P (niin kuin pentu) -projektin lopun jälkeen olen yrittänyt päästä muissa asioissa ajan tasalle. Olen kuurannut laittioita, vienyt lehtipinoja kierrätykseen, pyyhkinyt pölyjä ja pessyt kissanvessoja, hoitanut yhdistysasioita ja tehnyt tarvittavia ostoksia. Tekemistä on riittänyt, niin töissä kuin kotona.
Erinäköisten (teknisten) vaikeuksien johdosta mieli on ollut ajoittain apea, eikä tilannetta ole yhtään helpottanut ajoittain otsan korkeudella roikkuneet pilvet. Vaan mitä tapahtuu kun esiin tulee aurinko?
Auringon valo räjäyttää maailman ja tunkeutuu silmien kautta takaraivoon asti. Räjähdysmäisesti. Sitä näkee ja tuntee ihan toisella tavalla, jaksaa ja innostuu. Onneksi olemme menossa valoisampia aikoja kohden ja helmikuussa on yleensä aurinkoakin enemmän ja sitten onkin kohta jo maaliskuu ja sen jälkeen kevät. Aah.
Kyllä, aurinko virkistää ja piristää! Sinulla olikin melkoinen touhu ihanien kissanpentujen kanssa. Mieleni tekisi joskus teetättää pentuja meidän Wiimalla, saas nähdä uskallanko.
VastaaPoistaAurinko, lempitähteni. Odotan valon lisääntymistä ehkä vieläkin kiihkeämmmin kuin sä! Valonarkki kun olen. Karhut ja siilit on fiksuja, kun nukkuvat talvet. Mullekin sopisi. Ehkä joskus näille levysasteille saa semmoisen sairaalamaisissa oloissa valvotus talvikooman.
VastaaPoistaMillaisia teknisiä vaikeuksia?
Minulla on tullut pieni hirvitys siitä, että kevät tulee valon nopeudella. Taas alkavat siemenkylvät. Haluaisin hiukan viivyttää tätä talviunta, joka pääsi alkamaan vasta marraskuun lopussa, vetää peittoa silmilleni ja korvilleni...
VastaaPoista