Hitaiden dekkareiden ystäville

 Anu Patrakka: Häpeän aukio (Into 2021)

Olen dekkareiden ystävä, vaikka niitä viime aikoina onkin tullut luettua vähemmän puoleisesti. Ikisuosikkeihini kuuluvat Agatha Christie (okei, osaan suomennetut melkein ulkoa), Seppo Jokinen (muutama uusin taitaa kirjahyllystä puuttua), P D James (ei kaipaa selityksiä), Arnaldur Indridason (islantilainen) sekä uusimpana Anu Patrakka. Oletteko lukeneet?

Löysin Anu Patrakan kirjat ystävän välityksellä ja ihastuin. Ensimmäinen kirja minulta vielä hyllystäni puuttuu, neljännen olen kuunnellut äänikirjana ja viides kirja ilmestyi vasta. Luin sen heti tuoreeltaan, enkä pettynyt. Päin vastoin. Minusta Anu Patrakan kirjat paranevat kirja toisensa jälkeen. Nautin hänen sanavalinnoistansa sekä tavastaan kuljettaa lukijaa alusta loppuun asti. Suosittelen!

Oletko sinä jo tutustunut hänen tuotantoonsa? 

Uunifetapasta

 Jatkoon

Olen jo pidemmän aikaa seurannut uunifetapastafanitusta. Liemessä-blogin Jenni on näemmä keksinyt tämän jo helmikuussa 2019, joten en ole hötkyillyt kokeiluni suhteen. Tänään kokeilin ja jatkoon meni. Vaikka alkuperäisessä reseptissä kerrottiin, että tomaatteja voi laittaa runsaasti, täytyy seuraavalla kerralla laittaa niitä enemmän. Chili toi ihanan poltteen ja nyt on vatsa täynnä. Suosittelen! 

Ja koska tein ison annoksen, joudun huomenna kokeilemaan miten tämä toimii mikrossa lämmitettynä. 

Harakan onnen päivä

Voiko ihmisellä olla koskaan liikaa korvakoruja? 

Minulla on paljon korvakoruja. Ja paljon lemppareita. Niiden käyttö on etätöissä vähentynyt, mutta uusien hankkiminen ei. 

Lempparikorviksissani on paljon Littlebitdesignin tuotantoa ja seuraan heidän instatiliään. Viime viikon lopussa huomasin tarjouksen nimeltä "Sikaa säkissä" ja oli pakko lähteä kokeilemaan mitä tulisi 35 eurolla kun sai yhdellä lauseella kertoa toiveen. Torstaina paketti tavoitti minut. Voisin sanoa, että herkkupaketti. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja etätöissä tai ei, niin nyt pidän korviksia päässä kaiket päivät. 

Aikaisemminkin olen heistä kertonut ja sen jutun löydät täältä.  Kerrassaan ihana kauppa ja niin herkullisia tuotteita. 

(Tämäkään ei ollut maksettu mainos, sillä olen maksanut tuotteet ihan itse)

Makuja Porvoosta

Glassikko

Kävin muutaman päivän lomailemassa Porvoossa ja kuten tapoihin kuuluu, tapasin ystävääni ja leikimme turisteja Porvoossa. Meidän molempien synnyinkaupungissa.

Ensin pysähdyimme lounaalla Glassikossa. Uusi tuttavuus minulle, erinomainen sellainen. Vähän hassulta tuntui istua ravintolan terassilla, paikalla jonka ohi olen kävellyt aikanaan enemmän kuin usein.

Glassikko sijaitsee kirkon porttia vastapäätä. Ihastuttavassa paikassa. Ystäväni on käynyt täällä usein ja kehui pizzojen lisäksi myös salaatteja. Listakin vaihtuu sopivan usein, ettei pääse kyllästymään. Erinomainen alku turistipäivällemme Porvoossa.

Kesäretki

Perjantaista sunnuntaihin

Ennen varsinaisen loman alkua otin pienen varaslähdön ja pidin perjantaina alkuvuoden ylitöistä kertyneitä tunteja pois. Vaikka aamulla oli sateista, oli minulla hymy herkässä. Kissat jäivät kotiin oman luottohoitajansa kanssa ja minä suuntasin autonnokan pidempää reittiä pitkin ystäväni mökille länsi-Suomeen. 

