Täydellinen päivä

 Virkistynyt mieli

Eilinen päivä oli täydellinen. Heräsin ilman kellon soittoa, hoidin aamuaskareet, söin aamiaisen, kävin hierojalla. Ostin talvikengät ja kalsarit toppahousujen alle ja sukat. Merinovillaiset sukat. Tein pienen testin ystävän kanssa tulevaa viikkoa ajatellen, hoidin osan yhdistyshommista, maalasin. Katsoin hetken televisiota. Menin vähän kymmenen jälkeen sänkyyn ja vastailin sieltä vielä muutamaan viestiin. Luin kirjaa ja sammutin valot kertakaikkisen tyytyväisenä päivään. 

Mikään päivän tapahtumista ei ollut erityinen ja silti ne olivat sitä kaikki. Yksi asia muutti kaiken ja se oli aurinko. Edellisen kerran auringosta on näkynyt pilkahdus noin kuukausi sitten. Oli ikävä. 

Huonon viikon hyvä loppu

ja erinomainen viikonloppu

P (niin kuin pentu) -projektin lopun jälkeen olen yrittänyt päästä muissa asioissa ajan tasalle. Olen kuurannut laittioita, vienyt lehtipinoja kierrätykseen, pyyhkinyt pölyjä ja pessyt kissanvessoja, hoitanut yhdistysasioita ja tehnyt tarvittavia ostoksia. Tekemistä on riittänyt, niin töissä kuin kotona.

Erinäköisten (teknisten) vaikeuksien johdosta mieli on ollut ajoittain apea, eikä tilannetta ole yhtään helpottanut ajoittain otsan korkeudella roikkuneet pilvet. Vaan mitä tapahtuu kun esiin tulee aurinko?

Auringon valo räjäyttää maailman ja tunkeutuu silmien kautta takaraivoon asti. Räjähdysmäisesti. Sitä näkee ja tuntee ihan toisella tavalla, jaksaa ja innostuu. Onneksi olemme menossa valoisampia aikoja kohden ja helmikuussa on yleensä aurinkoakin enemmän ja sitten onkin kohta jo maaliskuu ja sen jälkeen kevät. Aah.

Onnen läikähdyksiä

ja valoa 

Olen ehkä valon lapsi ja osittain myös hämärän hyssyn. Mutta se hyssy vain kestää liian pitkään. Kuten ennenkin olen todennut, taidan olla vuodenaikaihminen. Pientä justeerausta vain voisi tehdä eri vuodenaikojen pituuksille.

Nyt on kuitenkin tullut auringosta ja lämmöstä virtaa kiitettävällä tavalla. Nyt kiinnostaa valokuvaus, sisustus ja vaikka mikä. Loppuvuodelle on tiedossa jo ainakin neljä teatteriesitystä (Tuhansien ämpärien maa,  Kolme Sisarta, Yksi lensi yli käenpesän, Gabriel). Viime perjantaina kävin katsomassa Hinnan. Näihin lippuvarauksiin ei tosin minun aktiivisuuttani tarvita, kun ystävä varaa liput.

Nautin eilisestä vapaapäivästä kyläreissuillani. Tämä työpäivä sujui hyvin, vaikka aikataulut taas meinasivat hieman venyä. Tulevana viikonloppuna on mukavaa ohjelmaa. Ai ai. Tuntuupa hyvältä.

Taidanpa pakata retkilleni mukaan kameran ja antaa sulkimen laulaa. Niin kauan kuin se laulaa. Pienoisia tummia pilviä on leijuu kamerani yllä.

Kamera

ja roskat

Syyskauden toinen flunssa iski minuun jo viime viikonloppuna. Kulunut viikko on mennyt osin töissä, osin kotona ja nukkuen. Nyt tuntuu paremmalta kun niistäessä irtoaa taas, tietänette mitä tarkoitan. 

Tänään olisi tehnyt mieli ulos, kun aurinko kauniisti houkutteli. En antanut mieliteolleni valtaa, vaan pysyttelin sisätiloissa. Roskat vein kameran kanssa.

Pyrypäivien jälkeen aurinko tuntui sisätiloissakin ihanalta, tuntuu kun sen näkemisestä olisi ollut tosi pitkä aika.

Kyläilyä

Siirtolapuutarhassa

Kun poikkeaa normaalilta reitiltään, voi tapahtua kaikkea mukavaa. Tässä tapauksessa päätin ajella kotiin keskustan kautta. Sitten tuli mieleeni jäätelö ja sitten soitin ystävilleni. Tärppäsi! Mökillä olivat.

