Minä sain tähän postaukseen kimmokkeen Hennalta. Kiitos sinne ja rapsutuksia Friedelle ja Figolle.
Vuonna 1991 kävin ex-anoppikokelaani kanssa Islannissa. Olimme Reykjavikissa, ja lisäksi pohjoisemmassa Akureyrissä sekä Dalvikissa. Näimme paljon ja vaikka matkasta on jo runsaasti aikaa, muistan edelleen mainostaa Islannin ihmeellisyyttä. Se on kyllä maa, jossa kannattaa käydä jos siihen suinkin mahdollisuus koittaa.
Retkikuntaamme kuului noin 30 henkilöä. Meidät puettiin pilkkihaalareihin ja laitettiin matkaan. Minä lähdin kolmanneksi viimeisempänä, arkajalka kun olin. Minua ohjeistettiin, että hevonen kyllä tietää minne se menee ja minun täytyy vain luottaa siihen. Sitten lähdettiin. Ilmeisesti pieni pullea hevoseni oli erittäin järkyttynyt selkäänsä saamastaan tollosta, ja lähti pontevasti matkaan. Kapealla polulla se aina kampesi edellä meneviä hevosia pois tieltä, ja minä pyytelin anteeksi retkikuntamme jäseniltä minkä kerkesin. Pienellä pullealla hevosellani oli varsin päämäärätietoinen ote, perille oli päästävä nopeasti ja avuton ihminen saatava pois selästä mahdollisimman pian. Matka kesti reilun tunnin ja perille toiselle tilalle saavuin kolmantena. Kun minut oli tärisevänä autettu pois hepan selästä, näytti se ensimmäistä kertaa tyytyväiseltä. Taisi tuhahtaa perääni vai onko tämä muistikuva mielikuvitukseni tuotetta?
Kuvien hevoset eivät liity tarinaan, vaan nämä kuvat olen ottanut tuolta ensimmäiseltä 90-luvun matkaltani Islantiin.
Voi Mamma N! Minkä teit. Tämä on jo toinen paikka tänään, jossa huokailen Islannin perään. Kun vähän aikaa sitten yhden nuoren puutarhurin blogissa oli ihania keväisiä kuvia yhdestä islantilaisesta kasvitieteellisestä puutarhasta, se alkoi heti kutkuttaa! Ja seuraavaksi eräs toinen puutarhahullu mainitsi toivovansa Islannin-matkaa, jotta saisi ihmetellä sikäläisiä puutarhoja ja nähdä valaita.
VastaaPoistaTämä ei nyt auttanut siihen matkakuumeeseen sitten yhtään!
Hevoset ovat kuule hyvin herkkiä eläimiä, siis herkkiä tuntemaan, ehkä eläimistä suorastaan herkimpiä. Ne vaistoavat heti, jos ihmisellä on levoton tai epävarma olo. Kyllä se olisi retkestä nauttinut jos sinäkin olisit ;-)
Eikä? No jopas on yhteensattumia.
VastaaPoistaHevoset ovat herkkiä, tiedetään. Ei se silti auttanut tuossa tilanteessa yhtään. Jälkikäteen juttua on toki kiva kertoa!
Ei mikään kauhean mieltäylentävä kokemus! Onneksi selvisit kuitenkin perille ehjänä, putoamatta selästä.
VastaaPoistaOletko lukenut islantilaisia dekkareita? Niissä on ihan omanlaisensa tunnelma.
Voih, ensin olin hippusen kateellinen Islannin matkastasi ja sitten toisen hippusen islanninhevosvaelluksesta. Islanti on matkatoiveiden kärjessä, täälläkin.
VastaaPoistaKirjoitit hauskasti karvaisen vaellustoverisi (mahdollisista) ajatuksista :D
Voi hitsi! Ihanaa! Minä olen kerran ollut issikkavaelluksella, mutta se oli ihan Suomessa. Mahtaisi olla upeaa alkuperäisissä maisemissa. Harmi kun ne reissut maksaa kultarahoja... Ehkä joskus sitten (sinne ei olisi edes kovin pitkät lennot, ehkä selviäisi hengissä)!
