Surua ja iloa
Ihmisen elämään kuuluu iloja ja suruja sekä aimoannos ilkikurisuutta, vahvaa tahtoa, rakkautta elämää ja ihmisiä kohtaan. Paljon luettuja rakkausromaaneita, auringonpaistetta keväisinä päivinä, yli yhdeksänkymmentä juhlittua syntymäpäivää.
Suomen Kansallisteatteri
Visuaalinen, kiehtova, hauska, surullinen ja kerrassaan onnistunut Kansallisteatterin Jumalat -näytelmä.
 |
| Kuva: Suomen Kansallisteatterin ladattavasta kuva-arkistosta Kuvaaja: Saara Autere |
Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä
Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten vuorostamme tarjosimme ruuat teatterin jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä oli vuorossa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Varsin onnistunut esitys, sillä siinä mielessä olen rajoittunut, että Christien teoksissa pitää olla sellaista vanhanajan tunnelmaa. Tässä oli juuri sopivasti.
Vierailu Kansallisteatterissa
Teatterivuosi käynnistyi tammikuussa Sirkus Suosalon vierailulla Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Starman-esityksen kanssa. Monologin on kirjoittanut Juha Kauppinen.
Vihdoinkin helmikuu
Miten tammikuu voikin tuntua aina niin pitkältä? Suorastaan maratonilta. Nyt se on tältä vuodelta ohi. Sateinen, loskainen ja lämmin. Outo ja ihmeellinen. Mukava ja osittain myös pelottava.
Uusi työ, ympärillä uusia ihmisiä, jotain tuttua ja paljon uutta. Olen innoissani.
Politiikan seuraamisesta tulen vain vihaiseksi, ja mietin miten pysyisin kartalla tapahtumista ilman, että sykkeet nousisivat joka kerta. Maailman meno pelottaa. Yritän siis noudattaa vanhaa oppia ja elää itse niin, että säilytän mielenrauhani. Välillä vaikeaa ja välillä helpompaa.
Ja pientä autoremppaa
Vaikka päivät ovat jo pidentyneet, en vielä ole pystynyt luopumaan kausivaloista. Kyllä ne tuovat tarvittavaa valoa tähän pimeään aikaan. Myös kenkien alla kivasti narskuva lumi auttaisi, mutta sellaisesta ei ole tänä talvena juuri saanut nauttia. Kun lumi on tullut, on se seuraavassa hetkessä sulanut pois. Kulkuväylille on sitten muodostunut jäinen polku. Joka talven murheenkryyni.
Jotta olen selvinnyt kaatumatta autolle, olen laittanut nastakengät jalkaan ja autossa vaihtanut toiset kengät. Hieman hankalaa, mutta parempi kuitenkin niin.
Perjantaina kävin tilaamassa kuoren autoni kuljettajan puoleiseen sivupeiliin. En tiedä miten peilin kuori on voinut noin vain irrota. En ole sitä kolhinut, joten ehkä irronnut jossain parkkipaikalla jonkun toisen henkilön toimesta. Uusi osa tilattu, sitä odotellessa.
Kierrätyskeskuksesta
Olen viime kuukausina kierrellyt ahkerasti kirppiksiä ja Kierrätyskeskuksia. Sieltä on tarttunut mukaan muutamia kirjoja, astioita ja sen sellaista. Eräänä päivänä silmäni osuivat kaappiin. Kävelin jo sen ohi, kunnes minun oli pakko palata muutama askel takaisinpäin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Sijoituspaikkakin oli selvillä ja eipä siinä sitten muuta kuin myyjän kanssa keskustelemaan. Kuljetus olisi minulle tullut omien menojen vuoksi vasta joulun jälkeen, joten lähdin neuvottelemaan kuljetuksesta ystäväni kanssa. Kuinka ollakaan, sain kaapin kotiini vielä saman päivän iltana.
Kaapin hinta oli 49 euroa ja kanta-asiakasalennus vähensi siitä vielä 10%. Ei hullumpaa! Vieressä oleva valkoinen pikkupöytä, jonka päällä on iso viherkasvi, on myös kierrätyslöytö vuosien takaa. Siitä maksoin muistaakseni viisi euroa.
PS: Lattialla oleva valko-vihreä esine, on kissojen "raksukippo".