Istuimme siirtolapuutarhan kahvilassa nauttimassa iltapäiväkahvit, vohvelit ja jäätelön. Vierailun kruunasi kesän ensimmäiset grillimakkarat.

Katsastimme puutarhat ja nautimme auringosta.

Kotiin tullessani huomasin, että kevätaurinko teki taas tepposet. Nenä ja poskipäät hehkuvat punaisenaan.

Onneksi kotoa löytyi voidetta auringonoton jälkeen käytettäväksi. Punanenästä huolimatta olipa kerrassaan rentouttava iltapäivä! Kiitos.

Ilonaiheita

ja auringon säteitä

Pihalla kukkii jo kevät. 

Aurinko on näyttäytynyt.

Valon määrä lisääntyy. 

Hiekotussepeliä on ryhdytty korjaamaan pois kävelyteiltä. 

Hiekoistussepeliä on korjattu pois sadesäällä.

Linnut herättävät kuudelta. 

Kissat naurattavat minua päivittäin. 

Nauru tekee hyvää. 

Työ maistuu.

Työmatka sujuu. 

Töissä on kivaa. 

Tietenkin sitä voisi olla jotkut asiat paremminkin. 

Mutta siitä viis. 

Nyt tuntuu hyvältä. 

Valoa

ja aurinkoa

Tänä syksynä täällä poltetaan kynttilöitä vain ulkolyhdyssä, sisällä mennään turvallisesti pienillä valoilla. Auringon pilkahdukset ilahduttavat ja tuovat energiaa. Jo aamulla silmiä raotelleessa sitä vaistomaisesti tietää onko tiedossa aurinkoa vai roikkuvatko pilvet otsan korkeudella. 

Tämä lokakuu on varmasti minulle aina pahin, sitten tähän pimeyteen taas tottuu. Toivottavasti ainakin.

Ukkonen

parvekkeelta 

Harrastin eilen luontokuvausta pääosin parvekkeelta ja sisätiloista. Voisi kuvitella, että se olisi vähän tylsää, mutta ei. Oli äärimmäisen kiinnostavaa yrittää kuvata salama ja saada ikuistettua sade. Ei ole helppoa, ei.

Jyrisi, salamoi, oli mustia pilviä, aurinko tuli välillä esiin ja sitten tuli sade. 

Koivutkin satavat taas ja lähettävät poikasiaan maailmalle. 

Niistä on muodostunut pieniä kekoja ympäri pihaa. 

Nam

Kurkkuja, ihania kurkkuja

Sain sunnuntaina ystävältäni Paulalta hänen kasvattamia kurkkuja. Tänään söin niistä yhden. Sitä aina unohtaa kuinka paljon maukkaimmilta itse kasvatetut maistuvat. Vetisyys puuttui. Tilalla oli maku.

Muistan kuinka ensimmäisellä Kreikan matkallani maistoin kurkkuja ja tomaatteja. Maku oli taivaallinen ja tunsin itseni lähes petetyksi, kun olin syönnyt talvisaikaan tänne tuotuja ja täällä kasvatettuja. Vaikka pyrinkin aina ostamaan kotimaisia vihanneksia, kyllä se vaan niin on, ettei meidän aurinkomme riitä Kreikan makuihin. Kotiviljelijät näemmä pääsevät täälläkin.

Sama petetty tunne minulle tuli kun maistoin ensimmäistä kertaa purkkiananaksen jälkeen tuoretta. Säilötyistä en ole tykännyt koskaan, tuoretta söin niin, että c-vitamiini rikkoi suuni. Ihanaa. Ja nyt tuli mieleen Kreikassa saatu feta. Että taidanpa lähteäkin kaivelemaan keittiön kaappeja. Tuli nälkä!

Kukassa

vihdoin

Pioni kukkii. Normaalisti tämä tapahtuu juhannuksena ja kukkien avautumista seuraa kova rankkasade. Sateita ei ole nyt ollut, mutta eivät ne kukat silti jaksa olla pystyssä tuesta huolimatta. Onneksi niitä voi ihailla myös näin. 

Kukissa on aikamoisia värisävyeroja. Toiset ovat lähes valkoiset ja toiset pinkkejä. Ihana pioni.

Lukuvuorossa: Atkinson Kate, Ihan tavallisena päivänä, Atschi pokkari 2013, omasta kirjastosta.  

Täydellistä

oikein täydellistä

Sunnuntaiajelulla Lauttasaaren rantoja ihaillen, lounas Cafe Torpanrannassa, pistäytyminen Talvipuutarhassa. Täydellistä! 

Eikä nyt enää tarvita edes mielikuvitusta nähdäkseen puiden vihertävän. Hieno pääsiäinen! 

