Loman loppu

Huomenna

Huomenna koittaa töihin paluu. 

Kotona monta projektia kesken, mutta sehän on normaalia tässä taloudessa. Hankintoja on tehty, mutta niin on myös poistoja. Kirppari jäänyt vielä varaamatta, mutta eiköhän senkin aika tässä piakkoin ole. 

Olen toteuttanut suunnitelmia ja jättänyt niitä toteuttamatta. Olen tehnyt asioita lyhyellä varoitusajalla ja sitten olen vaan ollut. Eilinen myrskypäivä kului lähinnä makuuasennossa kirjaa lukien ja se tuntui hyvältä. Uni on maistunut aamulla ja illat venyneet. Paluu arkirytmiin tuo haasteita, sen tiedän. 

Pikkuikkuna on öisin vielä auki ja talvipeitto odottaa pestynä. Työpöydällä valaisee uusi työvalo. Sähkötöiden tekijälle olisi tarve, yksi tuoli on viety päällystettäväksi ja toinen odottaa vuoroaan. Suutarin sitten unohdin ja niin varmasti jotain muutakin. 

Olen tavannut ystäviä ja sukulaisia, käyttänyt äitiä lääkärissä ja kuullut suru-uutisen 95-vuotiaan tätini kuolemasta. Olen ollut juhlissa uudessa mekossa ja lunastanut teatterilipun jos toisenkin. 

Loma on tehnyt tehtävänsä, vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin on ollut ja niistä johtuen olen ollut aikalailla kotinurkissa. 

Sinne meni

Kesäloma

Töissä kaikki on aikalailla aikataulutettua. Päivittäiset, viikottaiset ja kuukausittaiset palaverit. Asiat jotka pitää tehdä päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Siksi toivon lomiltani jotain muuta. Spontaania olemista muutamien kiinnitettyjen tapahtumien ympärille. Nyt onnistuin. Olen tyytyväinen, levännyt ja jopa odotan maanantaista työhön paluutani. Ainoa asia, mitä en odota on herätyskelloon herääminen. Se tuntuu aina ikävältä. 

Vaan vielä on edessä viikonloppu ja sitten alkaa arki. Ihana arki. 

Talviturkki heitetty

Puulaan

Serkkulikkojen kesätapaaminen on nyt takanapäin. Höpötyksen ja syömisen ohessa, tuli talviturkkikin heitettyä Puulaan. Virkistävää ja raikasta. Minä ihailin valoa ja lämmintä kesätuulta. 

Kotimatka viivästyi kun kahdessa eri kohdassa oli käynnissä asfaltointityöt. Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin ajamaan ensimmäisenä saattoauton takana. Auton katolla kyltti, jossa kehotettiin seuraamaan perässä, kun sitä oli tehty noin 1-2 kilometriä, kehotti kyltti meitä ohittamaan. Kun vielä kävin viemässä serkun Porvooseen, ajelin kotiin hämärässä hyvillä mielin. Virkistävä retki. 

Kesäloma alkaa!

Telineet on ja pysyy

Kesäloma alkaa maanantaina ja se on ansaittu. 

Kattoremontin osalta ei raportoitavaa. Nyt on kolmas viikko kun mitään ei ole tapahtunut. Pitivät tässä kohdin kuulemma kolmen viikon kesäloman. Ennen lomalle jäämistään sadesuojana olleet valkoiset pressut lähtivät, mutta siniset jäivät. Auringonlaskua pystyi ihailemaan myös pressujen läpi. 

Kesälomalla toivoisin pääseväni vihdoin siivoamaan pihaa ja kissatarhaa, pieniä maalauspuuhia olisi myös tiedossa ja muuta kivaa ohjelmaa. 

Päivä Turussa

Hidasta bloggaamista

Korona-ajan hidastunut tahti on mitä ilmeisemmin vaikuttanut myös bloggaamiseen. Nekään harvat retket/tapahtumat/ajatukset eivät pääse blogiin, mistä olisi mahdollisesti jotain kerrottavaa. Ei mitään suurta, mutta sellaista pientä. 