VastaaPoistaJa "pieni pullea hevonen" on kyllä islanninhevoseen mitä sopivin kuvaus <3
Voi hitsi! Ihanaa! Minä olen kerran ollut issikkavaelluksella, mutta se oli ihan Suomessa. Mahtaisi olla upeaa alkuperäisissä maisemissa. Harmi kun ne reissut maksaa kultarahoja... Ehkä joskus sitten (sinne ei olisi edes kovin pitkät lennot, ehkä selviäisi hengissä)!
VastaaPoistaJa "pieni pullea hevonen" on kyllä islanninhevoseen mitä sopivin kuvaus <3
Islanti on ihana, minä kävin siellä 2007! Voi että, tekisi mieli käydä uudestaan, yksi ihanampia ulkomaanmatkoja mitä olen tehnyt :)
VastaaPoistaMyrsky: Kyllä, eniten Arnaldur Indridasonia. Kaikki suomennokset taitavat löytyä myös kirjahyllystä. Pidän kovasti! Ja voin suositella. Ovat varmasti tuttuja sinulle, näin epäilen.
VastaaPoistaAnnaS: Mahdollisista vai todennäköisistä :D ?
Henna, Friede ja Figo: Kaikkiin niihin muihin pieniin pulleisiin hevosiin verrattuna minun oli vielä pienempi ja pulleampi! :)
Elina: Samaa mieltä! Minäkin voisin sekä mennä uudelleen että tunnustan sen matkan yhdeksi ihanimmista.
Hienot maisemat! :) Islannissa monet hevoset taitavat olla retkikäytössä. :)
VastaaPoistaMinä en ole vielä hevosen selkään uskaltautunut. :)
Islanti on ihmeellinen ja mystinen paikka. Kiersin saaren kerran pikku autollani. Kaikki sanoivat, että oli varsinainen ihme, että selvisin matkasta ilman vaurioita. Oli hiekkamyrskyä, tie kadonnut virtaan, niin järkyttäviä tuulia, etten päässyt autosta ulos ennen kuin käänsin sen. Lyöttäydyin jäätikköretkikunnan mukaan ja meille sattui onnettomuus, jalkojakin meni poikki, mutta minä selvisin naarmuilla. Vaikka olen kovin jalat maassa kulkeva tyyppi niin sanon, että tuolla saarella tapahtuu outoja asioita. Ihana paikka!
VastaaPoistaHuh! Sinullapa onkin ollut siellä jännittävää, minä taisin sittenkin päästä helpommalla :D ?
VastaaPoistaSamaa mieltä, että paikassa on jotain taianomaista. Ehkä tunnistit tuon yhden kuvankin, jossa oli kummallisen näköisiä kiviä? Taisi olla jossain Myvatnin lähellä? Nuo olivat jokatapauksessa niitä kivettyneitä peikkoja. Täytyykin jostain yrittää löytää islantilaisia kansantarinoita!
Sirpa ja Kollo: Kyllä sitä ratsastusta kokeilla voi! Tiedä vaikka tykkäisitkin?
VastaaPoistaHeh, taas paljastuu uusia juttuja!
VastaaPoistaIslanninhevosen matkaan lähtisin koska vain, mutta Islannin matkasta en ole ryhtynyt haaveilemaan, vaikka muutama ystävä on reissuaan kovasti hehkutellut. Karulta näyttivät maisemat heidän valokuvissaan. Noissa sinun kuvissasi on sentään vihreätä :)
VastaaPoistaMinä kävin viime vuonna katsomassa yhden serkun hevosia (komeita ovat molemmat hevoset :)), mutta en taida uskaltautua niin korkealle. :)
VastaaPoistaZepa: :) Kyllä sitä näillä vuosilla.
VastaaPoistaMillan: Sepä siinä Islannissa onkin. Siellä on kaikkea!
Sirpa ja Kollo: Ymmärrän! Islanninhevoset ovat aika pieniä :)
Aivan ihana nalle tuossa sivunnäyttöjä -laskurin alapuolella! :)
VastaaPoistaSinullahan oli ihan järkyttävä heppakokemus. Sanon siksi, että minän olen istunut hevosen selässä ainoastaan kerran ja aika lyhyen ajan, viime syksynä Petrassa Jordaniassa.
VastaaPoistaHeppa, jolla ratsastit kuulostaa varsin määrätietoiselta tyypiltä, varsinainen persoona, ainakin järjesti sinulle ikimuistoisen ratsastusmuiston.