Tänä syksynä täällä poltetaan kynttilöitä vain ulkolyhdyssä, sisällä mennään turvallisesti pienillä valoilla. Auringon pilkahdukset ilahduttavat ja tuovat energiaa. Jo aamulla silmiä raotelleessa sitä vaistomaisesti tietää onko tiedossa aurinkoa vai roikkuvatko pilvet otsan korkeudella.
Tämä lokakuu on varmasti minulle aina pahin, sitten tähän pimeyteen taas tottuu. Toivottavasti ainakin.
Se olisikin kiva, jos tottuisi. Itsestä tuntuu, että en totu, mutta voin olla väärässäkin. Minulle lokakuu on kyllä kivaa syysvärien ja puutarhassa touhuamisen aikaa. Marraskuussakin on vielä ihan kiva, jos on lauhaa niin voi istuttaa, mutta päivät alkavat olla tosi lyhyitä, mikä ottaa pattiin. Ja joulukuu vasta surkea onkin, pohjanoteeraus kaikista. Plääh, se on vielä edessäpäin!
VastaaPoistaSyysvärit ovat minunkin mieleeni, välillä vaan se harmaus ottaa päähän. Varsinkin silloin kun taivas on ihan otsan korkeudella!
PoistaTänään oli upea aurinkoinen päivä ja se tuntui myös mielialassa. Olisin lähtenyt kyttäämään sieniä, mutta ystävä poikkesi kylään ja nautimme auringosta sisältä käsin :)
VastaaPoistaEilinen oli todella upea! Piristi kummasti.
PoistaMinulla lokakuu on kuukausi, jonka helposti sekoitan huhtikuuhun. Kun katson ulos ikkunasta, tulee hetken kestävä blackout enkä tiedä onko syksy vai kevät. Näin tapahtuu lokakuussa ja huhtikuussa.
VastaaPoistaMinäkin ajattelin juuri eilen (vaikka aurinko paistoikin kauniisti), että miksi huhtikuuta sanotaan julmaksi kuukaudeksi.
PoistaNyt alkavat pahimmat viikot, mutta näistä selvitään! Tehdään mukavia asioita, tavataan ystäviä, syödään hyvin. Ja ykskaks kevät on täällä :)
VastaaPoistaNiin selvitään! Aina se vaan yllättää kellon siirtämisen jälkeen kuinka pimeää sitä sitten iltaisin onkaan. Kohta ei edes huomaa kuin jo kolmelta iltapäivällä on yhtä pimeä.
PoistaSamoissa fiiliksissä mennään :)
VastaaPoistaMutta kyllä se tästä, eikö? :)
PoistaMää vielä lokakuun kesän, mutta marraskuu on kamalaa. Joulukuussa taas helpottaa ja siitä senkun paranee kevättä kohti :)
VastaaPoistaOnneksi aika menee nykyään niin nopeasti ettei edes huomaa kuin on taas jo helmikuu, kuulas auringonpaiste ja pitenevät päivät.
PoistaValoisasta ajasta luopuminen on pahinta. Tämä siirtymävaihe. Kun sitten ollaan pimeää menty niin ettei mitään nähdä, alkaa siihen tottua. Kynttilät ja tunnelmavalot ovat pimeän ajan paraspuoli. Ja ettei nurkissa lymyilevät villakoirat näy ;)
VastaaPoistaMamma-hyvä. Haastoin sinut Virtuaali Moleskine® blogissani http://paivienikirja.blogspot.fi/
mukaan esittelemään kahvi/tee hetkiäsi. Lähdetkö mukaan? Olisi mukava nähdä sinun kuppihetkiäsi :)
Minäkin uskon, että siirtymävaihe on se vaikein vaihe.
PoistaLähden mukaan :) Ehkä jo heti huomenna!