Toinen korona

Lujille otti

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina oli tarkoitus valmistella joulua ja seuraavan viikon odotettuja vieraita. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tunsin itseni voipuneeksi ja väsyneeksi ja ihmettelin itsekseni mikä minua nyt näin laiskottaa. Hommat eivät luistaneet lainkaan. 

Kun maanantai tuli hoidin aamutoimet ja iskin sormeni työkoneen näppäimistölle. Nopeasti kävi ilmi, etteivät silmät vaan yksinkertaisesti tahtoneet pysyä auki. Ilmoitin  tilanteesta esihenkilölleni ja suljin läppärin kannen. Menin takaisin sänkyyn ja seuraavan 48 tunnin aikana olinkin sitten hereillä noin kuusi tuntia. Kissat saivat ruokansa ja muutkin huoltotoimet suoritin, niistä ei voi luistaa oli tilanne mikä hyvänsä. 

Viikon se otti ja meinasi jo hermotkin mennä, kun ei edistystä tapahtunut. Kissat toki lämmittivät ja hoitavat, mitä nyt se arin hieman vierasti kun en kurkkukipuni vuoksi höpötellyt kuten yleensä. Eikä se yskiminenkään varmasti auttanut asiassa. 

Nyt on taudista selvitty ja jo tovin vietetty normaalia elämää. Väsyttää toki edelleen niin vietävästi, muttei kyllä osaa sanoa onko se koronan seurausta vai tämä pimeyden. Vaan valoisampia aikoja kohden on menty jo muutamia viikkoja. Että kohta täältä pimeyden luolasta taas kömmitään ulos. 

Europeana

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 

Marraskuussa kävin katsomassa ystävieni kanssa myös Europeanan Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Esitys on kovasti kehuttu, mutta jostain syystä minä en oikein päässyt siihen kiinni. En tiedä mistä kiikastaa, kun lavastus oli mielenkiintoinen, aihe myös, eikä näyttelijätyössäkään ollut lainkaan moittimista. Epäilemättä kyse siis minusta itsestäni ja siitä, ettei kyseinen esitys sopinut sen hetkiseen mielentilaani. Silläkin on vaikutusta, aikalailla kaikkeen. 

Koska olin matkassa julkisilla ja bussivuoroja on ikävästi vähennetty, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin nauttimassa lasillisen punaviiniä. Pakko oli kuvata myös lahjapipo. 

Messa Da Requiem

Oopperassa

Marraskuun ohjelmaan kuului myös Messa Da Requiem. 

Tämä esitys oli kertakaikkisen lumoava. Lavastus, kuoro ja tanssijat. Erittäin nautinnollinen marraskuinen lauantai oopperassa. 

Vaikka tietoni klassisesta musiikista ovat olemattomat, musiikki vie mennessään. 

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Helsingin Kansallisteatterissa

Vaikuttava, ajatuksia herättävä. 

Sairastapauksen vuoksi kolme roolia oli paikattu nopeasti, eikä se haitannut tahtia laisinkaan. 

Vaikuttaa vahvasti siltä, että kirjakin pitää nyt hankkia. 

Ja koska minusta on nyt tullut erittäin hidas pistämään näitä asioita tänne muistiin, kerrottakoon, että tämän esityksen näin jo marraskuun alkupuolella. 

Vihervaaran Anna

Lahden Kaupunginteatterissa

Joskus ennen koronaa ihmettelin työmatkaillessani ihmisiä, jotka olivat tohkeissaan lentokentällä. Itse istuin siellä jonkin verran kyllästyneenä. Sitten tuli korona ja nyt jopa Z-junalla matkustaminen Lahteen tuntui merkitykselliseltä asialta. Oikeastaan pidän tästä nykytilasta. 

Lahteen meitä lähti kolme tyttökirjaystävää. Yksi meistä oli ostanut liput lahjaksi, toinen junamatkat ja minä tarjosin sitten pientä purtavaa. 

Itse esitys oli pienellä Eero-näyttämöllä. Tunnelma poikkesi Anna-kirjojen tunnelmasta ja oli osin meille kaikille pienoinen pettymys. Suurin osa yleisöstä tuntui nauttivan kyllä. 

Hienovaraisempi ote olisi ollut enemmän mieleen. Huolimatta tästä teatteriretki Lahteen oli taas oikein onnistunut. 

Kirjamessuilla

Helsingissä

Tänä vuonna päädyin kirjamessuille ilman vakituista kirjamessukaveriani. Väkeä riitti ja jonoja. Suurin jono pitkin päivää oli naulakoille, kuljetin siis takkiani mukana, enkä voinut välillä käydä jättämässä hankittuja kirjoja säilytykseen. Se onneksi hieman hillitsi messukäyttäytymistäni. 

Muutama täsmäostos oli harkittu jo etukäteen ja ne myös nappasin mukaani. Kyseenalaista on se, pystynkö lukemaan kirjat. Elisa Aaltolan kirjoihin sain omistuskirjoitukset. Paneelikeskustelun jälkeen olin sen verran herkillä, että itkuksihan se meni. Sain sitten vielä vieressäni odottaneen messukävijänkin kyynelehtimään. Toki hän teki sitä hieman hillitymmin kuin minä. 

Joka vuotinen perinne jatkuu taas ensi vuonna. 

Nukkekoti - KOM teatterissa

Askel kadulta teatteriin

Askel sateiselta kadulta vei lämpimään, jouluiseen tunnelmaan. Miljöö kutsui ja houkutti ja kun aikaa oli, nautin vuoden ensimmäisen glögin. Olin paikalla taas ensimmäisten joukossa. 

Sain pöytään seurakseni rouvan, joka kanssa sitten höpöttelimme niitä näitä kunnes oman seurueeni jäseniä alkoi valumaan paikalle. 

Lavastus toimi hyvin ja tämä Ibsenin klassikkonäytelmä hieman erilaisella toteutuksella vei mennessään. 

Lauantain päivänäytökset ovat mukavia! Ehtii ennen ja jälkeen vielä touhuta muita ja kesken kaiken irtautua ihan muuhun maailmaan.