Samalla reissulla

Taidehalli: Kaija Aarikka

Samalla reissulla kun kävimme ystävämme kanssa katsomassa Kustaa Saksin näyttelyn Designmuseossa, kävimme myös katsomassa juuri avautunutta Kaija Aarikan näyttelyä Taidehallissa. 

Näyttely oli kattava ja kertoi esinein ja videoin Kaija Aarikan ja Aarikan taipaleesta.  Usein tuli kommentoitua: "Ai, siis tämäkin on Aarikkaa." Ja aika usein myös, että tämä on tuttu. Kannattaa käydä täälläkin. 

Vielä ehtii: Kustaa Saksi

Designmuseossa

Tänä syksynä olen ehtinyt ulkoiluttaa myös Museokorttia, tuota maailman ehkä parasta keksintöä. Ensimmäinen käynti oli Designmuseoon ja siellä kiinnosti erityisesti Kustaa Saksin näyttely. Sitä ehtii vielä käydä katsomassa, sillä se on esillä vielä lokakuun puoleen väliin saakka. 

Lumouduin, ihastuin ja hämmästelin. Suorastaan rakastuin. 

Jokaista yksittäistä työtä olisi voinut katsella kauan, läheltä ja kaukaa. Töitä oli paljon ja ne häikäisivät. Kameran linssin takaa katsoessa, tuli töihin myös uutta näkökulmaa. 

Pikainen pyrähdys

Emmassa

Kun ystävä muutti melkein Emman naapuriin, päätimme käydä yhdessä tutustumassa näyttelyyn, ennen kun siirryimme ihastelemaan uutta kotia. Emmassakin riitti ihasteltavaa, niin paljon, että uudelleenkin pitäisi mennä ja paremmalla ajalla. 

Friedl Holzer-Kjellberg, vati, 1950-luku. 
Collection Kakkonen. 

Collection Kakkonen oli varsin vaikuttava, esillä n 1.400 teosta yli 10.000 teoksen kokoelmasta. Voi käydä katsomassa toisenkin kerran, kuten myös muun Emman annin. Kauan eläköön Museokortti! 

Ehdin kuin ehdinkin

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo

Kerran jo yritin, mutta silloin käynti jäi tekemättä. Tällä kertaa toinen kerta toden sanoi. Kesäaikoina Laila Pullisen veistospuistossa ja kotimuseossa pääsee tutustumaan aikalailla intiimisti tämän arvostetun kuvanveistäjä, professorin elämään. Kiehtova paikka, todella hienoja teoksia ja mikä koti! Oi oi. Ihastuin ja toivon eksyväni tänne toistekin. 

Musta Saara

ja Kaasua, komisario Palmu!

Olen aloittanut merkitsemään tänne muistiin niitä esityksiä, mitä olen käynyt katsomassa, joten merkitään tänne vielä vuoden 2018 viimeinen teatteriesitys ja tämän vuoden ensimmäinenkin. 

Kansallisteatterin Musta Saara oli mielestäni herkullinen, kiinnostava, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Se sai ajattelemaan. Tykkäsin kovasti!

Helsingin Kaupunginteatterin Kaasua, komisario Palmu! puolestaan oli ihan hyvä. Kotiin ajellessani ajattelin jo ihan muita asioita, eikä nyt sunnuntai-iltana minulla ole tästä enää oikein mitään sanottavaa. 

Uusia lippuja on lompakossani jo useita. Museokortinkin voisi taas uusia, kun on ehtinyt vanhentua.

Untuvapeitto

ja villasukat

Toukokuusta lähtien olen nukkunut ilman villasukkia ja vain lakana peittonani. Toissailtana hain ohuen untuvapeiton ja viime yönä nukuin sen alla jo villasukat jaloissani. Oli pehmeä pesä, niin pehmeä etten millään olisi halunnut sieltä aamulla pois. En, vaikka nukuttuja tuntejakin oli takana ihan sopiva määrä ja olo on kohentunut entisestään (kiitos korjatun lääkityksen).

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. 

Osa kodin harvoista viherkasveista on siirretty parvekkeelta sisälle, osa ulkoa parvekkeelle. Muutama kasvi sai uudet mullat. Tänä syksynä yritän saada pelakuut eli siis pielikit (Terkkuja vaan S!) talvetettua ulkovarastossani. Saa nähdä miten käy. Hyllyn ajattelin vuorata jostain kohdin styroksilla, en tiedä auttaako vai ei. Ja ehkä osa pelakuista pitäisi istuttaa isompii ruukkuihin. Pitää vähän selvitellä.

Syksy on selvästi tulossa. Tämän kesän jälkeen se tuntuukin taas ihan hyvältä. Yksi alkavan syksyn kohokohdista on tietenkin Australian Masterchef. Että voinkin tykätä yhdestä tv-ohjelmasta niin paljon. Siinä kannustetaan, iloitaan, nautitaan ja opitaan. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin nyt on aika!

Svenskt Tenn - vielä ehtii

Näyttelyssä

Ehdin kuin ehdinkin! Läheltä piti, etten olisi ehtinyt ulkoiluttaa museokorttiani tällä kesälomalla lainkaan. Onneksi kuitenkin ehdin. Tänään kävin ystävän kanssa sekä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä että Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Svenskt Tenn -näyttelyn. 

Kasvitieteellisessä tuli otettua harjoittelumielessä niin paljon kuvia, että niihin palataan vielä myöhemmin varmasti monta kertaa. Ja kun tulevan talven mustavalkoisuus alkaa ahdistaa, täytyy Talvipuutarhan lisäksi pitää mielessä myös tämä Kaisaniemen Kasvitieteellinen, jossa jostain syystä olen käynyt harvemmin. 

Näyttelykausi avattu

Palaan listaan

Vaan ennen sitä, kiitos teille kaikille jotka kommentoitte edelliseen avautumiseeni joko blogissa tai muita kanavia pitkin. Helpotti kovasti. Kiitos.

Helmikuussa tein listaa asioista, joihin haluan ryhtyä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Sen jälkeen olen ottanut asiakseni myös tehdä asioita. Museokortti tuli hankittua viime viikonloppuna ja nyt sitä voi vinguttaa vaikka ja kuinka. Se onkin paras kortti vinguttamiseen, muista kun tuppaa tulemaan lasku perässä.

Ystävän kanssa kävin katsomassa Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyn kolme tilaa. Se on auki vielä muutaman päivän. Kannattaa käydä katsomassa, jos lähistöllä liikkuu.

Kävimme myös HAMissa. Tove Janssonin töitä katselee aina mielellään, mutta muuten ei oikein ollut nyt minun juttuni.

Kierroksen jälkeen tuli nälkä ja vuorossa oli erittäin myöhäinen brunssi, päädyimme Mestaritalliin. Brunssi oli hintaansa nähden (yli 25 €) kovin vaatimaton. Vaikka varmasti muuten tulen Mestaritallissa kesällä käymään toistekin, niin brunssille sinne ei tarvitse mennä.