Pehmolelu
Muutamia viikkoja sitten iltapäivälehdessä kerrottiin, ettei aikuisen naisen kodista saa löytyä pehmoeläimiä. Tämän keski-ikäisen naisen kotiin muutama pehmoeläin on päässyt kotiutumaan. Enkä edes häpeä tunnustaa sitä.
Kuvan pehmoeläin muistuttaa minua päivittäin siitä, ettei kaikki välttämättä ole aina sitä miltä päällisin puolin näyttää ja vaikuttaa. Toiset pitävät sisimpänsä piilossa, eikä todellisuutta voi kuin arvailla. Toiset ovat löytäneet itsensä, toiset ovat ikuisia etsijöitä. Toiset pystyvät käsittelemään asioita ja pääsevät elämässään eteenpäin. Toiset junnaa jurnuttavat paikallaan ja ihmettelevät kuinka kaikki on aina niin vaikeaa.
Sitten on tietysti meitäkin, joilla joku päivä on jurnuttava ja seuraava taas valoinen ja aurinkoinen. Ehkä kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa paras. Tänään aamuni alkoi masentavasti, harmaata, pimeää, nukutti ja väsytti. Puuhastelu pihalla muutti päivän kulun hyvään suuntaan. Kun vain aina muistaisi, että kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni. Ainakin omaan mielialaan voi vaikuttaa, jos vain haluaa. Tavalla tai toisella.