Pieniä pilkahduksia

puutarhassa

Tässä työhuoneessa kun istuu ja katselee ikkunasta ulos, voi auringonpaisteella ja ripauksella mielikuvitusta nähdä toisten puiden jo vihertävän. Taitavat olla haapoja. Pihallakin tapahtuu, sieltä löytyy ripaus keltaista.

Tulppaaneja on noussut jo enemmän. Saa nähdä mitä on tulossa, muutaman uuden sipulinhan syksyllä maahan kaivoin. Vielä ei ole tietoa selvisikö kaariportin viereen istuttamani kärhö talvesta. Nyt pitäisi vaan muistaa mikä kärhö se oli. Aikaista laatua, muistaakseni.

Lukuvuorossa: James P.D Kalman naamiot, Otava , 1993, euron ostos kirpputorilta. 

Pientä piristystä

arkeen

Aurinko on ihana asia ja valo. Lämpö myös. Pientä piristystä kevääseen tuo uuden tyynyliinan kuosi.

Valokuvaus tuntuu hyvältä, aamuisin jaksaa nousta paremmin, matalalta paistava aurinko tarjoilee nähtäväksi likaiset ikkunat ja talven pölyt. Välillä sormet kulkevät näppäimistöllä sukkelaan, välillä on vaikeaa. Aloittaminen yleensä on.

Kevät

ja aurinko

Ei tätä vielä oikein usko todeksi, eikä lumilapioita uskalla korjata ulkovarastoon. Toive kuitenkin on olemassa, että kevät alkaisi nyt, takatalvea ei tulisi ja aurinko paistaisi lämmittävästi ainakin lokakuun loppuun. Ainakin.

Mieli tekee ulos ja kävelylle. Aah, tätä ihanuutta! 

Aurinkoa

aurinkoa

Aurinko on ihana. Vaikka pakkasta on liikaa, aurinko pelastaa päivän. Matalalla se vielä on, mutta suunta on oikea. 

Kevättä kohden, kevättä kohden. Pitää vaan olla kärsivällinen, sanoo hän itselleen.

Aamiainen

tähän voisi tottua

Jos minä saan aamiaiseksi croissantin, voin elää sillä pitkälle päivään. Tähän tapaan voisin tottua, vaikka kaloreidensa puolesta valinta ei ole hyvä vaihtoehto.

Tämän päivän aamiaisen nautin vasta kun olin hoidellut päivän ostokset (pölynimurin pusseja, kissanhiekkaa) ja istuskellut parkkipaikalla autossani hetken odottamassa sateen loppumista. Kuivana en kotiin päässyt, mutta nyt paistaa taas aurinko.

Aurinko nousee

ja laskee

Lehdessä on päivittäin auringon nousu- ja laskuaika. Tänään aurinko nousee Helsingissä kello 3.58 ja laskee 22.49. Oulussa nousu tapahtuu 2.60 ja lasku 0.15. Erityisesti minua hymyilyttää kerta toisensa jälkeen Utsjoen lukemat. Siellä aurinko nousi 17. toukokuuta ja laskee 27. heinäkuuta. Talvella sitten ei hymyilytäkään, kun tuntuu että täällä etelässäkin on liian vähän valoa.

Itselleni muistinvirkistämiseksi

Vastaisuuden varalle

Jos on helle, ei kannata lähteä reippaalle kävelylle. Ei myöskään kannata leikata nurmikkoa käsikäyttöisellä vanhanaikaisella ruohonleikkurilla. Sillä jos tämän tekee aamupäivällä, ei hiki ole loppunut vielä iltapäivälläkään. Toisaalta kyllä nämä helteet saattaisivat muutenkin tuoda hien pintaan. Nyt on liian kuuma (sisällä yli 26 ja ulkona yli 30). 

Paukamia

Syöty

Minä olen aivan syöty. Hyttysen ja ehkä mäkäräisen puremia on kroppa täynnä. Käsivarret, olkapäät, jalat ja jalkapöydät. Muita ruumiinosia kun en viitsi kuvata, tai joogasta huolimatta pysty kuvaamaan,  niin tässä teille näyte jalkapöydästäni. Näitä pieniä punaisia pisteitä ja paukamia kuvittelen mäkäräisen pistoksiksi. Ovat erilaisia kuin ne mitkä kuvittelen hyttysenpistoiksi. 

Aikaisemmin ei minua ole näin syöty ja vaikka olisikin, niin puremat eivät ole juurikaan haitanneet. Tänä vuonna on aika ärhäköitä hyönteisiä liikkeellä. Taisivat kerätä voimia sateisen viime kesän aikana.