Minä en pelkää ukkosta, mutta luulen ukkosen takia pelkääväni lukkeja.
Alle kouluikäisenä olin isäni äidillä hoidossa yhdessä serkkuni kanssa. Mummu pelkäsi ukkosta ja kun sellainen sattui kohdalle, vei mummu meidät turvaan rintamamiestalonsa maakellariin. Keittiöstä oli sinne ovi, jyrkät raput veivät alas. Alhaalla oli säilykkeitä, hilloja ja kaksi perunalaaria. Näiden lisäksi kellarissa oli paljon lukkeja.
Minä uskon tuon turvapaikan tuoneen minulle lukkikammon.
Kuulostaa ihan karmivalta paikalta! Ihme ettet alkanut pelätä ukkostakin :-D
VastaaPoistaHuu, tuo kuva vielä, oikeaa kauhuleffa-ainesta.
Hyvän kauhuleffan ainekset :D
VastaaPoistaMä olen kakarasta asti roikkunut verhojen ja ikkunan välissä tuijottamassa taivaalle :)
Tai no, harvemmin enää, mutta jos olis oikein, oikein hyvä kamera....
Hieno kuva! :)
VastaaPoistaMäkin tunsin lapsena yhden ikäihmisen, joka meni ukkosella maakellariin.
Lukeilla on hurjan pitkät jalat. ;)
Mikä upea kuva! Minä pelkäsin ukkosta, mutta vanhana en enää pelkää, enkä edes autoja, jonne minä vein maalla oat lapseni oman ukkospelkoni takia muka ukkosta turvaan. Onneksi lapset osaavat nykyään nauraa äitinsä pelole ja myös ukkoselle.
VastaaPoistaJoin kerran pimeässä kuupasta vettä ja sain lukin suuhuni. Melkoinen sätky siitä siitä seurasi, mutta lukkeja en pelkää. Kun olin lapsi mökkinaapurin pariskunta istui aina autossa ukonilmalla ja se nauratti kovasti meitä lapsia.
VastaaPoistaKumpikaan ei ole kiva. Ei ukkonen eikä lukki.
VastaaPoistaSaila: Ei ollut minun mieleeni se paikka! Vaikka sieltä saikin käydä ehkä kerran viikossa ottamassa limsapullon :)
VastaaPoistaPepi: Minäkin haaveilen hienoista ukkoskuvista! Lukit voivat sitten jäädä kuvaamatta.
Sirpa ja Kollo: Ihan liian pitkät jalat!
Inna Vaara: Auto ilmeisesti onkin aika turvallinen paikka ukkosella!
Cheri: Apua! Minä ehkä pyörtyisin jjos saisin lukin suuhuni.
Myrsky ja Minna: Lukit eivät ainakaan!