Kävin kahden päivän tapahtumassa Amsterdamissa.
Hotelli oli ihastuttava, moderni ja siisti, huoneet kauniita, sänky hyvä ja seinämaalaus kuin tarkoitettu kissabloggarille.
Maisemissa olisi tälläkin kerralla ollut toivomista, mutta kaikkea ei voi saada. Eihän? Vaikka ei kai näissä lentokenttähotelleissa koskaan maisemilla juhlita.
Kotimatkalla minulle osui kaikkien pitkäjalkaisten toivepaikka, paikka varauloskäytävän kohdalla. Tällaiselle mäyräkoiramalliselle ihmiselle siinä oli ruhtinaallisesti tilaa. Anteeksi vinttikoiramalliset kanssamatkustajat! Vein paikkanne.
Oli pakko ottaa kuva. Kuvasta ei kuitenkaan näy, että vaikka laitoin jalat suoriksi, matkaa edessä olevan penkkiin oli vielä ainakin kaksikymmentä senttiä. Mukana matkalla minulla oli muutamat kissankarvat, kuten kuvasta näkyy. Omaa kaksikkoa en ollut tiistai-illan jälkeen nähnytkään ja housutkin oli puhdistettu kissankarvoista useamman kerran. Aina niitä vaan riittää - kissankarvoja.
Lukuvuorossa: Atkinson, Kate, Eikö vieläkään hyviä uutisia? Atschi-pokkari, 2015, ostos kirjakaupasta.
Voi ei miten hassu jalkatilakuva. Söpöt kengät!
VastaaPoistaNam mikä tortillaohje, kiitos siitä ja couscoussalaatin ohjeesta myös!
Mä oon vähän hassu ;)
PoistaHotla on aika suorakulmainen standardiviritys, mutta tykkäisin kyllä. Onhan sitä kaikenlaisissa "persoonallisissakin" nukuttu, mutta varmimmin hyvät unet antaa hörsöilemätön vakiomeininki. Mielipide, ja ihan oma.
VastaaPoistaHassua! En ajatellut ollenkaan suorakulmaiseksi ennen kuin sanoit ja katsoin kuvaa uusin silmin. Jostain syystä tykkäsin tuosta huoneesta kovasti. Ehkä isojen ikkunoiden vuoksi.
PoistaKate Atkins on niin hyvä! Ehkä lempikirjailijani. Mukavia lukuhetkiä.
VastaaPoistaNiin on. Tosi hienoja juonikäänteitä ja se kuinka kaikki kasautuu yhteen on loistavaa.
PoistaKissat kulkevat mukana tavallaan. Kyllä minäkin tuossa huoneessa viihtyisin ja hyvin nukkuisin.
VastaaPoistaTuntuu todella, että minulla on aina kissa matkassa mukana.
Poista