaupassa totesin ostavani aina riippuvia korvakoruja, vaikken sellaisia usein käytä. Seuraavassa kaupassa ostin taas yhdet. Oli vain pakko.

Pisteet Annukka Creationsille! Todella tyylikkäät korvakorut olikin osannut tehdä.