Ensimmäinen välietappi oli Kasvihuoneilmiössä, kuinkas muuten. Vaikka Turun moottoritieltä joutuu pienen koukkauksen tekemäänkin, niin kyllä se kannattaa. Tunnelma on hyvä ja myymälän tarina myös. Taustalla nainen, joka ryhtyi toteuttamaan unelmaansa ja teki sen myös. Vastoinkäymisistä huolimatta. Ehdottomasti yksi lempipaikoistani Turuntien varrella. Eikä tämä todellakaan ole maksettu mainos, ei suinkaan. Tuskin tietävät oman pikkublogini olemassaolostakaan. 

Tällä kerralla kanit olivat kesälomalla, mutta kaniaiheisia koriste-esineitä oli senkin edestä. 

Tuollaisen poikastaan tanssittavan kaninhan olen kotiuttanut jo aikaisemmalla kerralla. Nyt teki mieli ruskeaa viiden kanin patsasta. Se olisi sopinut mitä mainioimmin kotiini, mutta tällä kerralla pidin kukkaronnyörit tiukoilla. Lisäksi unohdin Liisa Ihmemaassa -kirjan, joka minun piti sieltä hankkia. Muualta kun en ole sitä tavannut. Tämä unohdus harmittaa. Pieniä tuliaisia tuli hankittua kyllä ja yksi joululahja! 

Seuraava pysähdyspaikka ja uusi tuttavuus minulle oli Design Hill. Olin kuvitellut jostain syystä paikan suuremmaksi, mutta tarjontaa oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Heittäydyin villiksi ja otin selfienkin, uusista 10 euron alennusmyyntitennareistani kauniilla portaikolla. Tein muutaman tarpeellisen (kröhöm) hankinnan Globe Hopesta ja ystäväni suosituksesta tarkastin myös kahvilan tarjonnan. Nälkäkin jo vähän oli. Kahvila oli erittäin positiivinen kokemus. Vaikka tilaukset tehtiin tiskillä, ne tuotiin pöytään. Lämpimät rucola-mozzarellaleipäni vihreän salaatin kanssa ja kahvi suklaan, namien ja sulaan suklaaseen kastetun mansikan kera. Yllättävää ja erittäin maukasta. Maukkaita näyttivät olevan myös muiden asiakkaiden annokset. Vahva suositus kahvilasta. 

Viimeinen pysähdyspaikka ennen ystävän tapaamista oli Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälä. Sieltä mukaan tarttui hieman juomia ja jos sää olisi ollut parempi, niin olisin saattanut nauttia jotain myös paikan terassilla. Nyt sade sotki suunnitelman. 

Kerrassaan hyvä matkapäivä varsinaiseen päämäärään, mökille. Omaan tahtiin omien ajatuksieni kanssa. Pieni irtiotto ennen lomaa.

Tärkeitä asioita

Matkoilla

Jo aikaa sitten olen kertonut ihastuksestani Mujin tuotteita kohtaan, eikä rakkaus ole kuollut. Joka kerran kun minulla on mahdollisuus päästä käymään Mujissa, sen myös teen. Edellisellä kerralla olin hankkinut matkatohvelit, säilönyt ne matkalaukkuun ja unohtanut sinne. Oli mukava löytää ne sieltä. Villasukille olisi ollut liian kuuma, kun pyörähdin helteisessä Stuttgartissa viime viikolla ja jostain syystä paljain jaloin kävely hotellihuoneen kokolattiamatoilla ei houkuttele.

Toinen luottotuote on L'Occitanen mantelikäsi-ja kynsivoide. Minä kyllä käytän sitä koko kroppaan, välillä kasvoihinkin. Viimeinen minirasvatuubi antoi viimeiset hoitonsa matkan aikana ja oli ihastuttavaa löytää näitä minirasvoja Stuttgartin lentokentältä. On seuraavat matkat pelastettu. 

Nyt on matkan pölyt suihkutettu pois. Vapaapäivä on kulunut jouhevasti pienen kotiseutumaktailun puitteissa. Hoitui samassa kun kissojen nouto kotiin.

Brunssilla

Ravintola Oivassa

Ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alkupuolen kävimme ystäväni Anan kanssa brunssilla. Ana oli tehnyt etukäteisvierailun ravintola Oivaan, tiedättehän? Mä kolmatta linjaa eteenpäin 🎶 ja niin pois päin.

