Kävimme vanhempieni kanssa Kungsbackan kotieläinpihalla Ilolassa. Se oli mukava paikka vaikka aasia sainkin pelätä! Huuto kuuluu kuulemma kolmen kilometrin päähän, enkä sitä lainkaan ihmettele! Aluksi ei sitä näkyny missään, mutta kotvasen kuluttua lähti ryntäämään kiljuen kohti. Minä en kiljunut, mutta käänsin askeleeni toiseen suuntaan. Äitini jäi jotain sille höpöttämään ja se kuunteli pää kallellansa. Rauhoittui.
Kotieläinpihalla oli myös poroja. Kuvittelin, että poronkusema olisi se aika kun poro pissii, mutta ei se sitten niin ollutkaan. (Täältä löydät oikean selityksen.)
Kipin kapin juoksujalkaa tuli luoksemme myös kotieläinpihan kruunaamaton kuningas. Kissa.
Siinä se sitten hymy huulillansa kävi kehut ja rapsutukset hakemassa ja paineli matkoihinsa.
Hui, kiljuva pitkäkorva ( ja pitkähammas) voi olla hätkähdyttävä näky. Oliko siellä tosiaan tuommoinen punainen, kovasti Helmin näköinen kissakin?
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Oli pelottava :) Ja kyllä, sieltä se punainen kissa jostain rakennuksen takaa tuli kovaa vauhtia luoksemme. Taisimme olla pienen pihan ainoat vieraat, ja isännän elkein tuli luoksemme!
VastaaPoistaOli varmaan aika kiva nähdä noin tutunnäköinen kisu :-)
VastaaPoistaZepa: No oli! Arvaapa vaan hämmästyinkö kun sieltä tuommoinen tuli? Navettakissasta oli kyllä puhe heidän nettisivuillansa, mutta että ihan tuommoinen :)
VastaaPoistaMukavaa, että pihapiirin ruhtinas oli noin ystävällinen ja ehti teitäkin tervehtiä. Liekö komistus koettanut samalla selvitellä mahdollisuuksiaan Naukulan johtajattaren suhteen? ;D
VastaaPoistaElla: Oli erittäin ystävällinen! Oikein kiiruhti luoksemme kun meidät huomasi ja armollisesti tervehti. Terveisiä komistus nyt ainakin lähetti, sen verran tarkkaan housunpuntit hingattiin. Tiedä sitten sitä viestiä...
VastaaPoistaOletpas ihanan cremen kollipojan bongannut.
VastaaPoistaNiin, nämä cremet tuntuvat jotenkin tulemaan luokseni :) ! Tässä tapauksessa kiinnostuksen kohteena oli kuitenkin enemmän äitini.
VastaaPoista