Com-Passion

Teatteri Jurkassa

Helmikuussa kävin myös huoneteatteri Jurkassa katsomassa teoksen Com-Passion. Se kertoi tarinansa hyvin. Tila on intiimi ja tunnelma muutenkin kaikin puolin miellyttävä, vaikka esityksessä käytiin läpi vaikeitakin asioita. 

Jäljellä vielä kaksi esitystä Teatteri Jurkassa tälle keväälle. Odotan niitä kovin. 

Ei kertonut katuvansa

Helsingin Kaupunginteatterissa

Kun ystävä soittaa kesken työpäivää tietää, että asia on tärkeä. Niin eräänä tavallisena helmikuisena tiistaina, kun puhelin pirahti. Samaksi illaksi oli tarjolla teatterilippu Helsingin Kansallisteatteriin. Tommi Kinnusen kirjaan en ollut vielä ehtinyt tarttua, enkä tiedä tarvitseeko enää. Uskon, että tarina tuli selväksi ja hyvin kerrottua. 

Pidin esityksestä, mutta myös tässä HKT:n esityksessä minua vaivasi ääni. Se oli kova ja metallinen. Lavalla olevan rautalankabändin vika se ei ollut, mielestäni syynä on yksinkertaisesti tilan akustiikka. 

Fanny ja Alexander

Helsingin Kaupunginteatterissa

Kävin perjantaina yhdessä tutun teatteriporukan kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Fannyn ja Alexanderin. Tarina oli tuttu ja siitä tehty elokuva nähty useamman kerran. Jännitti miten se soveltuu teatteriin. 

Kyllä se sopi. Vaikka toiset kohtaukset olivat elokuvaan verrattuina rujompia, ei niin kauniita, niin tarinaan soveltuvia silti. Se mikä minua tässä ja edellisessä Helsingin Kaupunginteatterissa näkemässäni esityksessä (oli Komisario Palmu) häiritsi, oli äänet. Ne olivat kovia, metallisia ja tuntuivat tulevan vain näyttämön oikealta laidalta. 

Vuosi 2023

Olkoon se hyvä, parempi

Tunnelmia joulukuulta. Hyviä tapaamisia, hyviä keskusteluja, ruokaa ja auringonpaistettakin. Hieman huolia ja murheita. Pimein aika on selätetty ja hyvä niin. 

Toivokaamme, että vuodesta 2023 tulee edellistä parempi. Lempeä, rauhaisa ja kaikin puolin parempi. 

Hyvää uutta vuotta! 

Pikainen pyrähdys

Emmassa

Kun ystävä muutti melkein Emman naapuriin, päätimme käydä yhdessä tutustumassa näyttelyyn, ennen kun siirryimme ihastelemaan uutta kotia. Emmassakin riitti ihasteltavaa, niin paljon, että uudelleenkin pitäisi mennä ja paremmalla ajalla. 

Friedl Holzer-Kjellberg, vati, 1950-luku. 
Collection Kakkonen. 

Collection Kakkonen oli varsin vaikuttava, esillä n 1.400 teosta yli 10.000 teoksen kokoelmasta. Voi käydä katsomassa toisenkin kerran, kuten myös muun Emman annin. Kauan eläköön Museokortti! 

Tritonus

Kansallisteatterin Vallilan näyttämöllä 

Lokakuussa kävin katsomassa myös lauantain päivänäytöksessä Kjell Westön Tritoniukseen pohjautuvan näytelmän. Huolimatta pääosan esittäjien hienoista roolisuorituksista, en oikein päässyt kiinni tähän. Lieneekö sitten edellinen teatteriesitys syynä vai mikä. 

Vallilan näyttämön tila on upea ja siellä viihtyy hyvin. 

Ensimmäinen tasavalta

Kansallisteatterissa

Hyvät ihmiset, jos täällä vielä joitakin lukijoita ylipäätään on, menkää teatteriin! Käykää katsomassa Kansallisteatterissa Ensimmäinen tasavalta. Se on Suomen Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmä. Se on tavallaan ajankohtainen, se on voimakas, vaikuttava ja opettava. 

Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Kansallisteatterin pääohjaaja Esa Leskinen.