Varaus meillä oli vasta kello kahdeksi, eikä ainakaan viime sunnuntaina siihen aikaan enää olisi varausta tarvinnut. Mutta vannomatta paras. Ana oli kehunut etukäteen joten tiesin jo, että hyvää oli lupa odottaa. Tarjonta ylitti silti odotukset ja hinta oli kohtuullinen (21 € ilman kuohuvaa). Erinomainen, kerrassaan erinomainen.

Viikonlopun brunssi

Ruplassa, Helsinginkadulla

Viikonloppuna kävin jälleen ystäväni Anan kanssa brunssilla. Tällä kerralla paikaksi valikoitui Rupla. Olin vaikuttunut. Ruoka oli herkullista ja kattaukseen jono. Meillä oli pöytävaraus, kuten asiaan kuuluu. Hinta oli laatuun nähden sopiva, 23 euroa henkilöltä.

Tyydyin kylmiin ja jälkiruokiin. Lämmintä en maistanut, enkä kahvia. Hetken kyllä ihmettelimme onko kahvia tarjolla lainkaan, mutta löytyi se lopulta kassan vierestä. Anaa lainatakseni, tuntui kuin olisi Berliinissä ollut. Kerrassaan erinomainen paikka.

Uuden vuoden vastaanotto

ja rakastuminen

Viikolla juhlistimme työporukan kanssa uutta vuotta ja vähän pikkujoulujakin ravintola Pastiksessa, Helsingissä. Rakastuin. Rakastuin sen ruokaan, tunnelmaan ja palveluun. Vallan ihastuttava paikka ja suussa sulavaa ruokaa. Palvelussa ihminen kohtasi ihmisen ja kaikki toimi.

Haluan Pastikseen pian uudelleen. Rakastuin todellakin.

Littlebit Design

Roppakaupalla kehuja

Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin koruihin Pepin avulla, jos ei blogissa niin sitten Instagramissa. Ensimmäinen ajatus oli, että vau ja sitten se linkki hukkui jonnekin. Vähän aikaa sitten törmäsin uudelleen ja nyt päätin ryhtyä toimeen.

Tarvitsin ehdottomasti Littlebit Design -yrityksen valikoimista kaksi rannerengasta (olisin tarvinut muutakin, mutta päätin odottaa seuraavaa palkkapäivää ja mielessä liikkui sanat kohtuus kaikessa tarvitsemisessasi Mamma N).

Breathe. 

let shit go

Tilauksen tein viime viikolla, paketti saapui tänään. Ja minkälainen paketti. Kaikki oli mietitty, asioihin oli panostettu ja itse rannekorut olivat upeita.

Lähetyksen mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että saa mainostaa some-kanavissa jos siltä tuntuu. Minusta olisi tuntunut siltä ilman tuota kainoa kehoitustakin. Erittäin upea näyte mitä saadaan aikaan silloin kun asioihin paneudutaan, niitä mietitään ja kaikki on kasattu yhteen ihanaksi, täydelliseksi paketiksi.

Rannekoruni maksoin ihan itse (28 €/ kpl), joten tämä ei ole maksettu mainos. Kuviakaan en ehtinyt ottamaan järkkärillä kun oli niin kiire kertomaan tästä mainiosta yrityksestä, sen mainioista tuotteista ja kerrassaan täydellisestä paketista, minkä sain. Ja voi olla, että joudun nukkumaan nämä rannerenkaat päällä, enkä ehkä ota niitä koskaan pois. Sitä paitsi sopivat hyvin suunnitelmiinikin (huom. edellinen postaus).

Omaa aikaa

brunssilla

Pitkästä, pitkästä, ihan liian pitkästä aikaa lähdin ystävän kanssa brunssille lauantaiaamupäivällä. Muutama paikka oli harkinnassa ja lopulta päädyimme Ipin Kulmakuppilaan. Herkullinen brunssi sumuisessa ja sateisessa Helsingissä oli juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin. Suosittelen lukemaan Ipin Kulmakuppilasta lisää heidän nettisivuiltaan. Kerrassaan hieno paikka.

