Ulkovaraston katolla on taas lunta runsain mitoin. Viikonloppuna sitä vähän siistin eli sen minkä alhaalta käsin yletyin, mutten viitsinyt sentään katolle kiivetä. Yhtenä talvena kiipesin tai oikeasti laskeuduin katolle kirjaston ikkunasta. Kun lumityöt oli tehty, olikin vaikea kiivetä ikkunasta takaisin sisään. Nyt en ottanut sitä riskiä, enkä järjestänyt naapureille hupia.
Toisaalta, ainahan sieltä katolta olisi voinut hypätä perennapenkin lumipenkkaan. Olisi vaan pitänyt muistaa ottaa kotiavaimet mukaan!
Luotan kuitenkin siihen, että katto kestää ja aurinko hoitaa loput!
Voi mikä lumikasa. Pehmeä lasku olisi ollut.
VastaaPoistaKohtahan se lumi jo sulaakin!
Parempi ettet kiivennyt. Minua pelottaa ajatuskin pehmeään lumikasaan tömpsähtämisestä. Kyllä aurinko sulattaa sen, mihin et ylettynyt.
VastaaPoistaKatolla on tullut tänä talvena kiipeiltyä monta kertaa, tosin vain kuistin katolla. Näin muuten mainoksen sellaisesta vempeleestä, jolla saa lumet vedettyä alas katolle kiipeämättä.
VastaaPoistaMe hypittiin pentuina katolta tikapuiden eteen pehmittämäämme lumikasaan. Sinne piti hypätä kaukaa katolta, niin ettei nähnyt reunan yli. Piti tähdätä. Vasta aikuisena hokasin, miten pahasti olisi käynyt jos olis osuttu niihin tikapuihin. Neliraajahalvaus tai jotain heti. Brrr! Pennut on TYHMIIIII!
VastaaPoistaSun hyppy olisi ollut kyl turvallisempi. :-)
Saila: Kovaa vauhtia sulaakin! Päivässä ehtii tapahtumaan paljon. Sääli vaan, että on tulossa taas kylmää.
VastaaPoistaPaula: En kyllä varmaan olisi uskaltanutkaan hypätä!
Cheri: Sepä vaikuttaa hyvältä vempeleeltä. Varsinkin jos toimii!
Anna: No johan on. Onneksi mitään ei tapahtunut!