Säilytetty

vuosia

Minä jatkan siivousta kotonani ja nyt ovat vuorossa paperikasat. Niitä löytyy pienistä laatikoista, joita tuntuu löytyvän vähän sieltä ja täältä. Yhdestä laatikosta löytyi moniste, jossa seuraava teksti:

"Eräänä päivänä iäkäs, arvostetun ENA:n (Clooege for senior civil servants) professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajankäytöstä noin 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta ja professorilla oli vain tunti käytettävänään. 

Seisoen tuon nk eliittiryhmän edessä tarkastellen jokaista osaanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin." 

Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" 

Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä." Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?" Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomaan, aina purkin pohjalle asti. 

Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynnä?" 

Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei." 

"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. 

Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Tällä kerralla kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"

"Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivatkin odottaa, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?" 

Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen." 

"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan." 

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta? 

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. 

Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne." 

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista."

Ei sitten muuta kuin miettimään.