Pieni piipahdus Punavuoren Mokoon ja sitten kotiin. Tuntui kuin näissä muutamissa tunneissa olisin saanut ladattua akkuja pidemmänkin loman edestä. Hyvä niin, sillä tekemistä riittää ja vauhti on välillä päätä huimaava. Tällaiselle hitaammasta rytmistä pitävälle ainakin. Siksipä olen päättänyt, että ensi viikon sunnuntaina minulla on vapaapäivä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy.

Eikä viikonloppu ole vielä ohi. Luvassa aistinautintoja visuaaliselle ihmiselle myös myöhemmin illalla.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

eikun ilta

Ja sitten me menimme työkavereiden kanssa hohtominigolffaamaan. Oli huisin karmaiseva ja hauska kokemus.

Jos on tekemisen puute ja haluaa jotain hauskaa, niin suosittelen. Kun menimme paikalle, niin väkeä oli aikalailla. Kun olimme kiertäneet radat, halli oli lähes tyhjä. Sydän kyllä pamppailee vieläkin, mutta kasvoilla on hymy.

Rut Bryk - Taikalaatikko

EMMAssa 4.9.2016 asti

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus. Nyt kannattaa mennä EMMAan katsomaan Rut Brykin näyttelyä. 

Ennen kun näin ensimmäisiä kuvia tästä näyttelystä, en ollut Rut Brykistä kuullutkaan ja kehtaan sen vielä tunnustaa. Vaan nyt en voi enää unohtaa.

Aikamoista värien iloittelua, hienoja aiheita ja katsottavaa vaikka kuinka. Oivalluksia ja ajatuksia.

Jos joku pyytäisi minua valitsemaan lempityöni tämän näyttelyn töistä, joutuisin toteamaan: "Älä nyt hullujas puhu, sehän on ihan mah-do-ton-ta." 

Pienintäkin yksityiskohtaa olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan ja niitä yksityiskohtia oli niin paljon, ettei enää pystynyt niitä edes ymmärtämään. Taidanpa pistäytyä toistekin. Suosittelen!

Lukuvuorossa: Jarmo Ihalainen Mitä miehen pitää, Atena, 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Katherine Pancol Mimmit, Bazar, 2014, omasta kirjastosta, Stockan alesta viime vuonna, -70%. 

Palapeli matkalaukussa

Paras ostos

Kotilauantai. Pitkästä aikaa. Saa nähdä maltanko pysyä sisällä vai houkutteleeko aurinko jossain vaiheessa ulos. Toistaiseksi pyjama on pysynyt päällä ja kiireisten viikkojen jälkeinen raivaustyö on käynnissä. Siihen kuuluu matkalaukun purku, vaikka matkastakin on aikaa jo viikko. Tunnustan, minä olen läjittäjä enkä laita tavaroita paikoilleen heti.

Vaan jotain hyötyä tästäkin ominaisuudesta - ehkä. Voin nimittäin antaa hyvin vinkin. Matkalaukun pakkaaminen ja purku on äärimmäisen kätevästi hoidettu kun pakkaa vaatteensa ja muut matkalla tarvitsemansa tilpehöörit matkalaukun sisälle Mujin kätevissä pusseissa. Minulla on kaksi tuollaista isoa lilaa ja kaksi pientä S-kokoista mustaa. Matkalaukku säilyy siistinä, vaatteet hyvin nipussa ja matkalaukun saa pois kuljeksimasta helposti. Näissä pussukoissa on sitten hyvä säilyttää pyykkiinmenevät ja muut. Jos matkailee, niin voin kyllä lämpimästi suositella näitä pussukoita.

Pussukat olen ostanut vuosien varrella Mujin myymälöistä Pariisista ja Lontoosta. Mujilla on myös nettikauppa ja toimitus myös Suomeen.

Kahvilassa

Eräänä sunnuntaina

Välillä, tai oikeastaan aika usein, pienet hetket ja pienet asiat saavat koko viikon tuntumaan erityiseltä. Laiska luonne kun olen, niin en usein kotinurkilta poistu. Pitäisi kyllä useammin, vaikka vain tunniksi. 

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina kävimme ystävien kanssa kahvilla Hernesaaren Cafe Birgitassa. Uusi herkullinen tuttavuus minulle. Ei haitannut, vaikka tuuli muuttui jossain kohdin jäätäväksi ja aurinko meni pilveen. Paikka ihastutti.