Ei koskaan enää

Vaan ehkä sittenkin

Minä olen joskus sanonut, etten enää koskaan hiihdä. Jouduin perumaan puheeni, vaikka reilut 30-vuotta siihen meni. 

Olen myös sanonut, etten enää koskaan yritä kasvattaa tomaatteja. Olen yrittänyt ja ne ovat kuivuneet, mädäntyneet ja kun kerran oli pari tulossa, ne söi etana. Nyt minun on ilmeisesti pakko kuitenkin yrittää. Mutta en minä tätä päästöstä itse tehnyt. Sen teki tomaattini. Neljä tomaattia, itseasiassa. Katsokaa vaikka kuvat. 

Tämä täytyy kyllä katsoa loppuun asti.

Uuden vuoden vastaanotto

ja rakastuminen

Viikolla juhlistimme työporukan kanssa uutta vuotta ja vähän pikkujoulujakin ravintola Pastiksessa, Helsingissä. Rakastuin. Rakastuin sen ruokaan, tunnelmaan ja palveluun. Vallan ihastuttava paikka ja suussa sulavaa ruokaa. Palvelussa ihminen kohtasi ihmisen ja kaikki toimi.

Haluan Pastikseen pian uudelleen. Rakastuin todellakin.

Kaksi ja puoli

Listasta

Hengityksen kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta kaksi ja puoli kohtaa listasta on tehty. Olen silittänyt pöytäliinan, vienyt kassillisen kirjoja kierrätykseen. Ja vaikka Talvipuutarhassa en ole käynyt, kävin tekemässä hengistysharjoituksia Viherpajassa. Annan siitä itselleni puolikkaan pisteen.

Osa Viherpajan huoneista oli vielä kiinni. Niin myös japanilainen puutarha. Se avautuu kuulemani mukaan noin kahden viikon kuluttua.

Ostin itselleni muutaman viherkasvin ja vaihdoin mullat muutamalle vanhalle. Enemmänkin pitäisin, jos vain korkeat paikat riittäisivät ja valo. Yleisilme kirkastunee kyllä, kun huhtikuussa on ikkuna- ja oviremontti ja ne tulevat olemaan jatkossa sisäpuolelta valkoiset. Täytyy muistaa irroittaa muutamat ikkunalaudat ja maalata myös ne valkoiseksi.

Rentouttavaa lukemista

Keittokirjat

Minä kokkaan satunnaisesti. Silloin kun pitää saada antaa mielen levätä ja siihen on aikaa. Välillä kerran viikossa, välillä kerran kuussa. Aina kun teen ruokaa, nautin siitä kovin. Siihen nähden kuinka vähän kuitenkin teen ruokaa, on minulla käsittämättömän paljon keittokirjoja. Ne vasta ovatkin mukavaa luettavaa, inspiroivia ja kuvitukseltaan kauniita. Viime kesänä laitoin varmasti reilut kymmenen kiertoon ja sen jälkeen niitä on kertynyt ainakin mokoma lisää. Viimeisin hankinta tältä viikolta.

Ostin Erja Ariela Säkkisen kirjan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin (Wsoy).  Ennen kirjaa oli blogi.  Blogia olen seurannut satunnaisesti. Kun kirja sopivasti pilkisteli pienen ketjukirjakaupan hyllyltä, tartuin siihen heti enkä irti päästänyt. Kirja tuntuu hyvältä kädessä, kuvat ovat kauniita kuin kissanpentu ja reseptit herkullisen oloisia. Sitä en vielä tiedä tulenko kirjasta koskaan mitään kokkaamaan, mutta reseptit varmasti luen useammin kuin kerran.

Ja kuten tapoihini (toisten mielestä huonoihin) kuuluu, saatan taitella sivujen kulmia niistä resepteistä joita haluaisin kokeilla. Ja, saatan hyvinkin pyytää kirjaan nimmaria kissabloggariystävältäni joka on mainittu kiitospuheessa.

Ja nyt pidemmittä puheitta, naamapesulle, pyjama päälle ja lukemaan.

Tyhjää täynnä

Kalenteri

Ensi viikonlopun osalta kalenteri on tyhjä. Ihan tyhjä! Tällaista ihmettä en muista tapahtuneen aikoihin. Erittäin vapauttavaa. Ehkä menen johonkin näyttelyyn, ehkä hankin nyt sen museokortin uudelleen. Talvipuutarhassakin voisin pistäytyä ja lukea, lukea ja lukea. Taannoisesta listasta olen saanut tehtyä vasta yhden asian - silitettyä ruokapöydän pöytäliinan.

Lista on saanut jatkoa. Ikkunaremontin ja sen mukanaan tuomat järjestelyt. Kissanulkotarha pitää uusia, soittaa ja sopia asioita ja siirtää tavaroita pois ikkunoiden tieltä. Onneksi vasta huhtikuussa. Siihen on ikuisuus. Ainakin melkein.

Sitä ennen on hyvä hengähtää.