Niin kuin nyt esimerkiksi se, että kahden kissakotivierailun välissä kävimme kissojeni kasvattajan kanssa erinomaisen maittavalla lounaalla, pienellä kävelyllä joenrannassa ja matkasimme funikulaarilla Kakolanmäelle. Tai turkulaisittainhan se pitäisi ehkä sanoa jumikulaari. Alastulo taittuikin sitten jalkaisin kun jumi oli iskenyt. Se oli kyllä hieman yllätys itsellenikin, että tunsin tarvitsevani tuollaisen vankilassa tehdyn kärpässieni- jakkaran. Toisaalta kyllä se tänne sekalaiseen huvikumpuun hyvin sopii, kunhan vaan paikkansa löytää. 

Serkkutapaaminen

 Mökillä

Yksi korona-ajan mukavimmista asioista on se, että perustin serkkulikkojen chat-ryhmän. Olemme sen myötä tavanneet kolmen serkuksen voimin toisiamme nyt enemmän kuin ennen. Harvakseltaan, mutta silti. Silloin joskus olin heistä toisen kanssa mummulla hoidossa ennen kouluikää ja toinen heistä opetti meidät molemmat uimaan. Yleensä ollaan tavattu nopeasti jossain juhlissa, mutta nyt tapaamme ihan muuten vaan. Se on tosi piristävää ja hauskaa. Juttua riittää ja nauru raikaa. 

Kuljin polkua, jonka toisella puolen kasvoi mustikoita ja toisella puolen puolukoita. Heitin talviturkin ja ajoin tyytyväisenä mökiltä kotiin tuliaisena muutama isohko kivi. Tämä oli erinomainen alku lomalle. 

Talvilomalla

Nyt loppui tekeminen

Olen tämän viikon talvilomalla. Tuntuu, että on ollut hurja kiire, vaan nyt loppui tekeminen. Toisaalta, tarkemmin ajatellen, en minä kyllä itse ole mitään varsinaisesti tehnyt. Raottanut vain lompakkoani ja vilautellut maksukorttia. 

Maanantaina vein Sulo-kissan hampaanpoistoon ja hain hänet sieltä neljä tuntia myöhemmin. Sinä aikana en oikein osannut tehdä mitään. Luin kirjaa. Eilen kävin kampaajalla ja hoidin ruokaostokset. Illalla luin kirjaa. Tänään vein auton renkaidenvaihtoon, ajelin viemään äidilleni pääsiäistervehdyksen. Kaikki hoitui turvavälein ja maskien kanssa. 

Ja nyt kun on ollut alkuviikosta mukamas kiire, niin loppulomani aikana en tee mitään. Paitsi jos tulee inspiraatio. Ja sellainen saattaa kyllä tulla, ei voi varmaksi luvata. 

Tohkeissaan

 Toimistolla

Silloin joskus, kun tein muutamia työmatkoja vuodessa ja muutaman lomamatkan päälle, olin aika kyllästynyt. Tai pitäisikö sanoa tylsistynyt lentokenttäelämään. Halusin olla ajoissa, koska en pidä kiirehtimisestä (enkä kyllä lentämisestäkään, mutta se on salaisuus). Muistan ihmetelleeni ihmisiä, jotka selvästi olivat tohkeissaan päästyään lentokentälle. 

Eilen tein puolipäivää töitä toimistolla kotitoimiston sijaan ja tiedättekö mitä, olin tohkeissani. Tapasin muutaman työkaverin kasvotusten ja käytiin yhdessä syömässä. Lounasravintolassa. Olipa ihanaa! Valmis salaattipöytä, valmista ruokaa jostain muualta kuin omasta keittiöstä tai hampurilaisateria autokaistalta. 

Niin se vaan maailma muuttuu ja minä siinä mukana. 

Arki alkaa

Huomenna

Huomenna töihin. Kolmen viikon superloma takana ja voin hyvillä mielin sanoa, että akkuja on nyt ladattu. Rytmi on kääntynyt hieman väärään suuntaan ja mietityttää miten huomisaamuna kun en saakaan ensimmäisen herätyksen (ja kissojen ensimmäisen kattauksen) jälkeen painua uudelleen nukkumaan. 

