Näytetään tekstit, joissa on tunniste itku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itku. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Voihan itku

Itkujen itku

Minä olen kova tyttö itkemään.

Minua itkettävät onnistumiset, hienot esitykset sellaisissakin lajeissa joista en ymmärrä mitään. Minua itkettävät onnelliset loput, selviytymistarinat. Kun joku saa erinomaista palautetta, minua itkettää. Minä itken silloin kun kaverinikin. Kun turhaudun, minua itkettää. Kyllä minä joskus surustakin itken, silloin kun tunnen tuskaa jonkun toisen puolesta.

Tänään minua itketti Suomen naisten Cheer-joukkueen voittoisa esitys. Kannattaa katsoa jos pystyy. Minulla oli hieman vaikeuksia nähdä tuota upeaa esitystä kyyneleiltäni.



Onnea Suomen Cheer-naiset!

maanantai 1. elokuuta 2016

Kuusiaita

ja ohjeet sen leikkaamiseen

Vanhempieni kuusiaita oli kasvanut niin tuuheaksi, että autotallin eteen oli vaikea jo ajaa. Isä antoi ohjeita kuusiaidan leikkuusta vielä sairaalassa ollessaan, minä kerroin miten olin asian ajatellut hoitaa. Isä melkein tikahtui nauruun ja sanoi, ettei sitä nyt noin voi leikata.

Eilen leikkasin aitaa niin kuin olin suunnitellut. Äitini epäili isän katselevan touhujani pilvenreunalta ja nauravan. Me joimme kahvit ja nauroimme ajatukselle.


Itkuhan siinäkin sitten tuli. Tänään on vuorossa jotain muuta. Käynti hautaustoimistossa. Epäilemättä itku tulee tänäänkin.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Itkupilli

Iästä riippumatta

Muistan kuinka katsoimme äitini kanssa Pieni talo preerialla -sarjaa ja itkimme joka jaksossa. Isäni ja veljeni katsoivat myös ja vilkuilivat meitä koko ajan. Välillä jompikumpi sanoi: "Joko ne itkee?" En ole niistä ajoista paljoa muuttunut. Katsoin eilen romanttisen komedian ja itku alkoi jo tuntia ennen loppua. Minkäs sitä itselleen voi. Tiedä sitten kuinka paljon eilinen jooga ja itkeminen vaikuttivat asiaan, mutta tänä aamuna minulla oli herätessäni ikävä päänsärky. Ensimmäisen kerran heräsin ennen seitsemää kiitos Helmi-kissan, seuraavalla kerralla kello kymmeneltä. Otin päänsärkytabletin ja menin uudelleen sänkyyn. Lopullinen herätys olikin sitten vasta puoli kahdeltatoista. Päänsärky oli onneksi kaikonnut. 


Minä itken ilosta, surusta, itken kun näen jonkun onnistuvan, itken kun olen vihainen. Varsinainen itkupilli siis. 

Syksy lähestyy

 kovaa vauhtia Pihlajanmarjat punastuvat ja lämpimälläkin säällä on kaiken lämmön takana tuntuvaa kylmyyttä. Vaikka syksy on yksi lempivuode...