Vierailu puutarhalla

Vallilassa 

Tänä kesänä Vallilan Siirtolapuutarhan kahvilaa pitää Hermannin piirakkaleipomo. Minulla on ollut onni nauttia heidän tuotteita ystävän mökillä. Lautasella oleva kaalipiirakka on käsittämättömän hyvä, mutta eipä kauas taakse jää myöskään mustikkapiirakka (joka on kuvassa foliokupissa). 

Kahvittelun jälkeen pääsin puskiin ja mukaan tuli punaherukoita, karviaisia ja vadelmia. Niin paljon kuin pieneen pakastimeen 5 kilon mansikkaerän jälkeen mahtui. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta kun ei mahdu, niin ei sille mitään voi. 

Näillä selvitään taas seuraava talvi! 

Eräänä päivänä

Oppeja

Eräänä päivänä  opin, että aikatauluissa on välillä vaikea pysyä. Opin, että kiiruhtamalla ei selviä nopeammin ja että unohtamisesta saattaa koitua vaivaa myös muille. Opin miltä näyttää kun asiat on organisoitu toimimaan moitteettomasti pienten vastoinkäymisten sattuessa.

Nautin hyvästä seurasta useammassakin osoitteessa, nautin hyvistä tarjoiluista. Kävin vaa'alla toteamassa todistajan läsnäollessa, että huonosti menee ja otin vielä yhden joulutortun.

Jos oppimista laajentaa myös edelliseen päivään, opin, että on mahdollista kolauttaa pahasti myös keskimmäinen varvas ja toisen jalan jalkapöytä kun nostaa terveen jalan loukkaantuneen päälle huutaessaan auts.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Toivottavasti itsenäisyyspäivänä liikkeelle lähtevät oppisivat elämään sovussa, 

ilman turhia mekkalointeja. 

Kylässä

Siirtolapuutarhassa

Työ vei minut tänään muihin maisemiin. Minä päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kävin minilomalla. Oikeastaan vain kahvilla töiden jälkeen, mutta tuntui lomalta.

Kiitos kahvista, kakusta ja hauskasta ja rentouttavasta juttuseurasta Pepi! 

Elojuhlilla

siirtolapuutarhassa

Viime sunnuntaikin vierähti ystävien seurassa. Ensin katsomassa Ilonaa ja Zetoria, sitten Vallilan siirtolapuutarhan elojuhlilla. Elojuhlilla oli vaikka mitä. Hauska tapahtuma. Bändinä Mustat Silmät, tarjolla hernekeittoa, makkaraa, lettuja ja pelejä.

Improvisaatiota Jaana Saarisen ja Ullariikka Koskelan esittämänä. Molemmat improvisaatioteatteri Reactorista. 

Kerrassaan hienot puitteet, hienoa ohjelmaa ja mukavaa seuraa. Harmi vaan, etten itse ollut oikein kuosissa, mikä lie auringonpistos tai lämpöhalvaus minua koetteli. Vasta tänään olo on kunnolla normalisoitunut sunnuntaista.

Viikko sitten

siirtolapuutarhassa

Siirtolapuutarha on kyllä paratiisi keskellä kaupunkia. Muutaman tunnin jälkeen tuntuu kuin olisi ollut useamman päivän lomalla. Tunnelma on leppoisa ja kesäinen.

Kun seurakin vielä oli mitä parhainta, akut latautuivat mainiosti. 

Kyläilyä

Siirtolapuutarhassa

Kun poikkeaa normaalilta reitiltään, voi tapahtua kaikkea mukavaa. Tässä tapauksessa päätin ajella kotiin keskustan kautta. Sitten tuli mieleeni jäätelö ja sitten soitin ystävilleni. Tärppäsi! Mökillä olivat.

Istuimme siirtolapuutarhan kahvilassa nauttimassa iltapäiväkahvit, vohvelit ja jäätelön. Vierailun kruunasi kesän ensimmäiset grillimakkarat.

Katsastimme puutarhat ja nautimme auringosta.

Kotiin tullessani huomasin, että kevätaurinko teki taas tepposet. Nenä ja poskipäät hehkuvat punaisenaan.

Onneksi kotoa löytyi voidetta auringonoton jälkeen käytettäväksi. Punanenästä huolimatta olipa kerrassaan rentouttava iltapäivä! Kiitos.

Sunnuntaina

Helsingissä

Eilinen oli hieno päivä. Ulkoilua kotipihassa Sulo-kisan kanssa, kissanäyttely, Vallilan siirtolapuutarhan kirpputoritapahtuma, ystävien tapaaminen ja tutustuminen uuteen upeaan siirtolapuutarhapihaan. Suureksi hämmästyksekseni pihasta löytyi myös pieni vesialue, jossa uiskenteli kala.

Kala muuttaa kesäasunnolleen aina joskus touko-kesäkuun vaihteessa. Ilmojen mukaan.

Näimme ystäväni kanssa myös Sulo-kissani Sipi-siskon, joka herkeämättä vartio mökkiään ja tarkkaili vierailijoita.

Muutamassa tunnissa ehtii vaikka mitä ja pienikin poikkeama arkirutiineihin tekee päivästä yhtä juhlaa.

Puutarhassa

kukkii

Kaaritolpan viereen hankittu kärhö on kuollut. Se joka puskee keskeltä kukkamaata on hengissä. Samoin se, joka kasvaa kissan ulkotarhassa. Kurjenmiekka kukkii iloisesti viime kesän tauon jälkeen. Pionit ovat vielä tiukalla nupulla, vaikka aikaisemmin ovat aina takuuvarmasti kukkineet juhannuksena. Särkynyt sydän kukkii edelleen. Valosarja on paikoillansa tänäkin kesänä, mitä sitä nyt turhaan enää pois ottaakaan.

Taidan hankkia myöhemmin uuden kärhön, mutta sen kaivan nyt paljon syvemmälle. Vika taisi olla siinä, että oli liian pinnassa.

Ja sitten sitä pitäisi vähän kitkeä ja karsia ja vaikka mitä. Mutta niihän sitä aina pitäisi jotain tehdä.

Lisäksi minuun on iskenyt akilleijakärpänen. Kuvan akilleija asustelee Vallilan Siirtolapuutarhassa.

Syntymäpäiviä

ja museokäynti (<klik ja pääset lukemaan lisää museosta) 

Minä olen ollut eilen syntymäpäivillä. Sulon äidin ja äidin sisarusten kaksivuotispäivillä Vallilan siirtolapuutarhassa. Ensimmäinen kerta, kun ylipäätään vierailen siirtolapuutarhassa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. 

Syntymäpäiväsankari saapuu juhlapaikalle yhdessä tyttärensä Sipin ja Puolu-tädin kanssa juhlavasti vaunuilla.

Syntymäpäiväsankari. 

Museokäynti oli viehättävä. Puolu-täti johdattaa vierailijoiden joukkoa. Mökki on vuodelta 1932 ja pihapiiri on sen ajan mieltymyksiä ja Elisabeth Kochin tarkan suunitelman mukaan toteutettu. Sitä pidetään kunnossa talkoovoimin. 

Museokäynnin jälkeen juhlaväki siirtyi nauttimaan maukasta raparperipiirakkaa ja ihailemaan pinkkejä tassuja.

Kiitos emännille ja isännille ja muulle juhlaväelle hienoista juhlista ja mukavasta seurasta!