Kesälomalle ei juuri ollut suunnitelmia, jotain oli. Enkä enää ole ollenkaan varma teinkö mitä etukäteen ajattelin ja loppujen lopuksi onko sillä edes väliä. Tämä oli hyvä loma. 

Kesäretki - osa 3

Fiskars

Monen vuoden tauon jälkeen kävin kesäretkellä Fiskarsissa. Luulen, että edellisista käynneistä on varmasti ainakin 10 vuotta. Kylänraitille oli tullut uusia kojuja ja näyttelytiloja. Väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi, edes parkkipaikkaa ei meinannut löytyä.

Sykähdyttävintä minusta kuitenkin on edelleen Fiskarsin läpi virtaava Fiskarsinjoki. Se on tumma ja vihreä ja jostain syystä kaipaan vihreää tällä kerralla jo kesällä. Yleensä näin käy vasta helmi- maaliskuussa kun maisema on ollut liian pitkään mustavalkoinen. Viime talvena tosin vain musta.

Tälläkin kerralla retkeilin yhdessä ystäväni kanssa ja se jos mikä on mukavaa.

(Tällä matkalla huomasin, että Fiskars on suomeksi Fiskari. Eikä se oikein nyt tunnut suuhuni sopivan. Kuten ei myöskään Kilpilahti eikä Virtaala Porvoossa)

Kun yksi asia johtaa toiseen ja siitä eteenpäin

Toinen lomapäivä (tätä jaksoa)

Ensimmäiselle lomapäivälle oli sovittu ystävän kanssa käynti Helsingin Taidelainaamossa. Olin tutustunut töihin etukäteen ja minulla oli suunnitelma. Taidelainaamossa aikani pyörittyäni suunnitelma kariutui ja mukaan tarttuikin toinen työ. Tiesin jo etukäteen, että se aiheuttaa taulujen ja julisteiden muuttoliikkeen. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että se sai minut seuraavalle reitille:

1.  Taulu seinään
2. TV-tason pikkulaatikot tyhjiksi (ok, tämä oli edessä joka tapauksessa, kun matkaa äidilleni)
3.  Keittiön yläkaapit
4.  Keittiön ison kaapin kaksi hyllyä (kolme vielä käymättä läpi) 

Nyt on pussia ja nyssykkää paikat täynnä. Osa tavaroista lähtee ystäville, osa päätynee kierrätyskeskukseen. Ja kaikki vain siksi, kun tänne muutti pieni taulu. Toki myös kuun ja tähtien asennon piti olla kohdallaan. 

Nyt jatkuu raivaustalkoot. Tämä on puhdistavaa ja verrattavissa meditaatioon. Tähän raivaukseenkin minulla on selvä suunnitelma. Saa nähdä kuinka käy. 

Jos ei muuten niin linnunlaulun tähden

Haagan rhodopuisto

Kun on saanut aikaan paljon, tekemättä juuri mitään, voi olla itseensä tyytyväinen. Näin kävi eilen.

Lähdin eilen asioilleni. Kävin hakemassa erikoisruokaa kissalle omalta eläinlääkäriasemalta ja sieltä poikkesin lähes huomaamatta Haagan rhodopuistoon. Oli siellä muutama muukin, mutta se ei haitannut. Atsaleat kukkivat, rhodotkin aloittelivat. Alue on kertakaikkiaan ihana, satumainen ja täynnä linnunlaulua. Ihan täynnä. Sinne voisi poiketa pelkän tunnelman ja linnunlaulun vuoksi. Video kannattaa katsoa äänet päällä. 

Tämä olisi kyllä sellainen pakko nähdä -kohde. Alppiruusupuiston koko on 8,6 hehtaaria. Sen on suunnitellut Helsingin rakennusvirasto ja Helsingin Yliopisto vuonna 1975. Käsittämättämän hieno alue ja näkemisen arvoinen.

Kun päivä vielä jatkui hyvällä keskustelulla ja muutamalla rästihommalla, oli ensimmäinen lomapäivä erinomainen.